PERUSTELUT

1 Ehdotuksen syyt

Taiteen tekeminen on usein aikaa vievä prosessi, jota ei voi mitata tavanomaisen verovuoden jaksoissa. Taideammatille on tyypillistä, että tulo ja siihen kohdistuva meno syntyvät eri aikoina. Taiteilijalle voi syntyä ensin menoja, ja tulot, joihin nämä menot kohdistuvat, kertyvät vasta seuraavana tai seuraavina vuosina. Jos tulonhankkimismenoja kertyy usealta vuodelta ennen tulon kertymistä, on menon luonteen osoittamisen lisäksi hankalaa niiden jaksotus. Taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa selvittänyt toimikunta (ns. TAISTO II) nosti nimenomaisesti taiteilijoiden verotusongelmat yhdeksi taiteilijoiden toimentulon suurimmista ongelmista.

Tuloverolain 113 ja 116 §:n mukaan meno, joka liittyy toimintaan, josta verovelvollinen on kirjanpitovelvollinen, jaksotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) säännösten mukaan. Muutoin, jollei erityisestä syystä muuta johdu, menoon perustuva vähennys tehdään tuloverolakia sovellettaessa sinä verovuonna, jona maksu on tapahtunut. Kun taitelija ei yleensä ole kirjanpitovelvollinen, ei elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia juuri sovelleta taiteellisen toiminnan tuloa verotettaessa. Tuloverolaissa säädetty erityisiin syihin perustuva mahdollisuus vähentää menoja muulloinkin kuin maksuvuonna antaa periaatteessa mahdollisuuden menon jaksottamiseen.

Taiteilija voi saada ison kertatulon ja taiteilijatoimintaan liittyviä kuluja syntyy vasta seuraa-vina vuosina. Taiteilijan maksama vero määräytyy kuitenkin verovuoden tulojen ja menojen perusteella. Tuloverolain nojalla verotettavan luonnollisen henkilön saamaa tuloa käsitellään maksuperiaatteen mukaisesti sen verovuoden tulona, jona henkilö on saanut sen. Tuloverolain tulontasauksen tarkoituksena on lieventää ansiotulojen progressiivisen verotuksen vaikutusta tilanteessa, jossa verovelvolliselle on verovuonna maksettu usealta vuodelta kertynyt tulo kertatulona. Etukäteen maksetun tulon, kuten tilaustyöstä saadun ennakkomaksun, osalta tasausmahdollisuus ei kuitenkaan ole toiminut, koska säännöksestä puuttuvat soveltamiseen tarvittavat yksityiskohdat myöhemmin kertyvien menojen vähentämiseksi. Taiteellisen toiminnan kulut joudutaan lisäksi tällaisessa tapauksessa maksamaan jo verotetulla tulolla, ja saadulla kertatulolla taiteilijan pitäisi turvata toimintansa jatku-vuus sillä aikavälillä kun hänellä ei ole tuloja.

Luovan taiteilijan työn tulos näkyy mm. näyttelynä, konserttina, kirjana ja sävellyksenä. Ai-kaväli, jolloin taiteilijan luovan työn tulos näkyy, vaihtelee eri taiteenaloilla. Kirjailija voi julkaista kirjan 1—2 vuoden välein, kun taas kuvataiteilijalla voi aika näyttelyiden välillä olla 3—5 vuotta. Taiteilija saattaa saada hyvin menneen näyttelyn ansiosta yhtenä vuonna suuren kertatulon ja mahdollisesti seuraavat kaksi vuotta hän työstää seuraavaa näyttelyä eikä tuloja ole lainkaan. Taideammatit vaativat jatkuvaa työskentelyä, ammattitaidon ylläpitämistä ja harjoitusta silloinkin, kun ammatista ei tietyn verovuoden aikana saada tuloja. Taiteilija joutuu lisäksi rahoittamaan itse sekä suorituspaikkojensa ja -tilojensa kustannukset että välineet samoin kuin käyttämänsä materiaalit ja alihankintakustannukset. Hänen on voitava maksaa nämä kulut niinäkin jaksoina, jolloin hän työskentelee, muttei saa palkkioita. Taiteilijan maksaessa saamastaan kertatulosta korkeat verot pystymättä kohdistamaan tulevia kuluja tähän tuloon hän joutuu huonompaan asemaan kuin vastaavat tulot tasaisesti ansaitseva palkansaaja.

Tekijänoikeuskorvaukset vaihtelevat suuresti vuosittain ja tekijällä on harvoin mahdollisuutta sopeuttaa muita tulojaan niin, että ne pienenisivät tekijänoikeuskorvausten kasvaessa ja päinvastoin. Näin esimerkiksi moni musiikintekijä maksaa keskimäärin isomman osan tuloistaan veroina kuin tasaisesti vastaavia palkkatuloja vuodesta toiseen saavat.

Taiteilijoiden työn erityisluonne ja vuosittain suurestikin vaihtelevat tulot edellyttävät oman järjestelmän luomista taiteilijoille.

