KIRJALLINEN KYSYMYS 916/2002 vp
         KK 916/2002 vp - Lauri Oinonen /kesk ym.
         
         Tarkistettu versio 2.0
         Ennakkoäänestyspäivien ja -aikojen
            yhtenäistäminen 
         
       
      
      
         
Eduskunnan puhemiehelle
      
      
      
         
         Kansalaisten vieraantuminen yhteiskunnallisesta osallistumisesta
            on lisääntynyt, mistä kertovat ennen
            muuta alentuneet äänestysprosentit sekä eduskunta-
            että kunnallisvaaleissa. Alhainen äänestysprosentti
            koettiin erityisesti Euroopan unionin parlamentin vaaleissa
            vuonna 2000. 
         
         
         Viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli
            eräillä kaupunkilähiöiden äänestysalueilla työttömyysprosenttia
            alhaisempi. Eduskunnan oikeusasiamiehen toimintakertomuksessa ja
            sen äskettäisessä eduskuntakäsittelyssä otettiin
            myös kantaa ennakkoäänestysmahdollisuuden
            huonoon tavoitettavuuteen kansalaisten kannalta. Syitä,
            jotka vieraannuttavat kansalaisia yhteiskunnallisesta osallistumisesta
            ja vaaleissa äänestämisestä,
            tulisi yhteiskunnan toimesta tehokkaasti vähentää.
            Nykyinen kehitys on kuitenkin voimakkaasti heikentämässä äänestysmahdollisuuksia.
            Aiemmin oli kaksi varsinaista vaalipäivää,
            sunnuntai ja maanantai. Jäykäksi koetun oteäänestyksen
            korvasi 1970-luvun alussa yleisesti postitoimipaikoissa kansalaisille
            tarjottu ennakkoäänestysmahdollisuus, joka toteutettiin
            runsaan viikon aikana, myös lauantaisin ja sunnuntaisin.
            Samalla kehitettiin äänestysmahdollisuudet sairaaloihin
            ja muihin laitoksiin ja edelleen kotiäänestysmahdolllisuus
            sitä tarvitseville.
         
         
         Postitoimipaikoissa toteutettu ennakkoäänestys
            kehittyi tähän asti aina vain suositummaksi äänestystavaksi
            suhteessa vaalipäivien äänestyksiin,
            ja sen seurauksena toistakymmentä vuotta sitten luovuttiin
            toisesta varsinaisesta vaalipäivästä ja
            jäljelle jäi vain sunnuntai varsinaisena vaalipäivänä.
            Toisen vaalipäivän poistamista perusteltiin voimakkaasti
            kasvaneella ennakkoäänestyksellä.
         
         
         Samaan aikaan kunnissa, erityisesti maaseudulla, vähennettiin äänestysalueita
            jopa niin, että monessa kunnassa jäi jäljelle
            vain yksi äänestyspaikka kuntakeskukseen. Perusteluna
            oli se, että äänestys on siirtynyt puoliksi
            posteihin ennakkoäänestyksen myötä.
         
         
         Postin muutosten myötä tapahtui suuria muutoksia
            vakiintuneeksi, yhtenäiseksi ja joustavaksi koetussa ennakkoäänestyksessä,
            kun postin omista toimipaikoista siirryttiin paljolti asiamiesposteihin.
            Kunnat joutuivat itse järjestämään
            ennakkoäänestyksen. Posteissa toteutettu ennakkoäänestys
            oli kestoltaan yhtenäinen koko maassa siten, että postitoimipaikat
            palvelivat ennakkoäänestyspaikkoina yhtenäisesti
            myös postin normaalin sulkemisen jälkeen. Yhtenäinen
            ja selkeä ennakkoäänestys helpotti suuresti
            siitä tiedottamista ja tarjosi kansalaisille kohtuullisen hyvin
            ja tasapuolisesti äänestysmahdollisuudet koko
            maassa aina vuoden 1999 eduskuntavaaleihin saakka.
         
