KIRJALLINEN KYSYMYS 663/2004 vp
KK 663/2004 vp - Minna Sirnö /vas ym.
Tarkistettu versio 2.0
Rauhanturvatehtävissä pidätettyjen
henkilöiden luovuttaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Olemme huolissamme siitä, että osallistuessaan kansainvälisiin
rauhanturvatehtäviin suomalaiset rauhanturvaajat saattavat
joutua tilanteisiin, joissa edellytetään heidän
pidättämänsä henkilön
luovuttamista Yhdysvaltain asevoimille tai Yhdysvaltain muille pakkotoimia
käyttäville viranomaisille tai että jollekin
kolmannelle osapuolelle luovutettu henkilö päätyy
edelleen Yhdysvaltojen viranomaisten haltuun.
Tällainen tilanne voisi olla olemassa esimerkiksi Afganistanissa,
jossa on suomalaisia rauhanturvaajia.
Yhdysvaltain hallitus on todennut, että Geneven sopimukset
eivät koske sen hallussa olevia, terroristeiksi tai laittomiksi
taistelijoiksi luokiteltuja pidätettyjä. Tämän
jo yksinään luulisi asettavan kaikenlaisen luovuttamisen
kyseenalaiseksi.
Sen ohella, että Kansainvälinen Punainen Risti
ja Amnesty International ovat kiinnittäneet huomiota pidätettyjen
epäasialliseen kohteluun, myös yhdysvaltalainen
ja brittiläinen lehdistö ovat laajasti kuvanneet
amerikkalaisten sotilas- ym. viranomaisten suorittamaa kidutusta
järjestelmään liittyvänä eikä vain
yksittäisten sotilaiden hairahtumisena Irakin Abu Ghraibissa.
Kyse on vankien nöyryyttämisestä, huputtamisesta, alistamisesta
kylmyydelle ja kuumuudelle, valeteloituksista, pahoinpitelystä,
pitämisestä sidottuna tuskallisessa asennossa
samoin kuin lääkityksen epäämisestä jne.
Tutkinnassa lienee tällä hetkellä 37
pidätetyn ei-luonnollinen ja ainakin osassa tapauksia aivan
ilmeisesti pidätetyn kohtelusta pidätyksen aikana
aiheutunut kuolema.
Yhdysvaltain sotilas- ja muut viranomaiset pitävät
terrorismista epäiltyjä pidätettyinä useissa tukikohdissa
eri puolilla maailmaa Yhdysvaltain tavanomaisen lainkäyttöalueen
ulkopuolella. Kaikissa näissä paikoissa on syytä epäillä käytetyn
ja käytettävän kidutusta ja siihen rinnastettavia
menetelmiä. Tämän lisäksi tiedotusvälineissä on
aika ajoin väitetty Yhdysvaltain toimittavan epäiltyjä kuulusteltavaksi
maihin, joiden yleisesti tiedetään harjoittavan
raakaa kidutusta.
Yhdysvaltain Office of Legal Counselin johtajan — tehtävä vastaa
osittain Suomen oikeuskanslerin tehtäviä — Jay
S. Bybeen 1.8.2002 päivätty muistio "Standards
of Conduct for Interrogations under 18 U.S.C. §§ 2340—2340A"
rajaa mm. kidutuksen vain äärimmäisimpiin
tekoihin, mm. sietämättömään
kipuun, joka rinnastuu vakavaan vammaan, elimen menetykseen yms.
Sen lisäksi muistiossa katsottiin, että Yhdysvaltain kidutusta
koskeva lainsäädäntö tai kansainväliset
sopimukset eivät rajoita Yhdysvaltain presidentin perustuslaillista
valtaa puolustusvoimien ylipäällikkönä (The
President"s Commander-in-Chief Power) määrätä vihollissotilaiden
taistelijoiden kuulustelemista tiedustelutiedon saamiseksi vihollisen
sotilaallisista suunnitelmista.
Irakain osalta vankien kohtelua onkuvattu ns. Taguban raportissa
(ARTICLE 15—6 INVESTIGATION OF THE 800th MILITARY POLICE BRIGADE).
