Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Hormeista on säädetty Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa E3 2007, Pienten savupiippujen rakenteet ja paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet. Määräysten mukaan esivalmistettujen savupiippujen ja -hormituotteiden CE-merkintä on ollut pakollista 1.9.2009 lähtien, jonka jälkeen tyyppihyväksyntä ei ole ollut mahdollinen. Kyseinen Suomen rakentamismääräyskokoelman osa E3 koskee rakennukseen sekä siihen liittyviin tiloihin rakennettavien pienten savupiippujen suunnittelua ja rakentamista sekä pienten savupiippujen korjaus- ja muutostöitä ja siinä määrätään osoittamaan esivalmistettujen savupiippujen ja -hormituotteiden kelpoisuus aiottuun käyttötarkoitukseen CE-merkinnän perusteella.

CE-merkintää käytetään harmonisoitujen tuotestandardien (hEN) tai eurooppalaisen teknisen arvioinnin (ETA) perusteella. Esivalmistetut savupiiput kuuluvat harmonisoitujen tuotestandardien piiriin. CE-merkintä sisältää tiedot tuotteen ominaisuuksista ja näitä ilmoitettuja ominaisuuksia verrataan tarvittavien käyttötarkoituksen mukaisten ominaisuuksien kanssa suunnitteluvaiheessa. Toteutusvaiheessa varmistetaan, että tuote on suunnitelmien mukainen vertaamalla kohteeseen kiinnitetyn tuotteen CE-merkinnällä ilmoitettuja ominaisuuksia suunnitelmissa vaadittuihin ominaisuuksiin. CE-merkityn rakennustuotteen voi saattaa markkinoille kaikkialla Euroopassa ilman erillisiä, jokaisessa maassa tehtäviä selvityksiä. Savupiippu- ja tulisijoille on hyvin kattavasti harmonisoituja tuotestandardeja.

Hormien paloturvallisuudessa yhdeksi keskeiseksi kysymykseksi on tunnistettu tulisijasta lähtevien savukaasujen korkea lämpötila, mitä kuitenkaan käytössä olevat eurooppalaisten standardien mukaiset testimenetelmät ja vaatimukset eivät ota riittävällä tavalla huomioon. Ympäristöministeriö lähetti 25.5.2011 savuhormeja koskevissa eurooppalaisissa harmonisoiduissa standardeissa sekä niiden liitestandardeissa olevista puutteista suomalaisten käyttöolosuhteiden kannalta koskevan kirjeen komissiolle edellyttäen standardien parantamista. Sisäasianministeriön ja ympäristöministeriön 2011 VTT:ltä tilaaman tutkimuksen (VTT-S-08754-11) tutkimustulokset tukivat ministeriön kirjeen vaatimuksia. Tammikuussa 2012 komissio vaati, että eurooppalaisen standardisointijärjestön CEN:n teknisten komiteoiden TC 166 Savupiiput ja TC 295 Tulisijat tulee laatia toimenpideohjelma (roadmap) ympäristöministeriön kirjeessä mainittujen standardien parantamiseksi. Standardien korjaukset kuuluvat asianomaisille standardointielimille. Tällä hetkellä ei tarkasti ole vielä tiedossa millä aikataululla eurooppalaisten standardien uusiminen tapahtuu.

Ympäristöministeriö on lisäksi tilannut VTT:ltä selvityksen, tarvitaanko korkeampia savukaasun lämpötilaluokkia kuin T 600, jossa korkein jatkuva savukaasujen lämpötila saa olla 600 astetta. Ympäristöministeriö on myös ollut mukana Tampereen teknisen yliopiston tutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan tulisijojen savukaasujen lämpötila savuhormin mitoittamista varten tulisi olla lämpöturvallisuustestissä liitoshormista mitattu korkein lämpötila. Sisäasiainministeriössä selvitetään mahdollisuuksia säätää Suomessa myytäville tulisijoille väliaikaisia kansallisia vaatimuksia, joita edellytettäisiin myös CE-merkityiltä tuotteilta.

Rakentamismääräyskokoelman osa E3 edellyttää hormituotteiden tuotepakkauksen sisältävän tuotteen asennus- sekä käyttö- ja huolto-ohjeet, joissa ohjeen mukaan esitetään myös yhteensopivuus tulisijojen kanssa, periaatteet läpivientien tekemisestä sekä suojaetäisyydet ja puhdistus. Savupiipun käyttöönottoa, käyttöä ja huoltoa koskevat ohjeet, tiedot rakentajasta tai asentajasta, rakennusvuodesta, nuohouksesta sekä yhteensopivuudesta tulisijan kanssa sekä CE-merkintää koskevat tiedot on ohjeistettu liittämään rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeeseen. Savuhormin ja tulisijan yhteensopivuuden varmistamiseksi on Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa E3 ohjeistettu ilmoittamaan tulisijasta savupiippuun tulevien palokaasujen korkein lämpötila.

Tulisijojen ja savuhormitulipalojen ennalta ehkäisyssä on tärkeää oikeantyyppisen savuhormin valinta sekä sen asennus ja tulisijojen asianmukainen käyttö, säännöllinen nuohous ja muu kunnossapito sekä kunnon tarkistaminen. Ylläpitovastuu on kiinteistön omistajalla.