         
         Postin toteuttamat toimipaikkojen lakkautukset ja kuntien toteuttamat
            uudet ennakkoäänestyspaikkojen järjestelyt
            olivat voimassa jo vuoden 2000 kunnallisvaaleissa. Kunnallisvaalien äänestysprosentiksi
            jäi 56 prosenttia. Näin alhaista äänestysprosenttia
            on pidettävä deomokratian kannalta huolestuttavana
            Suomessa. Säästösyistä kunnat
            vähensivät ennakkoäänestyspäiviä ja
            rajasivat ennakkoäänestyspaikkojen päivittäisiä aukioloaikoja.
            Koko maassa toteutettu yhtenäinen ennakkoäänestyskäytäntö pirstoutui
            ja siitä tiedottaminen vaikeutui, koska käytännöksi tuli
            paikallinen tiedottaminen, joka sekin toimitetaan säästeliäästi
            ja tehottomasti. Kotipaikkakuntansa ulkopuolella vaaliaikana olevien
            kansalaisten ennakkoäänestysmahdollisuus heikkeni todellisuudessa,
            koska yhtenäisestä käytännöstä äänestyspäivien-,
            -aikojen ja -paikkojen (postin) osalta luovuttiin. Kansalaisten
            oli vieraalla paikkakunnallakin helppoa löytää posti
            ja käydä äänestämässä.
         
         
         Nyt äänestäminen kysyy todella paljon
            aktiivisuutta: täytyy etsiä kunnan tiedotteista,
            jos sellaisia sattuu löytymään, paikka,
            jossa äänestää, ja vielä sovittaa
            päivä ja aika äänestykselle.
            Kuntien säästösyiden vuoksi
            myös äänestyksen kellonajat ovat kovin
            supistettuja ja ilta-aikoja ei ole kaikissa ennakkoäänestyspaikoissa
            ollenkaan. Kunnallisvaaleissa poliittisten kunnallisjärjestöjen
            oli vielä suhteellisen helppoa poliittisella mainonnalla
            kertoa äänestysajat ja -paikat, kuten oli asia
            myös yksityisten ehdokkaiden ja heidän tukiryhmiensä osalta.
            Nyt eduskunta- tai vielä enemmän eurovaalien osalta
            tämä on käytännössä mahdotonta
            varsin kirjavan ja vaihtelevan ennakkoäänestyskäytännön
            vuoksi. Varsinaisesti vaalien teknisen toteuttamisen tiedottamisen
            on ja tulee olla yhteiskunnan tehtävä. Nyt tulevien eduskuntavaalien
            osalta tämä on vakava huolenaihe käytännön
            oleellisesti muututtua aiemmasta käytännöstä.
         
         
         Kansalaisten äänestysmahdollisuuden tosiasiallinen
            heikentyminen edellä kerrottujen tosiasioiden
            perusteella on vakava asia. On pelättävissä,
            että tämä heikentää äänestysaktiivisuutta ja
            synnyttää eriarvoisuutta. Yhteiskunnan on tehtävä kaikki
            voitavansa äänestysmahdollisuuksien
            parantamiseksi. Jotta kunnat olisivat tasa-arvoisessa asemassa,
            valtion tulisi valtiollisissa vaaleissa korvata kaikki vaaleista
            aiheutuvat kustannukset, vaikka kunnat olisivat paikalliset vaalien
            toimeenpanijat.
         
         
       
      
      
         
         
         Edellä olevan perusteella ja
            eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
            viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen
            jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
         
         
         Mihin toimiin aiotaan ryhtyä, että koko maassa
            on yhtenäiset ennakkoäänestyspäivät
            ja -ajat jo tulevissa eduskuntavaaleissa (lukuun ottamatta laitoksia
            ja muita vastaavia) kansalaisten yhdenvertaisuuden ja yhteiskunnallisen
            demokratian toteutumiseksi?
         
         
         
       
      
      
         Helsingissä 25 päivänä lokakuuta
            2002
         
         
            - Lauri Oinonen /kesk
 
            - Petri Neittaanmäki /kesk
 
            - Pekka Nousiainen /kesk
 
            - Antti Rantakangas /kesk
 
            - Pekka Vilkuna /kesk
 
            - Inkeri Kerola /kesk
 
            - Juha Rehula /kesk
 
            - Hannes Manninen /kesk
 
            - Aulis Ranta-Muotio /kesk
 
            - Niilo Keränen /kesk
 
            - Kyösti Karjula /kesk
 
            - Maria Kaisa Aula /kesk
 
            - Matti Väistö /kesk
 
            - Mari Kiviniemi /kesk
 
            - Eero Lämsä /kesk
 
            - Timo E. Korva /kesk
 
            - Jari Leppä /kesk
 
            - Seppo Lahtela /kesk
 
            - Ismo Seivästö /kd
 
            - Sulo Aittoniemi /alk
 
            - Leea Hiltunen /kd
 
            - Leena Rauhala /kd
 
            - Raimo Vistbacka /ps
 
            - Arto Seppälä /sd
 
            - Marja-Leena Kemppainen /kd
 
            - Toimi Kankaanniemi /kd
 
            - Matti Kangas /vas
 
         
       
