PERUSTELUT

Voimassa oleva työttömyysturvalaki lähtee siitä, että jokainen ansaittu euro vähentää 50-prosenttisesti soviteltua työttömyysetuutta. Edellä mainitulla lainkohdalla on monia kielteisiä vaikutuksia. Luonnostaan se kannustaa tekemään työtä harmaan talouden piirissä. Toisaalta se passivoi. Työttömänä olevan ei kannata tehdä esimerkiksi käsitöitä myyntiin, sillä työttömyysturva leikkautuu jokaisesta saadusta eurosta 50 prosentilla. Kyseinen kateus- ja passivointisäännös tappaa viimeisenkin omatoimisuuden ja yritteliäisyyden. Tämä on vastoin hallitusohjelman kirjauksia, joissa luvataan poistaa työllistymiskynnyksiä ja kannustaa ihmisiä omatoimisuuteen ja yritteliäisyyteen.

Vuoden 1996 loppuun saakka sovitellun työttömyyspäivärahan suuruus määräytyi siten, että päiväraha ja 80 prosenttia saadun tulon siitä osasta, joka ylitti 750 markkaa (suojaosa), voivat kuukaudessa yhteensä nousta määrään, joka päivärahana muutoin olisi voitu maksaa. Vuoden 1997 alusta voimaan tulleella lailla (666/1996) poistettiin sovittelun suojaosuus, 750 markkaa, ja sovitteluprosentti alennettiin 50 prosenttiin. Muutosta perusteltiin työllistymiskynnysten alentamisella ja harmaan talouden vähentämisellä. Uudistus oli onnistunut siltä osin, että sovitteluprosentti alennettiin 50 prosenttiin. Sen sijaan suojaosuuden poistaminen ei ole tuottanut toivottuja tuloksia. Suojaosuuden poistaminen on edistänyt rakenteellisen työttömyyden ja toimettomuuden lisääntymistä. Rakenteellinen työttömyys onkin jämähtänyt korkealle tasolle, ja monen pitkäaikaistyöttömän työllistymisnäkymät ovat kehnot. Pääasiallinen syy on se, että töitä ei ole. Suojaosuuden poistaminen yhdistettynä sovitellun päivärahan maksatuksessa tapahtuviin viivästyksiin ja hallinnolliseen byrokratiaan vähentää kuitenkin myös työttömien aktiivisuutta ja ehkäisee tehokkaasti pyrkimistä lyhytaikaisiin, pienipalkkaisiin töihin.

Lainsäädäntöä on toisaalta kehitetty esimerkiksi toimeentulotuen osalta päinvastaiseen suuntaan. Toimeentulotuesta annettu laki sallii vähäiset ansiot etuutta leikkaamatta ja kannustaa siten toimeentulotukiasiakkaita omatoimisuuteen. Samalla tavalla pitäisi kehittää myös työttömyysturvajärjestelmää.

Työtöntä tulee kannustaa liikkeelle, käyttämään aivojaan ja käsiään. Jos työttömät tekisivät käsitöitä ja voisivat myydä poimimiaan marjoja, sieniä, havuja, lyhteitä, kransseja, sukkia, lapasia ym. torilla, se ei olisi keltään pois. Siitä huolimatta pääajatus säilyisi. He olisivat työnhakijoina, ja jos työpaikka avautuisi, he olisivat valmiit ottamaan työtä vastaan. Osaltaan edellä kuvatun kaltainen pienimuotoinen työnteko vähentäisi syrjäytymistä, sairauksia ja kuntoutustarvetta sekä yksilön ja yhteiskunnan kustannuksia.

Hyvä esimerkki on herkkutattien keräys Itä-Suomessa. Se kuuluu luonnonvaraiseen keräystalouteen, joka ei verottomana tulona vähennä työttömyysturvaa, mikäli herkkutatit myydään välittäjälle. Valtaosa tattien kerääjistä oli työttömiä. He saivat ihan kohtuullisia tilejä tateista, ja koko aluetalouteen tuli Italiaan viedyistä tateista keräilytuloja useita miljoonia euroja. Eikä se ollut keltään pois! Sallimalla kyseisessä tapauksessa pienimuotoisen toiminnan suomalainen kansantalous ja erityisesti aluetalous saivat ihan huomattavan sievoisen summan rahaa, kun työttömyysturva- ja verojärjestelmä oli tältä osin salliva ja kannustava.

Lakialoitteessa ehdotetaan työttömyysturvalain 4 luvun 5 §:n 1 momenttiin lisättäväksi tuloja koskeva suojaosuus, jonka määrä olisi 150 euroa kuukaudessa.