Kidutusta on kuvattu myös mm. seuraavissa lehtiartikkeleissa:
- CIA Puts Harsh Tactics On Hold,
Memo on Methods Of Interrogation Had Wide Review By Dana Priest,
Washington Post, Sunday, June 27, 2004;
- Abuse of Captives More Widespread, Says Army Survey, By
DOUGLAS JEHL, STEVEN LEE MYERS and ERIC SCHMITT, The New York Times,
May 26, 2004
- Afghan Deaths Linked to Unit at Iraq Prison, By DOUGLAS
JEHL and DAVID ROHDE, The New York Times, Published: May 24, 2004
- THE GRAY ZONE, by SEYMOUR M. HERSH, The New Yorker, Issue
of 2004-05-24
- US tortured Afghanistan detainees, Duncan Campbell and
Suzanne Goldenberg, June 23, 2004, The Guardian
- They said this is America… if a soldier orders
you to take off your clothes, you must obey… We know about
Guantánamo and Abu Ghraib, but until now Bagram and America"s
secret network of Afghan jails have come under little scrutiny.
In a major investigation, Duncan Campbell and Suzanne Goldenberg
discovered a familiar pattern of violent abuse and sexual humiliation;
Duncan Campbell and Suzanne Goldenberg, June 23, 2004, The Guardian
- Torture Policy, Editorial, The Washington Post, June 16,
2004; Page A26
- So Torture Is Legal? By Anne Applebaum, The Washington
Post, June 16, 2004;
- Lone Star Justice, Alberto Gonzales" strange views
of international law. By Alan Berlow, The Slate, Updated Tuesday,
June 15, 2004
- The Roots of Torture, The road to Abu Ghraib began after
9/11, when Washington wrote new rules to fight a new kind
of war. A NEWSWEEK investigation, By John Barry, Michael Hirsh and
Michael Isikoff
- US forces were taught torture techniques; Soldiers" accounts
reveal widespread use of sleep deprivation and mock executions,
Suzanne Goldenberg in Washington, Friday May 14, 2004, The Guardian
- Justice Dept. Memo Says Torture "May Be Justified" By
Dana Priest, The Washington Post, June 13, 2004;
- Rumsfeld Defends Rules for Prison, Senators Question Interrogation
Guidelines, By Dana Priest and Dan Morgan, Washington Post, Thursday,
May 13, 2004; Page A01
- Harsh C.I.A. Methods Cited in Top Qaeda Interrogations,
By JAMES RISEN, DAVID JOHNSTON and NEIL A. LEWIS, The New York Times,
Published: May 13, 2004
- Rumsfeld Defends Rules for Prison, Senators Question Interrogation
Guidelines, By Dana Priest and Dan Morgan, Washington Post Staff
Writers, Thursday, May 13, 2004; Page A01
- EDITORIAL, The Abu Ghraib Spin, The New York Times, Published:
May 12, 2004
- Boy, 16, "was subjected to mock execution by US
interrogators", By Justin Huggler in Baghdad, The Independent,
10 May 2004
- Pentagon Approved Tougher Interrogations, By Dana Priest
and Joe Stephens, Washington Post Staff Writers, Sunday, May 9, 2004;
Page A01
- UK forces taught torture methods, David Leigh, Saturday
May 8, 2004, The Guardian
- Interrogation Methods in Iraq Aren"t All Found
in Manual, By DON VAN NATTA Jr., The New York Times, Published:
May 7, 2004
- Violations were "tantamount to torture" , Red
Cross report Some coalition units routinely engaged in brutality,
humiliation and excessive use of force, says damning ICRC study,
Saturday May 8, 2004, The Guardian
- General Suggests Abuses at Iraq Jail Were Encouraged, By
PHILIP SHENON, The New York Times, Published: May 2, 2004.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko hallitus tietoinen, että Yhdysvaltain oikeusministeriön
Office of Legal Counselin johtaja, joka rinnastuu meillä eräiltä osin
oikeuskansleriin, on katsonut, että Yhdysvaltain oma kidutuksen vastainen
lainsäädäntö ja kansainväliset
sopimukset eivät rajoita Yhdysvaltain presidentin oikeuksia
määrätä vihollisen taistelijoiden
kuulusteluista,
ovatko suomalaiset rauhanturvaajat Afganistanissa tai muualla
luovuttaneet pidättämiään henkilöitä joko
suoraan tai välillisesti Yhdysvaltain sotilasviranomaisille
tai muille pakkokeinoja käyttäville Yhdysvaltain
viranomaisille ja
miten jatkossa aiotaan suhtautua luovutuksiin?