      
    
   
   
      
      
         
Eduskunnan
            puhemiehelle
         
      
      
      
      
         Eduskunnan työjärjestyksen
         27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
         Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen
         jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk
         ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 916/2002
         vp:
         
         
Mihin toimiin aiotaan ryhtyä, että koko maassa
            on yhtenäiset ennakkoäänestyspäivät
            ja -ajat jo tulevissa eduskuntavaaleissa (lukuun ottamatta laitoksia
            ja muita vastaavia) kansalaisten yhdenvertaisuuden ja yhteiskunnallisen
            demokratian toteutumiseksi?
         
         
       
      
      
      
      Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti
         seuraavaa:
      
      
      Vaalilakia (714/1998) muutettiin
         1.5.2002 voimaan tulleella lailla (247/2002).
         Vaalilain 9 §:n mukaan kotimaan yleisistä ennakkoäänestyspaikoista
         kunnassa päättää kunnanhallitus.
         Lain 47 §:n mukaan kotimaan yleinen ennakkoäänestyspaikka
         on avoinna seitsemänä päivänä (11.—5.
         päivään ennen vaalipäivää),
         jollei kunnanhallitus erityisestä syystä toisin
         määrää. Hallituksen esityksen
         perusteluissa todetaan, että erityinen syy voi olla lähinnä vain
         kunnan jonkin alueen tai taajaman vähäiseksi arvioitu äänestäjämäärä.
         Perusteluissa todettiin myös, että jokaisessa
         kunnassa tulisi olla vähintään yksi yleinen
         ennakkoäänestyspaikka, joka on avoinna kaikkina
         seitsemänä päivänä.
         Vaalilain 48 §:n mukaan kunnanhallitus määrää myös
         yleisen ennakkoäänestyspaikan päivittäisen
         aukioloajan, kuitenkin siten, että ennakkoäänestyspaikka
         ei saa olla avoinna arkisin ennen kello 8:aa ja kello 20:n jälkeen
         ja viikonloppuisin ennen kello 10:tä ja kello 16:n jälkeen.
      
      
      Vaalilain muutoksella pyrittiin antamaan kunnille joustavat
         mahdollisuudet suunnitella ennakkoäänestys ja
         vaalipäivän äänestys tarkoituksenmukaiseksi
         kokonaisuudeksi. Kunta itse pystyy parhaiten arvioimaan sen, kuinka
         monta ennakkoäänestyspaikkaa kunnassa tarvitaan,
         missä kunnan osissa niiden tulisi sijaita ja kuinka monta
         ennakkoäänestyspäivää kunnan
         eri alueilla tarvitaan siihen nähden, paljonko alueilla
         on potentiaalisia ennakkoon äänestäjiä.
         Esimerkiksi vähäväkinen, mutta alueeltaan
         laaja kunta voi järjestää ennakkoäänestyksen
         siten, että kunnan keskustaajamassa oleva ennakkoäänestyspaikka
         on avoinna koko ennakkoäänestyksen ajan, mutta sen
         lisäksi kunta voi kuitenkin tarjota ennakkoäänestysmahdollisuuden
         myös syrjäkylien asukkaille järjestämällä ennakkoäänestyksen
         eri sivukylissä esimerkiksi 1—3 päivänä sen
         mukaan, kuinka paljon kylissä arvioidaan olevan ennakkoon äänestäjiä.
      
