LAKIALOITE 54/2001
         vp
      
      LA 54/2001
            vp - Petri Neittaanmäki /kesk ym.
      
      Tarkistettu versio 2.0
      Laki rikoslain 17 luvun muuttamisesta
    
   
   
      
Eduskunnalle
   
   
   
      
      Suomessa eläinten kasvatuksesta, käsittelystä ja hoidosta
         säädetään eläinsuojelulaissa (247/1996).
         Laissa määritellään eläintenpidon minimivaatimukset.
         Lain noudattamisessa on kuitenkin havaittu kasvavia ongelmia.
      
      
      Eläinrääkkäystapaukset ovat
         lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa.
         Varsinkin hoito- ja lemmikkieläinten eläinsuojelu
         on osoittautunut ongelmalliseksi. Valvojat saavat usein tiedon eläinrääkkäystapauksista
         vasta silloin, kun pahin on jo ehtinyt tapahtua.
      
      
      Eläinsuojelurikkomuksesta säädetään
         eläinsuojelulain 54 §:ssä, eläinsuojelurikoksesta
         ja lievästä eläinsuojelurikoksesta puolestaan
         rikoslain (39/1889) 17 luvun 14 ja 15 §:ssä.
         Voimassa olevan lain mukaan sakko on enimmäisrangaistus
         eläinsuojelurikkomuksesta ja lievästä eläinsuojelurikoksesta.
         Eläinsuojelurikoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen
         enintään kahdeksi vuodeksi.
      
      
      Rikoslain 17 luvun 23 §:n 1 momentissa todetaan, että eläinsuojelurikokseen
         tai lievään eläinsuojelurikokseen tuomittu
         "voidaan samalla tuomita menettäneeksi oikeutensa pitää tai hoitaa
         eläimiä taikka muuten vastata eläinten hyvinvoinnista".
         Kielto voidaan määrätä myös henkilölle,
         joka tuomitaan eläinsuojelurikkomuksesta ja "jota voidaan
         pitää soveltumattomana tai kykenemättömänä huolehtimaan
         eläinten hyvinvoinnista". Eläintenpitokielto voidaan
         antaa määräajaksi tai pysyvästi,
         ja se voi koskea "määrättyjen eläinlajien
         pitämistä tai eläinten pitämistä yleensä".
      
      
      Eläinrääkkäystapauksista
         langetettavat tuomiot ovat rikosten yleistymisestä ja raaistumisesta
         huolimatta usein vaatimattomia. Useimmiten eläinrääkkääjät
         selviävät minimirangaistuksilla, kuten pienillä sakoilla.
         Vankeutta tai pysyviä eläintenpitokieltoja on
         määrätty Suomessa vain äärimmäisen
         harvoissa tapauksissa.
      
      
      Tutkimusten mukaan eläinrääkkäykseen
         syyllistyneet uusivat hyvin usein tekonsa. Siksi pysyvä eläintenpitokielto
         tulisikin ehdottomasti olla aina itsestään selvä rangaistus
         eläinrääkkäyksestä tuomituille.
         Myös muita rangaistuksia on kovennettava.
      
      
      Eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua
         ei voida tietenkään edistää pelkästään
         rangaistuksia koventamalla. Sen ohella eläinsuojelulainsäädäntöä ja
         koko valvontajärjestelmää on kehitettävä ennalta
         ehkäisevään suuntaan.
      
      
    
   
   
      
      
      Edellä olevan perusteella ehdotamme,
      
      että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
      
      
      
         
         
            
            
               
               Laki
               
               rikoslain 17 luvun muuttamisesta
               
            
            
            
            Eduskunnan päätöksen mukaisesti
            
            
               muutetaan 19 päivänä joulukuuta
               1889 annetun rikoslain (39/1889) 17
               luvun 14 ja 15 § ja 23 §:n 1 momentti,
               sellaisina kuin ne ovat laissa 563/1998,
               seuraavasti:
            
            
            
            
               
               
                  
                  14 §
                  
                  Eläinsuojelurikos
                  
                  Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta
                     pahoinpitelemällä, liiallisesti rasittamalla, jättämällä tarpeellista
                     hoitoa tai ravintoa vaille tai muuten eläinsuojelulain
                     (247/1996) vastaisesti kohtelee eläintä julmasti
                     tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen,
                     on tuomittava eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai
                     vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
                  
                  
                
               
               
                  
                  15 §
                  
                  Lievä eläinsuojelurikos
                  
                  Jos eläinsuojelurikos, ottaen huomioon aiheutetun kärsimyksen,
                     kivun tai tuskan laatu tai muut rikokseen liittyvät seikat,
                     on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on
                     tuomittava lievästä eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai
                     vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
                  
                  
                
               
               
                  
                  23 §
                  
                  Seuraamuksia koskevia säännöksiä
                  
                  Joka tuomitaan eläinsuojelurikoksesta tai lievästä eläinsuojelurikoksesta,
                     on tuomittava samalla pysyvästi menettäneeksi
                     oikeutensa pitää tai hoitaa eläimiä taikka
                     muuten vastata eläinten hyvinvoinnista. Eläintenpitokielto
                     voidaan määrätä myös
                     henkilölle, joka tuomitaan eläinsuojelulain 54 §:n
                     nojalla eläinsuojelurikkomuksesta. Eläinsuojelurikkomuksesta
                     tuomitulle eläintenpitokielto voidaan antaa määräajaksi
                     tai pysyvästi. Kielto voi koskea määrättyjen
                     eläinlajien pitämistä tai eläinten
                     pitämistä yleensä. Eläintenpitokielto
                     voidaan määrätä myös
                     henkilölle, joka jätetään rangaistukseen
                     tuomitsematta 3 luvun 3 §:n nojalla. Kielto on voimassa
                     muutoksenhausta huolimatta, kunnes asia on ratkaistu lainvoimaisesti.
                  
                  
                  - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
                  
                
               
               _______________
               
               
                  
                  Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
                     2002.
                  
                  
                
               
             
            
            _______________
            
          
         
       
      
    
   
   
      Helsingissä 30 päivänä toukokuuta
         2001
      
      
         - Petri Neittaanmäki /kesk
- Pekka Nousiainen /kesk
- Merikukka Forsius /vihr
- Janina Andersson /vihr
- Hannu Takkula /kesk
- Risto Kuisma /rem
- Pia Viitanen /sd
- Pentti Tiusanen /vas
- Jouni Lehtimäki /kok
- Erkki Pulliainen /vihr
- Toimi Kankaanniemi /skl
- Christina Gestrin /r
- Raimo Vistbacka /ps
- Sulo Aittoniemi /alk
- Håkan Nordman /r