PERUSTELUT

Verotusmenetelystä annetun lain 4 §:n mukaan luonnollinen henkilö suorittaa kunnallisveronsa kotikunnalle. Saman lain 5 §:n mukaan verovelvollisen luonnollisen henkilön kotikuntana pidetään kuntaa, jossa hänellä on verovuotta edeltäneen vuoden lopussa katsottava olleen kotikuntalaissa tarkoitettu asuinpaikka eli siis niin sanottu vuodenvaihteen kotikunta. Lakialoitteessa ehdotetaan edellä mainituista lain 4 ja 5 §:stä poiketen säädettäväksi, että verovelvollisena oleva luonnollinen henkilö, joka omistaa muussa kuin kotikuntalaissa tarkoitetussa kunnassa vapaa-ajan asunnon, suorittaa 10 prosenttia kunnallisverostaan vapaa-ajan asunnon sijaintikuntaan.

Viime aikoina vapaa-ajan asunnolla asuminen on merkittävästi lisääntynyt. Ihmiset viettävät yhä enemmän aikaansa muualla kuin juridisessa kotikunnassaan, käytännössä siis vapaa-ajan asunnoillaan. Samalla kuitenkin tällaiset osa-aikakuntalaiset ovat merkittäviä vapaa-ajan asunnon sijaintikunnan kunnallisten julkisten palvelujen käyttäjiä. Erityisesti vapaa-ajan asunnon sjaintikunnan terveyspalveluja käytetään merkittävässä määrin.

Paineet kuntien veropohjan laajentamiseksi ja verotulojen kartuttamiseksi ovat lisääntyneet. Kunnat ovatkin pyrkineet, turvatakseen kunnallisten peruspalvelujen rahoituksen, määrittelemään muun muassa vapaa-ajan asuntojen omistajien kiinteistöverot maksimitasolle. Tämän lisäksi tarvitaan muitakin verojärjestelmässä huomioon otettavia ratkaisuja, joilla pystytään kompensoimaan vapaa-ajan asunnon sijaintikunnalle kunnallisten palvelujen ylläpidosta aiheutuvat kustannukset. Käyttökelpoisen ja toimivan ratkaisun tähän tarjoaa lakialoitteessa tarkoitettu muutosesitys, jonka mukaan kunnallisverotuksen kertymää ohjataan osittain vapaa-ajan asunnon sijaintikunnalle. Tässä lakialoitteessa tarkoitettua verotusmenettelystä annetun lain muutosesitystä on ehdottanut muun muassa jo vuonna 1996 hallituksen maaseututyöryhmä.

Vapaa-ajan asunnon omistajan maksaman veron osittainen ohjaaminen vapaa-ajan asunnon sijaintikuntaan on verotulovirtojen uudenlaisen kohdentamisen ohella myös merkittävä alue- ja veropoliittinen ratkaisu. Verovelvollisena olevan luonnollisen henkilön, "kaksoiskuntalaisen" kannalta ehdotettu lainmuutos ei lisää tämän omaa verorasitusta hänen henkilökohtaisessa verotuksessaan. Kyse on yksinomaan verotulojen oikeudenmukaisesta jaosta vapaa-ajan asunnon sijaintikunnan ja luonnollisen henkilön juridisen asuinkunnan välillä.