Helsingissä 9 päivänä syyskuuta
2004
- Minna Sirnö /vas
- Outi Ojala /vas
- Kari Uotila /vas
- Erkki Virtanen /vas
- Jaakko Laakso /vas
- Mikko Immonen /vas
- Esko-Juhani Tennilä /vas
- Markus Mustajärvi /vas
- Annika Lapintie /vas
- Suvi-Anne Siimes /vas
- Martti Korhonen /vas
- Iivo Polvi /vas
- Matti Kauppila /vas
- Matti Kangas /vas
- Veijo Puhjo /vas
- Pentti Tiusanen /vas
- Anne Huotari /vas
Eduskunnan
puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Minna Sirnön /vas
ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 663/2004 vp:
Onko hallitus tietoinen, että Yhdysvaltain oikeusministeriön
Office of Legal Counselin johtaja, joka rinnastuu meillä eräiltä osin
oikeuskansleriin, on katsonut, että Yhdysvaltain oma kidutuksen vastainen
lainsäädäntö ja kansainväliset
sopimukset eivät rajoita Yhdysvaltain presidentin oikeuksia
määrätä vihollisen taistelijoiden
kuulusteluista,
ovatko suomalaiset rauhanturvaajat Afganistanissa tai muualla
luovuttaneet pidättämiään henkilöitä joko
suoraan tai välillisesti Yhdysvaltain sotilasviranomaisille
tai muille pakkokeinoja käyttäville Yhdysvaltain
viranomaisille ja
miten jatkossa aiotaan suhtautua luovutuksiin?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Aseellisen konfliktin oloissa vangittujen henkilöiden
kohtelusta on määräyksiä sotavankien kohtelua
koskevassa III Geneven sopimuksessa, siviilihenkilöiden
suojelemista koskevassa IV Geneven sopimuksessa vuodelta 1949 (SopS
7—8/1955) samoin kuin Geneven sopimusten vuoden
1977 I lisäpöytäkirjassa (SopS 81—82/1980).
Myös eräät ihmisoikeussopimukset, erityisesti
kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 7—8/1976)
samoin kuin kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai
halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämisestä tehty
yleissopimus (SopS 59—60/1989) sisältävät
tältä kannalta merkityksellisiä määräyksiä.
Geneven III sopimuksen mukaista suojaa sotavankeina nauttivat
valtion asevoimissa taistelleet henkilöt samoin kuin eräät
näihin rinnastettavat henkilöt. Mikäli
on epäselvyyttä siitä, onko taistelukentältä vangittu
henkilö oikeutettu sotavangin asemaan, asia on saatettava
asianmukaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Siviilihenkilöt
nauttivat Geneven IV sopimuksen antamaa suojaa. Tämä koskee
myös sellaisia taisteluihin osallistuneita henkilöitä,
jotka ovat aseellisen konfliktin oloissa joutuneet muun kuin kotivaltionsa
viranomaisten vangitsemiksi ja jotka eivät ole oikeutettuja
sotavangin asemaan.
