PERUSTELUT

Yleistä

Eduskunnan vastikään säätämässä tietoyhteiskuntakaaressa on toteutettu sähköisen viestinnän säätelyn mittava kokonaisuudistus. Sähköiseen viestintään liittyen langattoman teknologian myötä älypuhelimet, taulutietokoneet ja monet muut langattomat sovellukset ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämää sekä niiden myötä myös matkapuhelintukiasemat ja radiomastot.

Uusi langaton teknologia lisääntyy vauhdilla, mutta siihen liittyviä mahdollisia riskejä ei ole riittävästi arvioitu, vaikka langattoman teknologian myötä myös radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily lisääntyy ympärillämme koko ajan. Maailman terveysjärjestö (WHO) luokitteli radiotaajuisen säteilyn vuonna 2011 mahdollisesti syöpävaaralliseksi. Tutkimusnäytön ristiriitaisuuden takia osa tutkijoista on sitä mieltä, että luokitus olisi voinut olla tiukempikin, ainakin todennäköisesti syöpää aiheuttava (luokka 2A). Elinympäristöömme on siis päästetty nykytiedon mukaan vähintään 2B-luokan karsinogeeni eli mahdollinen syövän aiheuttaja ilman, että siitä on käyty tarpeeksi julkista keskustelua. Tätä ei ole otettu riittävästi huomioon myöskään varovaisuusperiaatteen näkökulmasta tietoyhteiskuntakaarta säädettäessä.

Matkapuhelintukiasemien ja radiomastojen sijoittelusta

Euroopan parlamentti on vuonna 2009 antanut päätöslauselman, jossa se toteaa, että matkapuhelinantenneja asennettaessa tulee erityisesti huolehtia siitä, että erityisherkät kohteet, kuten koulut, päiväkodit, vanhainkodit ja terveydenhoitolaitokset, eivät ole tarpeettoman lähellä matkapuhelintukiasemia, jotta voidaan rajoittaa sähkömagneettisille kentille altistumista (Euroopan parlamentin päätöslauselma 2009).

Optimaalinen tilanne olisi, että määriteltäisiin tarkka suojaetäisyys, jonka tulisi olla sellainen matka, joka riittää vaimentamaan matkaviestinverkon tukiasemasta tai radiomastosta tulevan lähetyksen tehoa merkittävästi. Suositeltava välimatka voisi olla esimerkiksi 300 metriä. Toisaalta korkean maston juurella voi olla katve, jossa säteily ei ole kovin korkeaa. Ihannetapauksessa lähettimien sijoittamisen tulisikin perustua mittauksiin eikä metrimääriin. Teleoperaattorit voivat myös lisätä lähettimien tehoja, jolloin tietyn etäisyyden vaikutus muuttuu. Myös tukiasemien ja radiomastojen säteilykeilojen suuntaamisella on vaikutusta, eli niitä ei saisi suunnata esimerkiksi asuntoja tai kouluja kohti. Vastaavia linjauksia on esitetty esimerkiksi Sir William Stewartin raportissa Englannissa (2000). Tietoyhteiskuntakaareen tuleekin saada mukaan Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaiset säännökset siitä, ettei matkapuhelintukiasemia tai radiomastoja sijoiteta tarpeettoman lähelle erityisherkkiä kohteita, kuten kouluja, päiväkoteja, vanhainkoteja ja terveydenhuoltolaitoksia.

Meillä on jo paljon myös tutkimustuloksia siitä, että radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily on vaarallista terveydelle. BioIniative 2012 -asiantuntijaryhmä on läpikäynyt 1 800 sähkömagneettisiin kenttiin ja niiden terveysvaikutuksiin liittyvää tutkimusta ja toteaa, että näyttö matkaviestinverkon tukiasemien ja radiomastojen terveysriskeistä on merkittävästi lisääntynyt vuoden 2007 jälkeen (BioIniative 2012 -raportti). Esiin nousi huolestuttavia asioita terveyteen liittyen. Tutkimusnäyttöä löytyi mm. matkapuhelimen pitkäaikaiskäytön aiheuttamasta altistumisesta pahanlaatuiselle aivokasvaimelle. Erityisen herkkiä riskeille raportin mukaan ovat lapset ja nuoret. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun Radio- ja EMC-laboratorion tekemissä radiotaajuisen säteilyn kenttämittauksissa on todettu, että asuminen tai työskentely matkaviestinverkon radiomaston tai tukiaseman pääkeilassa aiheuttaa tavallista suuremman, tarpeettoman altistumisen radiotaajuiselle säteilylle. Kaikissa tutkimuksissa ei haitallisia terveysvaikutuksia ole havaittu, ja näin ollen tiedeyhteisö parhaillaan kiistelee terveysvaikutuksista. On kuitenkin osoitettu, että tutkimuksen rahoittajalla on yhteys tuloksiin: tutkimukset, jotka eivät osoita riskiä, ovat usein teollisuuden rahoittamia.