Edellä kirjoitetun perusteella voidaan todeta ympäristöministeriön, yhteistyössä sisäasiainministeriön kanssa, toimivan jatkuvasti paloturvallisuuden varmistamiseksi niin hormien kuin tulisijojen osalta.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I Finlands byggbestämmelsesamling E3 2007, Små skorstenars konstruktion och brandsäkerhet, föreskrifter och anvisningar bestäms om rökkanaler. Enligt bestämmelsen har CE-märkning av färdigtillverkade skorstenar och rökkanalprodukter varit obligatorisk från och med den 1 september 2009, varefter typgodkännande inte varit möjligt. Den aktuella delen E3 av Finlands byggbestämmelsesamling gäller planering och byggande av små skorstenar i en byggnad samt tillhörande utrymmen. Föreskrifterna gäller även reparations- och ändringsarbeten på små skorstenar. I bestämmelsen föreskrivs att färdigtillverkade skorstenars och rökkanalprodukters lämplighet för avsett användningsområde ska påvisas genom CE-märkning.

CE-märkningen används på grundval av harmoniserade produktstandarder (hEN) eller en europeisk teknisk bedömning, (ETA). Prefabricerade skorstenar omfattas av de europeiska harmoniserade produktstandarderna. CE-märkningen innehåller uppgifter om produktens egenskaper och dessa anmälda egenskaper jämförs på planeringsstadiet med de egenskaper som krävs för den avsedda användningen. På utförandestadiet säkerställs att produkten överensstämmer med planerna genom att de egenskaper som anges på den i objektet fästade produktens CE-märkning jämförs med de egenskaper som krävts i planerna. En CE-märkt produkt kan lanseras på marknaden i hela Europa utan särskilda utredningar i varje land. För skorstenar och eldstäder finns mycket utförliga harmoniserade produktstandarder.

En central fråga i samband med rökkanalers brandsäkerhet har visat sig vara den höga temperaturen hos rökgaserna som avgår från eldstaden, vilket dock inte i tillräcklig grad beaktas i de provningsmetoder och krav som föreskrivs i gällande europeiska standarder. Miljöministeriet sände den 25 maj 2011 ett brev till kommissionen om de brister med tanke på finländska användningsförhållanden som finns i de europeiska harmoniserade standarderna för rökkanaler och deras tilläggsstandarder, och i brevet framställdes också krav på att standarderna borde förbättras. En studie som inrikesministeriet och miljöministeriet beställde av Teknologiska forskningscentralen VTT år 2011 (VTT-S-08754-11) ger stöd för kraven i ministeriets brev. I januari 2012 krävde kommissionen att Europeiska standardiseringskommittén CEN:s tekniska kommittéer TC 166 Skorstenar och TC 295 Eldstäder ska utarbeta ett åtgärdsprogram (roadmap) för att förbättra de standarder som miljöministeriet nämnde i sitt brev. De behöriga standardiseringsorganen har till uppgift att revidera standarderna. För närvarande är det inte ännu helt klart med vilken tidtabell omarbetningen av standarderna sker.

Miljöministeriet har dessutom beställt en utredning av VTT om huruvida det krävs högre temperaturklasser för rökgas än T 600, enligt vilken den kontinuerliga rökgastemperaturen får vara högst 600 grader. Ministeriet deltar också i en undersökning vid Tammerfors tekniska universitet, enligt vilken den rökgastemperatur som eldstäderna dimensioneras för borde vara den högsta temperatur som vid värmesäkerhetsprovet uppmäts i anslutningskanalen. Vid inrikesministeriet utreder man möjligheten att för eldstäder som säljs i Finland utfärda temporära nationella krav, vilka skulle krävas också för CE-märkta produkter.

Del E3 i byggbestämmelsesamlingen kräver att produktförpackningen till rökkanalprodukter ska innehålla installations- samt bruks- och underhållsanvisningar för produkten. Det rekommenderas att kompatibiliteten med eldstäder, principerna för genomföringar samt skyddsavstånd och rengöring också anges i installations- samt bruks- och underhållsanvisningarna. Vidare förordas att anvisningar om ibruktagande, användning och underhåll av skorstenen, uppgift om byggare eller installatör, byggår, sotning samt kompatibilitet med eldstaden och uppgifter om CE-märkning bifogas byggnadens bruks- och underhållsanvisningar. För att säkerställa skorstenens och eldstadens kompatibilitet rekommenderas i del E3 i Finlands byggbestämmelsesamling att man uppger den högsta temperaturen hos brandgaser som avgår från eldstaden till skorstenen.

För att förebygga bränder i eldstäder och rökkanaler är det viktigt att en rökkanal av rätt typ väljs och att den installeras på rätt sätt, att eldstaden används korrekt och att sotning och övrigt underhåll samt kontroller av skicket sker regelbundet.

Av det ovan sagda framgår att miljöministeriet i samverkan med inrikesministeriet fortlöpande verkar för att förbättra brandsäkerheten hos såväl rökkanaler som eldstäder.