      
      Oleellista on, että kunta harkitsee, mikä on
         tarkoituksenmukainen tapa järjestää asia.
         Kunnan on yhtäältä perustuslain 14 §:n
         3 momentin velvoittamana huolehdittava siitä, että äänestäjien äänestysmahdollisuudet
         kunnassa ovat riittävät. Toisaalta kunnan on otettava
         huomioon se, mikä on taloudellisesti ja työekonomisesti
         mielekästä. Esimerkiksi sivukylässä,
         jossa on muutama sata asukasta, joista puolet äänestää vaalipäivänä,
         ei liene mielekästä järjestää ennakkoäänestystä seitsemänä päivänä,
         vaan riittänee, että se järjestetään
         esimerkiksi 1—3 päivänä.
      
      
      Tämän tyyppistä toimintaa harjoitettiin
         jo vuoden 2000 kunnallisvaaleissa, silloisen vaalilain mukaan sopimuspohjalta:
         esimerkiksi Suomussalmen kunnan keskuksessa oli postikonttori avoinna
         ennakkoäänestystä varten seitsemän
         päivää ja sen lisäksi kunta
         järjesti viidessä sivukylässä yhden
         päivän ennakkoäänestyksen kussakin.
         Kokemukset järjestelystä olivat hyvät.
      
      
      Edellä sanottu johtaa luonnollisesti siihen, että ennakkoäänestysajat
         ovat jonkin verran epäyhtenäisiä kunnan
         sisällä. On kuitenkin huomattava, että jokaisessa
         kunnassa on vähintään yksi ennakkoäänestyspaikka
         avoinna kaikkina seitsemänä ennakkoäänestyspäivänä,
         joten kuntien välillä vastaavaa epäyhtenäisyyttä ei
         ole.
      
      
      Vaalilain 49 §:ssä säädetään
         ennakkoäänestyksestä tiedottamisesta.
         Kunnan tehtävänä on huolehtia tiedottamisesta
         kunnan alueella kuulutuksin, ilmoituksin paikallismediassa tai muulla vastaavalla
         tavalla. Useat kunnat tullevat lisäksi tiedottamaan ennakkoäänestyspaikoista
         kotisivuillaan Internetissä. Oikeusministeriön
         tehtävänä on huolehtia asian valtakunnallisesta
         tiedottamisesta. Käytännössä tämä tullaan
         hoitamaan siten, että äänestäjille
         postitse lähetettävissä ilmoituskorteissa
         mainitaan ministeriön maksuton palvelunumero, josta äänestäjä voi
         kysellä ennakkoäänestyspaikkojen yhteystietoja
         ja aukioloaikoja. Ennakkoäänestyspaikat osoitteineen
         ja aukioloaikoineen julkaistaan myös ministeriön vaalisivuilla
         www.vaalit.fi. Lisäksi on oletettavaa, että sanomalehdet
         tulevat julkaisemaan tietoja levikkialueidensa ennakkoäänestyspaikoista.
      
      
      
      
         
         Helsingissä 19 päivänä marraskuuta
            2002
         
         
         Oikeusministeri Johannes Koskinen
         
       
      
    
   
   
      
      
         
Till
            riksdagens talman
         
      
      
      
      
         I det syfte 27 § riksdagens
         arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem
         av statsrådet översänt följande
         av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent m.fl.
         undertecknade skriftliga spörsmål SS 916/2002
         rd:
         
         
Vilka åtgärder ämnar vidtas för
            att förhandsröstningsdagarna och -tiderna redan
            vid det kommande riksdagsvalet är enhetliga i hela landet
            (med undantag av anstalter och motsvarande) för att främja
            medborgarnas jämlikhet och samhällelig demokrati?
         
         
         
       
      
      
      
      Som svar på detta spörsmål
         får jag vördsamt anföra följande:
      
      
      Vallagen (714/1998) ändrades
         genom en lag om ändring av vallagen (247/2002)
         som trädde i kraft den 1 maj 2002. Enligt 9 § vallagen
         skall kommunstyrelsen bestämma de allmänna förhandsröstningsställen
         i kommunen. Enligt lagens 47 § skall ett allmänt
         förhandsröstningsställe i hemlandet vara öppet
         under sju dagar (11—5 dagen före valdagen), om
         inte något annat av särskilda skäl bestäms
         av kommunstyrelsen. I motiveringen i regeringens proposition konstateras
         att som särskilt skäl anses närmast att
         man bedömer att antalet röstande är litet
         i kommunen eller i en del av kommunen. I motiveringen konstateras
         också att i varje kommun bör finnas minst ett
         allmänt förhandsröstningsställe
         som är öppet alla sju dagar. Enligt 48 § vallagen
         skall kommunstyrelsen också bestämma de dagliga öppettiderna
         på förhandsröstningsstället,
         dock så, att ett allmänt förhandsröstningsställe
         inte får vara öppet vardagar före klockan
         8 eller efter klockan 20 och inte heller lördagar och söndagar
         före klockan 10 eller efter klockan 16.
      