Lisäksi vastapuolen viranomaisten pidättämiä tai
vangitsemia henkilöitä, jotka eivät Geneven sopimusten
nojalla nauti kattavampaa suojaa, koskee Geneven sopimusten I lisäpöytäkirjan
75 artikla. Artiklan mukainen suoja koskee mm. sabotöörejä,
vakoojia ja muita henkilöitä, joita voidaan kutsua
laittomiksi taistelijoiksi. Tällaisia henkilöitä on
kaikissa olosuhteissa kohdeltava inhimillisesti. 75 artikla kieltää paitsi
vapaudenriiston kohteena olevien henkilöiden surmaamisen,
kidutuksen ja ruumiilliset rangaistukset myös kaiken heidän
fyysiseen tai psyykkiseen hyvinvointiinsa kohdistuvan väkivallan.
Myös henkilökohtaisen arvokkuuden loukkaaminen
ja nöyryyttävä tai alentava kohtelu on
artiklan mukaan kielletty. Sotarikoksiin syylliset henkilöt
on tuomittava puolueettomassa, säännönmukaisesti perustetussa
tuomioistuimessa.
Ihmisoikeudet — mm. kansalais- ja poliittisia oikeuksia
koskeva yleissopimus — ovat voimassa myös aseellisen
konfliktin tilanteissa, mutta sikäli kuin humanitaarisen
oikeuden sopimukset sisältävät täsmällisempiä määräyksiä,
kuten esimerkiksi sotavankien kohtelusta, niiden säännökset
ovat ensisijaisia. Kidutuksen vastaisen yleissopimuksen 2 artikla
toteaa, että mitkään poikkeukselliset
olosuhteet kuten sota tai sodan uhka, sisäinen poliittinen
levottomuus tai muu julkinen hätätila eivät
oikeuta kidutuksen käyttämistä. Ihmisoikeusmääräykset
ja humanitaarisen oikeuden määräykset
ovat monessa tilanteessa päällekkäisiä ja
vahvistavat toisiaan. Ihmisyksilön suojaa koskevat kansainvälisen
oikeuden perusperiaatteet soveltuvat lisäksi kaikkiin aseellisiin
konflikteihin riippumatta siitä, onko jostain tietystä tapauksesta
olemassa nimenomaisia sopimusmääräyksiä ja
onko selkkauksen osapuoli sitoutunut niihin. Tämän
ns. Martensin lausekkeen mukaisesti ei voida lähteä siitä,
että nimenomaisen sopimusmääräyksen
puuttuessa kaikki toimet olisivat sallittuja.
Yhdysvallat on ratifioinut III ja IV Geneven sopimuksen samoin
kuin kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen
sekä kidutuksen vastaisen yleissopimuksen. Yhdysvallat ei
ole ratifioinut Geneven sopimusten I lisäpöytäkirjaa,
mutta on vahvistanut virallisesti pitävänsä sen
75 artiklaa tapaoikeudellisesti sitovana. Yhdysvaltain oikeusministeriön
Office of Legal Counselin muistiossa (22.1.2002), johon kysymyksessä viitataan,
katsotaan kuitenkin, että Yhdysvaltain presidentillä olisi
valtionsisäiseen lainsäädäntöön
perustuva oikeus poiketa Yhdysvaltoja sitovista sopimusmääräyksistä.
Samoin katsotaan, että kansainvälinen tapaoikeus
ei valtionsisäisen lainsäädännön
nojalla sitoisi presidenttiä.
Tähän on syytä todeta, että kansainvälisessä oikeudessa
on vakiintunut periaate, jonka mukaan valtio ei voi vetoamalla sisäiseen
lainsäädäntöönsä vapautua
kansainvälisoikeudellisesta velvoitteesta. Tämä koskee
niin sopimusmääräyksiä kuin
tapaoikeuttakin. Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen
27 b artiklan mukaan sopimuspuoli ei voi vedota sisäisen
oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen
täyttämättä jättämiselle.
Valtio ei myöskään voi välttää velvoitteen
rikkomisesta aiheutuvaa vastuuta sisäiseen lainsäädäntöönsä vetoamalla.
YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnan valtiovastuuta
koskevan kodifikaation 3 artiklan mukaan teon oikeudenvastainen
luonne määräytyy kansainvälisestä oikeudesta,
eikä saman teon määrittelemisellä valtionsisäisen
oikeuden mukaan lailliseksi ole tähän vaikutusta.
