Suomessa kilpirauhasaineenvaihdunnan häiriöissä yleisin
käytetty lääke on tyroksiini. Sitä määrätään
kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tyroksiinia harvinaisempia kilpirauhaslääkkeitä ovat
ns. eläinperäinen lääkitys sekä T3-
eli synteettinen trijodityroniinilääkitys. Nämä lääkkeet
ovat Suomessa Fimean hyväksymiä, niitä käytetään maailmanlaajuisesti
ja ne ovat oikein käytettyinä turvallisia käyttää.
Suomessa on hyvin vähän lääkäreitä,
jotka ovat riittävästi perehtyneet näiden
harvinaisempien lääkkeiden käyttöön
ja erityisesti ns. T3-monoterapiaan. T3-monoterapia voi auttaa niitä potilaita,
joilla T4-hormonin muunto T3:ksi on häiriintynyt ja joilla
siksi on kudostasolla T3-hormonivaje.
Nyt kuitenkin lääkärit kiistelevät
keskenään kilpirauhasaineenvaihdunnan häiriöiden
oikeasta hoidosta, ja osa on jopa tehnyt harvinaisempia lääkkeitä määräävistä kollegoistaan
kanteluita Valviraan. Valvira on yhtynyt kantelijoiden käsitykseen
ja on rajoittanut kahden T3-monoterapiaan perehtyneen
lääkärin reseptinkirjoitusoikeutta.
Lisäksi Valvira on antanut joillekin lääkäreille
varoituksia.
Seurauksena on käytännössä ollut
se, että satoja harvinaisella lääkityksellä olevia
potilaita on jäänyt ilman heitä hyvin
hoitanutta lääkäriä. Potilaat
itse ovat olleet tyytyväisiä näiltä lääkäreiltä saamaansa
hoitoon, ja he ovat voineet hyvin saamallaan lääkityksellä.
Todettakoon sekin, että em. lääkärien
tyytyväisiin potilaisiin kuuluu eri kilpirauhaslääkkeitä käyttäviä potilaita — niin
tyroksiinin
kuin harvinaisempienkin kilpirauhaslääkkeiden
käyttäjiä.
Nyt potilaat ovat hädissään ottaneet
yhteyttä kansanedustajiin sekä sosiaali- ja terveysministeriin
saadakseen apua. He eivät löydä Suomesta toista
sellaista lääkäriä, joka määräisi
heille heidän tarvitsemansa harvinaisemman kilpirauhaslääkityksen.
Harvinaisia kilpirauhaslääkityksiä osaavia
lääkäreitä on yksinkertaisesti
liian vähän Suomessa (ja monet eivät
enää uskalla määrätä T3:a
Valviran toimien johdosta).
Ministeri on vastannut potilaille ja selittänyt Valviran
toimia. Näyttää siltä, että ministeri
luottaa Valviran selvitykseen asiasta. Valvira ei kuitenkaan ole
puolueeton asiantuntijataho tässä asiassa, sillä sen
päätökset ovat oikeuden arvioitavina.
Itse asiassa Helsingin hallinto-oikeus on hyvin perustellulla päätöksellään
kumonnut Valviran ensimmäisen lääkärinoikeuksia
rajoittavan päätöksen.
Valvira on kuitenkin katsonut aiheelliseksi valittaa tästä päätöksestä korkeimpaan
hallinto-oikeuteen. Samalla Valvira on — valituksen vireilläolosta
huolimatta — jatkanut rajoitusten tekoa. Rajoitusten kohteiksi
joutuneet lääkärit ovat luonnollisesti
valittaneet päätöksistä, koska
Valviran ensimmäinen päätös
on kumottu (tosin toimenpide ei ole saanut lainvoimaa Valviran valituksen
vuoksi).
Ministeri siis kuitenkin edelleen luottaa Valviraan, ja hän
on vastannut Reijo Hongiston (ps) kirjalliseen kysymykseen (KK
434/2014 vp) Valviran toimista seuraavasti: "Valviran
valvonnassa on ollut kysymys muun muassa siitä, ovatko tietyt
kilpirauhas- ja kortisonivalmisteita määränneet
lääkärit varmistuneet asianmukaisesti edellä mainittujen
lääkitysten tarpeesta, sekä siitä,
ovatko he käyttäneet erilaisten sairauksien toteamiseksi
asianmukaista ja riittävää diagnostiikkaa.
Lääkärien ammatinharjoittamisen arvioinnissa
on lisäksi otettu huomioon myös muut asianmukaiseen
hoitoon kuuluvat seikat, kuten se, ovatko kyseiset lääkärit
seuranneet asianmukaisella tavalla määräämiensä lääkitysten
vaikutuksia."
Käsittääkseni oikeutensa menettäneet
kaksi lääkäriä ovat kuitenkin
toimineet asianmukaisesti ja laillisesti, kuten Helsingin hallinto-oikeuskin
on toisen lääkärin kohdalla todennut.
Potilaat ovat saaneet avun kilpirauhasaineenvaihdunnan häiriöönsä ja
ovat voineet hyvin saamallaan lääkityksellä.
Oikealla lääkityksellä on myös voitu
palauttaa työkyky joillekin aiemmin työkyvyttömille
potilaille.
Kaiken kaikkiaan reseptinkirjoitusoikeutensa menettäneiden
lääkäreiden potilaat ovat saaneet lain
heille takaaman laadultaan hyvän terveyden- ja sairaanhoidon
(Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 3 §). Valviran
toimet johtavat sitä vastoin siihen, että harvinaisia
kilpirauhaslääkkeitä käyttävät
potilaat eivät enää saa lain heille takaamaa
hyvää hoitoa.
Mielestäni ministeriön asema ylimpänä terveydenhuollon
toimintaa ohjaavana viranomaisena on kyseenalainen, jos ministeriö vain
toistaa Valviran näkökantoja (vaikka Valvira on
hävinnyt ensimmäisen oikeudenkäynnin).
Ministerin tulisikin nyt kuunnella tasapuolisesti kaikkia kiistan
osapuolia.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Aikooko ministeri kuulla kilpirauhasen hoitoa koskevan kiistan
kaikkia osapuolia ja muodostaa asiasta oman perustellun käsityksensä ja
miten ministeri auttaa satoja hädissään olevia
potilaita, jotka eivät saa uusittua lääkereseptejään
ja voivat siten joutua hengenvaaraan?