      
      Syftet med ändringen av vallagen var att ge kommunerna
         flexibla möjligheter att planera förhandsröstningen
         och röstningen på valdagen så att de
         tillsammans bildar en ändamålsenlig helhet. Kommunen
         kan bäst själv bedöma hur många
         förhandsröstningsställen det behövs
         i kommunen, var i kommunen de bör vara belägna och
         hur många förhandsröstningsdagar det
         behövs i de olika delarna av kommunen med beaktande av
         potentiella förhandsröstare i dem. Till exempel
         en kommun med ett stort område men som till invånarantalet är
         liten kan ordna förhandsröstningen så,
         att förhandsröstningsstället i kommunens
         centrum är öppet under hela förhandsröstningsperioden,
         men utöver detta kan kommunen ge invånarna i avlägsna
         byar bättre möjligheter att förhandsrösta
         genom att i olika kommundelar ordna förhandsröstning
         under t.ex. 1—3 dagar, beroende av antalet potentiella
         förhandsröstande i ifrågavarande del
         av kommunen.
      
      
      
      Det väsentliga är att kommunen överväger
         hur förhandsröstningen kan anordnas på ett ändamålsenligt
         sätt. Å ena sidan är kommunen enligt 14 § 3
         mom. Finlands grundlag skyldig att se till att alla röstberättigade
         har tillräckliga möjligheter att rösta
         i kommunen. Å andra sidan skall kommunen ta hänsyn
         till vad som ekonomiskt och arbetsekonomiskt är meningsfullt.
         Till exempel i fråga om en kommundel, där det
         finns några hundra invånare av vilka hälften
         röstar på valdagen, är det sannolikt
         inte meningsfullt att ordna förhandsröstning under
         alla sju dagar, utan det torde räcka att förhandsröstning
         ordnas under t.ex. 1—3 dagar.
      
      
      Förhandsröstningen ordnades på ett
         liknande sätt redan vid kommunalvalet 2000, vid den tidpunkten
         dock enligt då gällande vallag på avtalsbasis.
         T.ex. i centrum av Suomussalmi kommun var postkontoret öppet
         för förhandsröstning alla sju dagar och
         utöver detta ordnade kommunen förhandsröstning
         i fem andra delar av kommunen, dvs. en förhandsröstningsdag
         i varje kommundel. Detta arrangemang ansågs fungera väl.
      
      
      Det ovan nämnda leder naturligtvis till att förhandsröstningstiderna
         inom en kommun är i någon mån oenhetliga.
         Det bör dock beaktas, att i varje kommun är minst
         ett förhandsröstningsställe öppet
         alla sju förhandsröstningsdagar och på det
         sättet förekommer ingen motsvarande oenhetlighet
         mellan kommuner.
      
      
      Bestämmelserna om tillkännagivande av förhandsröstning
         finns i 49 § vallagen. Kommunen skall sörja
         för tillkännagivandet inom kommunen genom kungörelser,
         annonser i lokala medier och på andra motsvarande sätt.
         Flera kommuner kommer sannolikt också att tillkännage
         de allmänna förhandsröstningsställen
         på sina webbplatser på Internet. Justitieministeriet
         har i uppgift att sköta det riksomfattande tillkännagivandet.
         I praktiken kommer detta att skötas genom att ministeriets
         avgiftsfria servicenummer anges i meddelandekortet som skickas till
         alla röstberättigade per post, och genom att ringa
         numret kan de röstande kan få information om förhandsröstningsställenas
         adresser och öppettider. Förhandsröstningsställenas
         adresser och öppettider publiceras också på justitieministeriet
         valsidor på www.vaalit.fi. Det kan dessutom antas att olika tidningar
         kommer att publicera information om de förhandsröstningsställen
         som finns inom deras spridningsområden.
      
      
      
      
         
         Helsingfors den 19 november
            2002
         
         
         Justitieminister Johannes Koskinen