Maailman terveysjärjestö (WHO) on siis jo vuonna 2011 luokitellut radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi. Samana vuonna Euroopan neuvosto suositteli, että sen jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin erityisesti lasten ja nuorten suojelemiseksi myös matkapuhelimien tuottamalta säteilyltä, koska näillä ryhmillä on kohonnut riski sairastua pään alueen kasvaimiin (Euroopan neuvoston suositus 2011). Myös kotimainen Säteilyturvakeskus (Stuk) on suositellut lasten kännykänkäytön rajoittamista, mutta sen mukaan tukiasemista ei kuitenkaan ole vaaraa toisin kuin Euroopan parlamentti päätöslauselmassaan vuodelta 2009 toteaa, ja vaikka WHO:n luokituksen mukaan myös tukiasemien lähettämä säteily kuuluu luokkaan 2B (mahdollisesti karsinogeeninen ihmisille).

Matkapuhelintukiasemien ja radiomastojen sijaintitietokysymys

Euroopan parlamentti on käsitellyt tukiasemien ja mastojen sijaintitietokysymystä vuonna 2009 ja päättänyt, että yleisölle pitää antaa tieto radiotaajuuksia käyttävien tukiasemien ja radiomastojen sijainnista julkaisemalla paikkatiedot vapaasti internetsivuilla (Euroopan parlamentin päätöslauselma 2009). Tämän vuoksi myös säädös tukiasemien ja radiomastojen sijaintitietojen julkisuudesta tulisi lisätä tietoyhteiskuntakaareen, jotta yleisöllä on mahdollisuus selvittää niiden sijaintitiedot vaikkapa asuinpaikkaansa valitessaan.

Tukiasemien ja radiomastojen sijaintitiedot ovat internetissä julkisesti saatavilla esimerkiksi Ahvenanmaalla, Ranskassa ja Saksassa. EU-oikeudellinen yhdenvertaisuusperiaate kieltää unionin kansalaisten eriarvoisen kohtelun, joten tästäkin syystä myös Suomessa paikkatiedoista tulisi olla avoin ja kattava rekisteri.

Teleoperaattorit väittävät tukiasemien sijaintitietojen olevan salaisia, koska ne kuuluisivat liikesalaisuuden piiriin. Nykytilanne kuitenkin on se, että yksittäisen tukiaseman tai radiomaston paikkatiedot ovat julkista tietoa, jota voi tiedustella kunnallisilta rakennuslupatoimistoilta. Julkisuuslain kommentaarin mukaan "yritystä tai sen liiketoimintaa koskeva yleisesti tunnettu tieto tai tieto, joka on hankittavissa julkisista lähteistä, samoin niitä yhdistelemällä laadittava tieto kuuluvat julkisuuden piiriin" (Julkisuuperiaate, Mäenpää 2009, s. 294). Näin ollen tukiasemien ja radiomastojen paikkatiedot eivät kuulu liikesalaisuuden piiriin eivätkä ole julkisuuslain tarkoittamia salassa pidettäviä tietoja.

Matkapuhelinverkon tukiasemien ja radiomastojen sijaintitietojen salaaminen ei ole perusteltua myöskään julkisuuslain 24 §:n 8 kohdan nojalla, jossa säädetään salassa pidettäviksi sellaiset asiakirjat, jotka liittyvät poikkeusoloihin varautumiseen. Matkapuhelinverkkoa ei voida kaataa tuhoamalla yksittäisiä tukiasemia.

Radioaallot ovat kansallista omaisuutta, joten ei ole oikein, että niiden käyttötapa salataan. Perustuslaillinen julkisuusperiaate antaa yksilölle oikeuden yhteiskuntaa koskevaan tietoon. Tämä oikeus ei toteudu, koska saatavilla on vain yksittäisiä tukiasemien ja radiomastojen sijaintitietoja, joiden perusteella kuluttaja ei voi vertailla paikallistasolla eri operaattorien tarjoamien tietoverkkojen kattavuutta. Paikkatietojen julkisuus edistää ja tehostaa alan toimijoiden välistä kilpailua. Kaikkien kilpailunrajoitusten poistaminen on yksi EU-oikeuden keskeisimmistä tavoitteista.