PERUSTELUT

Pienten lasten perheet elävät monella tavoin taloudellisesti tiukkaa aikaa. Vanhempien työura on usein vasta alussa, asuntovelat ovat suurimmillaan ja kuluttajia on perheessä useita. Suomen tilastollisen vuosikirjan mukaan vaatteet ja jalkineet muodostavat kahden huoltajan lapsiperheen kulutusmenoista 5,5 % ja yksinhuoltajataloudessa 5 %. Esimerkiksi lapsettoman parin taloudessa osuus on vain 3,9 %. Vaatteiden ja jalkineiden arvonlisävero kohdistuu lapsiperheisiin ankarasti, koska lasten kasvun myötä hankintoja joudutaan tekemään usein ja hankintojen hintataso on lähes sama kuin aikuisten vastaavissa tuotteissa. Lapsen jalka saattaa vuoden aikana kasvaa jopa kolme numeroa ja vaatekoko muuttua yli kymmenenkin senttiä.

Monien lapsiperheiden hyödyntämä kirpputorien kautta tapahtuva vaatteiden kierrätys on ympäristön kannalta myönteistä toimintaa. On arveltu, että lasten vaatteista jopa kolmannes ostettaisiin kirpputoreilta. Lapsiperheilläkin tulisi kuitenkin olla mahdollisuus valita, millaisissa tilanteissa he haluavat ostaa käytettyä ja milloin uusi, käyttämätön tuote soveltuu paremmin. Erityisesti jalkineiden osalta on todettava, että käytetyt, toisen henkilön jalkaan muovautuneet kengät voivat muokata lapsen jalkaa virheasentoihin. Hintavuus estää uusien jalkineiden säännöllisen hankinnan kasvun ja käyttötarkoituksen mukaan. Asiantuntijoiden mukaan suurin haitta lapsen jalalle ovat liian pienet jalkineet.

EU:n jäsenmaista vain Tanskassa ja Ruotsissa lasten vaatteiden ja jalkineiden arvonlisävero on korkeampi kuin Suomen 22 %. Irlannissa ja Isossa-Britanniassa näistä tuotteista ei peritä lainkaan arvonlisäveroa ja tätä nollaveroa pidetään yhtenä lapsiperheiden tukimuotona. Isossa-Britanniassa tekstiilien ja vaatteiden kulutukseen henkilöä kohden käytetty summa on EU:n kolmanneksi suurin. Suomi sijoittuu sekä vaatteiden että jalkineiden kulutuksessa selvästi eurooppalaisen keskitason alle.

Käytössä olevien kasvukäyrien mukaan sekä kymmenvuotiaat tytöt että pojat jäävät pääosin pituusmitan 150 cm alle. Kuopion yliopiston vaatetusfysiologian laboratorion mittausten mukaisten mittataulukoiden mukaan naisista noin 7 % on pituusmitaltaan alle 152 cm. Asettamalla verotuksen raja tähän kokoluokkaan kohdistetaan veronhuojennus varmimmin lapsiin. Jalkineiden osalta määrittely on hankalampaa, koska lasten jalan koko on viime vuosina kasvanut huomattavasti ja alle kymmenvuotiaan jalka on usein jo isompi kuin vanhemmalla. Koko 35 on rajakoko, jonka käyttäjät ovat useammin lapsia kuin aikuisia. Lisäksi arvonlisävero olisi alempi lasten mallistoihin kuuluvissa kokoa 35 suuremmissakin jalkineissa.

Lasten vaatteiden ja jalkineiden arvonlisäveron alentaminen on oikeudenmukainen tapa alentaa lapsiperheiden verotusta. Veronalennuksesta seuraava lasten vaatteiden ja jalkineiden hintatason aleneminen lisää todennäköisesti näiden tuotteiden hankintaa ja samalla virkistää myös vaate- ja jalkineteollisuutta.