Office of Legal Counselin muistiossa lähdetään
lisäksi virheellisesti siitä, että kansainväliset
sopimukset, joiden sopimuspuolena Al Qaida -järjestö ei
voi olla ei-valtiollisena toimijana, eivät suojaisi sen
jäseniä. Todettakoon, että humanitaarisen
oikeuden sopimusten ihmisyksilön suojaa koskevat määräykset
eivät perustu valtiodien väliseen vastavuoroisuuteen.
Muistiossa oletetaan myös, että henkilöt,
jotka eivät nauti Geneven III sopimuksen mukaista suojaa
sotavankeina, jäävät koko Geneven sopimusjärjestelmän
ulkopuolelle. Edellä sanotun mukaisesti tällaisia
henkilöitä tulisi kuitenkin kohdella Geneven IV
sopimuksen mukaisesti siviileinä silloin, kun he ovat konfliktin
toisen osapuolen vangitsemia.
Hallitus on seurannut huolestuneena kannanottoja, joiden mukaan
vangitun henkilön kohtelu olisi riippuvainen henkilön
oikeudellisesta asemasta, ja on tuonut useassa kansainvälisessä yhteydessä esille
huolensa taistelukentällä vangittujen henkilöiden
kohtelusta samoin kuin muista tiedoista, joiden mukaan vankien ihmisioikeuksia
on loukattu. Hallitus on huolissaan väitteistä, joiden
mukaan taistelijoiden ja siviilien välillä olisi
aseellisessa konfliktissa kolmas henkilökategoria, jolla
ei ole perusoikeuksia eikä kelpoisuutta asianmukaiseen
oikeusprosessiin. Niin siviilivankeja kuin taistelukentältä vangittuja
henkilöitäkin on kohdeltava inhimillisesti ja
heidän ihmisarvoaan kunnioittaen. Hallitus ei voi hyväksyä myöskään
sitä, että kansainvälisen oikeuden sitovia
normeja, kaikkien vähiten perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia,
pyritään sivuuttamaan vetoamalla kansallisen lainsäädännön
määräyksiin.
Säännökset suomalaisten sotilasviranomaisten
toimivallasta ottaa kiinni ja/tai pidättää henkilö ovat
sotilaskurinpitolaissa (331/1983). Säännökset
rajaavat sekä sitä, kenet saa ottaa kiinni ja pidättää,
että sitä, kenellä tämä toimivalta
on. Näiden säännösten nojalla
suomalaiset rauhanturvaajat voivat kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa
ottaa kiinni ja pidättää toisia suomalaisia
rauhanturvaajia, jos laissa määritellyt edellytykset
täyttyvät. Operatiivisen tilanteen sitä edellyttäessä suomalaiset
rauhanturvaajat ovat lisäksi ottaneet kiinni paikallisia
henkilöitä esimerkiksi järjestyksenpitotehtäviin
liittyen, esimerkiksi paikallisten kivittäessä rauhanturvaajia
tai toista etnistä vähemmistöä olevia
henkilöitä.
Suomalaiset rauhanturvaajat suorittavat näitä tehtäviä operaation
johdon antamien tehtävien puitteissa ja käskyttäminä.
Nämä henkilöt on joko tilanteen lauettua
päästetty vapaiksi tai luovutettu toimivaltaiselle
viranomaiselle, kuten Kosovossa UNMIK:n siviilipoliisille. Kyse
ei näissä tapauksissa ole pidättämisestä,
mihin toimivaltaa ei ole, vaan jokamiehen kiinniotto-oikeuteen rinnastuvasta
kiinniottamisesta. Kyseisiä henkilöitä ei
ole luovutettu Yhdysvaltain sotilasviranomaisille tai muille pakkokeinoja
käyttäville Yhdysvaltain viranomaisille.
Afganistanissa suomalaiset rauhanturvaajat suorittavat CIMIC-
tehtäviä (civil-military coordination), joihin
ei kuulu osallistuminen henkilöiden pidättämistehtäviin.
