Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Puolustusvoimilla on aikomus pitää itäsaksalaiset ja kiinalaiset rynnäkkökiväärit sodan ajan käyttöä varten varastoituna. Rauhan aikana käytössä ovat kotimaassa valmistetut rynnäkkökiväärit.

Nykyinen rynnäkkökiväärikalusto säilyy käyttökelpoisena noin vuoteen 2035 asti, jolloin myös nykyinen patruunavarasto vanhentuu. Tätä ennen — 2020-luvun alkupuolella — on päätettävä rynnäkkökiväärien käytön jatkamisesta tai uuden aseen hankkimisesta. Aseiden hävittämisestä tai korvaamisesta ei ole tehty päätöksiä.

Puolustusvoimien varustuksen, kuten rynnäkkökiväärien, elinkaari suunnitellaan siten, että varustuksen käytettävyys säilyy mahdollisimman pitkään ja varustuksen käyttöarvo tulee hyödynnettyä ennen elinkaaren loppumista. Rynnäkkökiväärien elinjakson suunnittelussa otetaan huomioon rynnäkkökiväärien tekniset ominaisuudet, tulevaisuuden joukkojen kokoonpanot ja suorituskykytarpeet, valtion talouden asettamat mahdollisuudet uusintahankintoihin sekä yleisen aseteknologian kehittyminen seuraavien 10—20 vuoden aikana. Elinkaaren suunnittelussa on tiedostettu, että aseita voi olla sodan ajan vahvuuteen nähden ns. ylivahvuudessa joukkojen suorituskyvyn varmistamiseksi. Sodan ajan tarpeiden ylittäviä rynnäkkökiväärejä vaihdetaan käytössä kuluneisiin ja rikkoontuneisiin aseisiin, jolloin korjaamiseen ei tarvitse käyttää tarpeettomasti voimavaroja.

Puolustusvoimat ei ole harkinnut rynnäkkökiväärien muuttamista kertatuliaseiksi ja myymistä aktiivireserviläisille. Asia ei ole ajankohtainen, koska nykyinen asemäärä on toistaiseksi tarkoitus säilyttää.

Kun aseita tulee poistettavaksi puolustusvoimien käytöstä, tehdään niiden jälkikäsittelystä, so. romuttamisesta, museoinnista tai myymisestä tapauskohtaisesti päätökset materiaalin hylkäyksen yhteydessä. Päätökset aseiden hylkäyksestä ja niiden jälkikäsittelystä tehdään voimassa olevien päätöksen tekoa koskevien ohjeiden mukaisesti puolustusvoimissa ja puolustusministeriössä.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Försvarsmakten har för avsikt att hålla de östtyska och kinesiska stormgevären i lager för användning i krigstid. Under fredstid används stormgevär av inhemsk tillverkning.

Den nuvarande stormgevärsmaterielen hålls i användbart skick ungefär till år 2035 då också det nuvarande patronlagret blir gammalt. Före det — i början av 2020-talet — måste beslut fattas om att antingen fortsätta att använda stormgevären eller att skaffa ett nytt vapen. Inget beslut har fattats om att förstöra eller ersätta vapnen.

Livscykeln för försvarsmaktens utrustning, såsom stormgevär, planeras så att utrustningen kan användas så länge som möjlighet och så att utrustningens bruksvärde blir utnyttjat innan livscykeln tar slut. Vid planeringen av stormgevärens livstid beaktas deras tekniska egenskaper, sammansättningarna av de framtida trupperna och behoven av prestationsförmåga, de möjligheter som statsekonomin ger vad gäller nyanskaffningar samt utvecklingen inom den allmänna vapenteknologin under de kommande 10—20 åren. Vid planeringen av livscykeln har man varit medveten om att det kan finnas ett större antal vapen än vad den krigstida styrkan behöver, vilket gör att truppernas prestationsförmåga kan säkerställas. De stormgevär som överskrider det krigstida behovet byts mot vapen som slitits och gått sönder vid användning, varvid man inte i onödan behöver använda resurser på att reparera dem.

Försvarsmakten har inte övervägt att ändra stormgevären till halvautomatiska och att sälja dem till aktiva reservister. Frågan är inte aktuell, eftersom man har för avsikt att tills vidare behålla den nuvarande vapenmängden.

När vapen ska avskrivas inom försvarsmakten fattas beslut om efterbehandling av dem, vilket betyder nedskrotning, bevarande som museiföremål eller försäljning, från fall till fall i samband med att materielen utmönstras. Beslut om att utmönstra vapen och om efterbehandlingen av dem fattas i enlighet med gällande anvisningar om beslutsfattande vid försvarsmakten och försvarsministeriet.