Autoverolain (1482/1994) 11 b §:n (266/2003 ja 1450/2006) ja 11 c §:n (266/2003 ja 5/2009) nykyiset säännökset käytettynä maahan tuodun ajoneuvon autoveroprosentin määrittämisestä johtavat monesti erittäin kohtuuttomiin huippukorkean verotuksen tuloksiin. Pahimmillaan saatetaan päätyä jopa tasolle, joka on 400 %:n luokkaa hankintahinnasta. Kun tällaiset ulkomailla ostetut käytetyt autot useimmiten ostetaan jostakin EU-maasta, etenkin Saksasta, on autoverotuksemme ankaruus ristiriidassa Euroopan unionin perusideologian kanssa loukatessaan yhtä niin sanotuista neljästä perusvapaudesta: tavaroiden vapaa liikkuminen EU:n piirissä ilman esteitä, jollaisia syrjivät ja protektionistiset verot ja tullit ovat.

Kuvatut puutteellisuudet autoverolaissa saadaan korjatuiksi, kun autoverolain 11 §:ään lisätään uusi momentti, jolla sanotussa pykälässä muutoin asetetuista säännöksistä poiketaan, milloin käytettynä maahan tuotu ajoneuvo on ostettu ulkomailla jossakin EU-valtiossa sikäläiseltä myyjältä. Lisättävä momentti soveltuu parhaiten 11 b §:n uudeksi 3 momentiksi. Tässä momentissa säädettäisiin veron määritysperusteeksi autosta ulkomailla todistettavasti maksettu hankintahinta. Uudessa momentissa on samalla otettava viittauksin huomioon, että nykyisen 11 c §:n 3 momentista voi johtua muuta, jos ostaja ja myyjä olisivat keskenään etuyhteydessä tai jos poikkeukselliset markkinaolosuhteet myyntimaassa olisivat vaikuttaneet hintaan.

Tässä ehdotettu 11 b §:n muutos edellyttää lisäksi, että 11 c §:n nykyiseen 4 momenttiin (5/2009) lisätään selventävä viittaus nyt ehdotettuun uuteen 11 b §:n 3 momenttiin.