Suomalaiset rauhanturvaajat eivät ole Afganistanissa kiinniottaneet tai
pidättäneet henkilöitä, joten
näin ollen myöskään henkilöiden
luovutustilanteita ei ole ollut.
Yleisesti todettakoon, että rauhanturvaamisoperaation
mandaatti saattaa sisältää myös
erityisiä henkilöiden kiinniottamiseen tai pidättämiseen
liittyviä tehtäviä, kuten Entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimen
(ICTY) syytteeseen asettamien sotarikollisten osalta Kosovossa.
Puolustusministeriön ohjeistuksen mukaisesti suomalaiset
rauhanturvaajat osallistuvat tällaisiin pidätysoperaatioihin
tarvittaessa lähinnä toimintaympäristön
turvaamistoimin, joista esimerkkinä voidaan mainita alueen
eristäminen. Suomalaiset rauhanturvaajat eivät
ole osallistuneet varsinaisiin sotarikollisten kiinniotto- tai pidätystehtäviin.
Todettakoon lisäksi, että Kosovossa UNMIK:n
kansainvälisellä poliisilla on kiinniotto-oikeus.
Kiinniotetut henkilöt toimitetaan tapauksesta riippuen
paikalliseen tuomioistuimeen, joka päättää jatkotoimenpiteistä,
tai luovutetaan paikallisen poliisin haltuun.
Hallituksen tarkoituksena on toimia operaatioissa
myös jatkossa edellä kuvatulla tavalla. Hallitus
kiinnittää samoin myös vastaisuudessa erityistä huomiota
pidätettyjen ja vangittujen henkilöiden oikeusturvan
toteutumiseen.
Helsingissä 29 päivänä syyskuuta
2004
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 663/2004
rd undertecknat av riksdagsledamot Minna Sirniö /vänst
m.fl.:
Är regeringen medveten om att chefen för
Office of Legal Councel vid det amerikanska justitieministeriet,
som hos oss i viss mån motsvarar justitiekanslern, har
ansett att Förenta staternas interna lagstiftning mot tortyr
och internationella avtal inte inskränker den amerikanske
presidentens rättigheter att bestämma om förhören
med fientliga kombattanter,
har finländska fredsbevarare i Afghanistan eller
någon annanstans överlämnat personer
som de tagit fast antingen direkt eller indirekt till de amerikanska militärmyndigheterna
eller till andra amerikanska myndigheter som använder maktmedel
och
vilken kommer inställningen hädanefter att
vara till överlämnanden?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Det finns bestämmelser om behandlingen av fångar
vid väpnade konflikter i tredje Genève-konventionen
angående krigsfångars behandling och fjärde
Genève-konventionen om skydd för civilpersoner
under krigstid från 1949 (FördrS 7—8/1955)
samt i det första tilläggsprotokollet från
1977 till Genève-konvetionerna (FördrS 81—82/1980).
Också en del konventioner om de mänskliga rättigheterna,
särskilt konventionen om medborgerliga och politiska rättigheter
(FördrS 7—8/1976) och konventionen mot
tortyr och annan grym, omänsklig eller förnedrande
behandling eller bestraffning (FördrS 59—60/1989)
innehåller viktiga bestämmelser i detta hänseende.
Personer som kämpat i någon stats armé liksom
vissa med dem jämförliga personer åtnjuter skydd
som krigsfångar enligt tredje Genève-konventionen.
När det råder oklarhet om en person som blivit
skadad på slagfältet har rätt till status som
krigsfånge eller inte skall frågan hänskjutas till
en behörig domstol. Civilpersoner åtnjuter skydd
i enlighet med fjärde Genève-konventionen. Skyddet
gäller också personer som deltagit i strider och
i väpnade konflikter blivit häktade av andra än
myndigheterna i sin hemstat och inte har rätt till status
som krigsfånge.
Vidare gäller artikel 75 i det första tilläggsprotokollet
till Genève-konventionerna personer som anhållits
eller häktats av motpartens myndigheter och inte åtnjuter
ett mer omfattande skydd enligt Genève-konventionerna.