Verovuoden lyhyys aiheuttaa sen, että taiteilijat joutuvat joskus kahteenkin kertaan verote-tuiksi. Useissa maissa taiteilijat voivat hyödyntää työnsä tuloksia useamman vuoden kausiin jakautuvan investointioikeuden turvin.

2 Urheilijatulon jaksottaminen

Urheilijoille tehty tulotasausjärjestelmä on esimerkki siitä, että erityisryhmille suunnattuja jär-jestelmiä voidaan luoda. Urheilutulosta ja sen jaksottamisesta on tuloverolakiin otettu oma erityissäännös (TVL 116 a §). Tämän säännöksen mukaan urheilijan verovuoden tulona ei pidetä sitä osaa hänen välittömästi urheilemisesta saamastaan tulosta, joka on maksettu valmennus- tai urheilijarahastoon. Urheilijatuloa, jota jaksotusmahdollisuus koskee, ovat urheilukilpailuista saadut rahapalkinnot ja niihin rinnastettavat tulot sekä urheilemiseen liittyvistä mainossopimuksista tai muista yhteistyösopimuksista saadut tulot, jos sopijapuolina ovat urheilija, lajiliitto ja yhteistaho yhdessä. Jaksotusmahdollisuus ei koske ulkomailta saatua tuloa, verovapaata valmennus- ja harjoittelurahaa eikä lajiliitolta tai olympiakomitealta saatua tai näihin rinnastettavaa valmennustukea.

Valmennusrahastoon voidaan maksaa muita urheilutuloja kuin palkkaa. Valmennusrahastoon voidaan jättää verovapaasti tulevia vuosia varten 120 000 markkaa vuosittain. Urheilijarahastoon voidaan rahastoida urheilutuloja, mukaan lukien urheilemisesta saadut palkkatulot, siten, että ne tuloutuvat verotettavaksi vasta urheilu-uran päättymisen jälkeen.

3 Tekijätili taiteilijoille

Taiteilijoiden työllistämisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa selvittänyt toimikunta esitti vaihtoeh-toista mallia menovaraukselle, joka on tekijätili. Vastaava menettely on voimassa Ruotsissa (Lag om upphovsmannakonto). Tekijätilimenettelyn mukaan tulojen jaksottaminen ei tapahdu vain varauksena, vaan tietyt suuret kertatulot talletettaisiin erilliselle tilille. Tekijätilijärjestelmä vaatii toteutuakseen tilien hallinnointia jonkun ulkopuolisen tahon toimesta. Menettelyn edellytyksenä on, että saatu tulo on tulosta ammattimaisesta taiteellisesta toiminnasta tai tekijänoikeuslain nojalla saatua. Tekijätilille talletettava enimmäismäärä verovuoden aikana olisi 100 000 euroa ja vähimmäismäärä 2 000 euroa. Varausta vastaava määrä olisi talletettava erityiselle tekijätilille pankkiin (tai johonkin rahastoon) veroilmoituksen antamiseen varatun ajan kuluessa. Talletuksia voitaisiin nostaa neljän kuukauden kuluttua talletuksen tekemisestä. Talletus on tuloutettava viimeistään talletusvuotta seuraavan viidennen vuoden loppuun mennessä. Talletuksia voidaan nostaa tulonhankkimiskulujen katteeksi, ja verotettavaksi jää talletuksen se osa, jota ei ole käytetty verotuksessa vähennyskelpoisen tulonhankkimismenon kattamiseen. Talletus on sen verovuoden tuloa, jona se on nostettu. Taiteilijan, joka käyttää tekijätilimenettelyä, tulee pitää kirjanpitoa menoistaan ja tuloistaan. Tekijätili koskee siten elinkeinoverolain mukaan verotettavia taiteilijoita.

4 Ehdotettavat muutokset

Esityksessä ehdotetaan, että taiteilijoiden tuloksentasausmahdollisuuksia helpotetaan luomalla uusi tekijätilimahdollisuus taiteenharjoittajalle. Taiteenharjoittajaksi katsotaan henkilö, joka saa tai pysyvästi on saanut kaikki tulonsa tai olennaisen osan tuloistaan taideteosten luovasta tuottamisesta. Kirjanpitolain 1 §:ään ehdotetaan muutosta, jonka mukaan tekijätiliä hyödyntävä taiteilija on kirjanpitovelvollinen harjoittamastaan taiteellisesta toiminnasta.

5 Esityksen taloudelliset perustelut

Esitys parantaa maamme ammattitaiteilijoiden työskentelyedellytyksiä.

Taitelijan tekijätilin menovaikutukset valtion verotuloihin olisivat minimaaliset. Päinvastoin voidaan olettaa, että työskentelyedellytysten parantaminen lisäisi taiteilijoiden aktiivista työskentelyä ja lisäisi verotuloja esimerkiksi sitä kautta, että taiteilijat työllistäisivät aiempaa enemmän alihankkijoita.

Esityksen vaikutukset taiteilijoiden työskentelyedellytysten parantamiseen ja sitä kautta Suo-men kulttuurielämään ovat merkittävät.