Aloitteessa ehdotetaan, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeus ei vanhenisi, vaan syytteen voisi nostaa ilman aikarajaa.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syyteoikeutta pidennettiin vuoden 2006 alusta voimaan tulleella lailla. Nykyisin nämä rikokset vanhenevat aikaisintaan, kun asianomistaja täyttää 28 vuotta. Syyteoikeuden yleinen vanhentumisaika on lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta 10 vuotta ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta 20 vuotta.

Viime aikoina on julkisuudessa käsitelty 1970- ja 1980-luvuilla tapahtuneita lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia. Uhrit ovat vaienneet vuosikymmeniä ja pystyneet käsittelemään asiaa vasta keski-ikäisinä. Teon vanhentumisen vuoksi tekijä ei saa rangaistusta, vaikka hän myöntäisi rikoksen.

Tuoreessa oikeustapauksessa miestä kohtaan nostetut syytteet hylättiin käräjäoikeudessa vanhentumisen vuoksi. Syytteen mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö päättyi vuonna 1992, ja syyte nostettiin vuonna 2012. Syytteen mukaan mies oli pakottanut 8—11-vuotiaan tytön sukupuoliyhteyteen väkivallalla ja uhkauksella vuosina 1990—1992. Näyttö on ollut riittävä siitä päätellen, että oikeuden päätöksen mukaan uhri saa 10 000 euron vahingonkorvauksen sekä hänen terapiakustannuksensa ja oikeudenkäyntikulunsa korvataan.

Lapsen hyväksikäyttö on erittäin traumatisoiva kokemus. Usein tekijä on henkilö, johon lapsen pitäisi pystyä luottamaan ja turvautumaan. Rikosilmoituksen teko ei ole helppo asia, vaikka rikoksesta olisi kulunut useita vuosia. Tyypillistä seksuaalirikoksissa on, että uhri tuntee häpeää ja pyrkii torjumaan asian käsittelyn.

Ihminen on alle 28-vuotiaana vasta aloittamassa itsenäistä elämäänsä. Nuoren ihmisen elämä on täynnä muutoksia. Hänen huomionsa keskittyy tulevaisuuden rakentamiseen eikä menneisyyden selvittämiseen.