Skyddet enligt artikeln omfattar sabotörer, spioner och andra
som kan kallas illegala kombattanter. Dessa skall under alla omständigheter
behandlas humant. Artikel 75 förbjuder dels mord, tortyr och
kroppslig bestraffning av de frihetsberövade, dels allt
våld mot deras fysiska och psykiska välbefinnande.
Artikeln förbjuder också kränkande av
personlig värdighet och förödmjukande eller
nedsättande behandling. Personer som gjort sig skyldiga
till krigsförbrytelser skall dömas i en opartisk
domstol som inrättats på behörigt sätt.
De mänskliga rättigheter, bland annat konventionen
om medborgerliga och politiska rättigheter, gäller
också vid väpnade konflikter, men när konventioner
om humanitär rätt innehåller mer exakta
bestämmelser, till exempel om behandlingen av krigsfångar,
har de företräde. I artikel 2 i konventionen mot
tortyr och annan grym, omänsklig eller förnedrande
behandling eller bestraffning sägs att inga som helst särskilda
omständigheter, vare sig krigstillstånd eller
krigshot, inre politisk instabilitet eller annan allmän nödsituation
får anföras för att rättfärdiga
tortyr. Bestämmelserna om de mänskliga rättigheterna och
bestämmelserna om humanitär rätt överlappar
i många fall varandra, och de förstärker
varandra. Grundprinciperna för skydd av den enskilde i
folkrätten kan dessutom tillämpas på alla väpnade
konflikter oavsett om det finns explicita konventionsbestämmelser
om ett visst fall eller inte eller om en part i konflikten har åtagit
sig att följa dem eller inte. Denna så kallade
Martensklausul säger att man inte kan utgå från
att alla medel är tillåtna bara för att
det inte finns en explicit konventionsbestämmelse.
Förenta staterna har ratificerat tredje och fjärde
Genève-konventionen, likaså konventionen mot tortyr
och annan grym, omänsklig eller förnedrande behandling
eller bestraffning. Däremot har Förenta staterna
inte ratificerat det första tillläggsprotokollet
till Genève-konventionerna, men har officiellt bekräftat
att landet anser artikel 75 vara bindande enligt sedvanerätten.
I en promemoria (22.1.2002) från Office of Legal Councel
vid det amerikanska justitieministeriet, som spörsmålsställaren
hänvisar till, anses det dock att den amerikanske presidenten
på grund av den statsinterna lagstiftningen har rätt
att göra avsteg från konventionsbestämmelser
som är bindande för Förenta staterna.
Vidare understryks det att internationell sedvanerätt inte är bindande
för presidenten med stöd av den statsinterna lagstiftningen.
Till detta måste sägas att det finns en vedertagen
princip inom folkrätten som säger att en stat inte
kan avsäga sig folkrättsliga förpliktelser
genom att åberopa intern lagstiftning. Detta gäller såväl
konventionsbestämmelser som sedvanerätten. Enligt
artikel 27 b i Wienkonventionen om traktaträtt kan en part
inte åberopa bestämmelser i sin interna rätt
för att rättfärdiga sin underlåtenhet
att följa en traktat. En stat kan inte heller åberopa
sin interna rätt för att undgå att ta
ansvar för överträdelser av en förpliktelse.
Enligt artikel 3 i regelverket om statsansvar som har uträttats
av FN:s folkrättskommission bestäms den lagvidriga
karaktären i en gärning utifrån folkrätten,
och detta faktum påverkas inte av att samma gärning inom
intern rätt anses vara riktig.
I promemorian från Office of Legal Councel utgår
man felaktigt från att internationella avtal, där
organisationen Al Quaida inte kan vara en icke-statlig aktör,
inte skyddar medlemmarna i organisationen. Här bör
det också nämnas att bestämmelserna om
skydd för den enskilde i konventioner om humanitär
rätt inte bygger på ömsesidighet mellan
staterna. I promemorian antar man också att personer som
inte åtnjuter skydd som krigsfångar enligt tredje
Genève-konventionen helt och hållet är
undantagna avtalsmekanismerna. Med hänvisning till det
ovanstående skall dessa personer i enlighet med fjärde
Genève-konventionen dock behandlas som civilpersoner när
de har häktats av den ena parten i en konflikt.
