PERUSTELUT

Kouluterveydenhuollosta vastaavat henkilöt haluavat usein tehdä yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa. Myös vanhemmat saattavat tarvita ammattihenkilöiden tukea selvitäkseen kasvatustehtävästään. Silti saattaa käydä niin, että nuori asettuu vastahankaan. Hän ei joko anna yhteydenottoihin suostumustaan tai suoranaisesti kieltää yhteistyön. Lain mukaan tällöin on sovitettava yhteen lapsen etu, huoltajuus ja nuoren itsemääräämisoikeus.

Kouluterveydehuollon perustehtävänä on edistää lapsen parasta. Sitä arvioidaan ammatillisesti ja mahdollisimman objektiivisin kriteerein. Huoltajan käsitys lapsen edusta saattaa olla samansuuntainen, joskaan ei ammatillinen. Lapsen osalta näkökulma on edellisestä poikkeava, jos hän kerran kieltää yhteydenotot kotiin. Nuori katsoo tietävänsä, mikä on hänen subjektiivinen etunsa. Siksi hän haluaa estää yhteistyön.

Juridisesti ottaen asetelma on pulmallinen. Normitus ei ole kattavaa ja samaan ongelmaan on löydettävissä erilaisia ratkaisuja. Oikeusperustetta voidaan hakea YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen ohella tai sijasta lapsenhuoltolaista ja/tai potilaslaista. Tässä yhteydessä tyydytään vain esittämään potilaslain 9 §:n 2 momentin sisältö: "Jos alaikäinen potilas ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden kykenee päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muille lailliselle edustajalleen."

Tosiasiapuolen ja oikeuskysymyksen pitäminen visusti erillään ei ole mahdollista. Lain soveltajan on pakko omaksua kaksoisrooli. Yhtäältä hän diagnosoi todellisuutta ja toisaalta tulkitsee sitä potilaslain 9 §:n 2 momentin lävitse. Näin on esimerkiksi silloin, kun on kysymys päihteiden tai huumeiden käytöstä taikka nuorelle tytölle tehdystä abortista tai itsemurha-alttiudesta.

Lainsäätäjä on tarrautunut pelkästään lapsen kognitiiviseen puoleen, ohittaen kokonaisuudessaan emotionaalisen ulottuvuuden. Lapsella on oikeus tulla suojelluksi silloin, kun hänen syysuhteidensa taju on vaillinainen. Silloin ei ole perusteltua antaa nuorelle potilaslain 9 §:n 2 momentissa vahvistettua ja samalla selvästi ylimitoitettua veto-oikeutta. Terveydenhuollosta vastaavalle henkilölle on annettava nuoren veto-oikeutta laimentava vastaveto-oikeus.