Regeringen har med oro noterat uppfattningarna att behandlingen
av en häktad person skulle vara beroende av personens rättsliga
ställning och har i flera internationella sammanhang uttryckt
sin oro för hur personer som tagits till fånga
på stridsfält blir behandlade, likaså för
andra uppgifter som ger vid handen att fångars mänskliga
rättigheter har kränkts. Vidare är det enligt
regeringen oroväckande att det har hävdats att
det finns en tredje kategori mellan kombattanter och civilpersoner,
en kategori som inte har några grundläggande rättigheter
och saknar behörighet att få genomgå en
rättsprocess. Både civila fångar och
personer som tagits till fånga på stridsfält
skall behandlas mänskligt och med respekt för
deras människovärde. Regeringen kan inte heller
godta att bindande normer i folkrätten åsidosätts,
allra minst de fundamentala mänskliga rättigheterna,
genom att man åberopar bestämmelser i nationell
rätt.
Bestämmelser om finländska militärmyndigheters
befogenheter att ta fast och/eller anhålla personer
ingår i militära disciplinlagen (331/1983).
Bestämmelserna begränsar dels vem som får
tas fast och anhållas, dels vem som har befogenhet att
göra det. Med stöd av bestämmelserna
får finländska fredsbevarare vid internationella
krishanteringsoperationer ta fast och anhålla andra finländska
fredsbevarare förutsatt att kriterierna i lagen är
uppfyllda. När den operativa situationen har krävt
det har finländska fredsbevarare dessutom tagit fast personer
i lokalbefolkningen bland annat i samband med uppdrag att hålla
ordning, till exempel när personer i lokalbefolkningen
har kastat sten på fredsbevarare eller på personer
som tillhör en etnisk minoritet.
Finländska fredsbevarare utför sådana
operationer inom ramen för och på befallning av
den operativa ledningen. När situationen lugnat ner sig
har de fasttagna personerna antingen släppts fria eller överlämnats
till den behöriga myndigheten, som i Kosovo till UNMIK:s
civila polis. I dessa fall är det inte fråga om
att personerna har blivit anhållna, den befogenheten existerar
inte, utan det handlar om fasttaganden som kan liknas vid en allemansrätt
att ta fast personer i vissa situationer. Personerna har inte överlämnats
till de amerikanska militärmyndigheterna eller till andra
amerikanska myndigheter som använder maktmedel.
I Afghanistan utför finländska fredsbevarare CIMIC-uppdrag
(civil-military coordination) där det inte ingår
att medverka vid anhållan av personer. I Afghanistan har
finländska fredsbevarare inte anhållit någon,
och därför har det inte heller förekommit
några överlämnanden.
Rent allmänt kan det konstateras att ett mandat för
en fredsbevarande operation kan innefatta särskilda uppdrag
att ta fast eller anhålla personer, som beträffande
de krigsförbrytare i Kosovo som ställts inför
krigstribunalen för forna Jugoslavien (ICTY).
Enligt anvisningarna från försvarsministeriet skall
finländska fredsbevarare delta i sådana anhållanden
vid behov, främst för att säkra omgivningen.
Ett exempel på detta är att områden avspärras.
Finländska fredsbevarare har inte deltagit i de explicita
uppdragen att ta fast eller anhålla krigsförbrytare.
Det bör också noteras att UNMIK:s internationella
polis i Kosovo har rätt att ta fast personer. Beroende
på fallet ställs de fasttagna inför en
lokal domstol, som beslutar om fortsatta åtgärder, eller överlämnas
till den lokala polisen.
Regeringen har för avsikt att också i kommande
operationer agera på det sätt som redovisas ovan.
Vidare kommer regeringen framöver att fästa särskilt
avseende vid hur rättssäkerheten för anhållna
och häktade personer fullföljs.
Helsingfors den 29 september
2004
Utrikesminister Erkki Tuomioja