YLEISPERUSTELUT

Erilaisista vammoista tai jostakin työkykyä heikentävästä sairaudesta kärsiviä henkilöitä työllistävät yritykset voivat hakea tukea eri lähteistä, mm. Euroopan sosiaalirahastosta. Nämä tuet ovat määräaikaisia ja yksilöllisiä, minkä vuoksi yritys kokonaisuudessaan ei voi hakea avustusta yhteiskunnalta. Marraskuussa 1998 vahvistettiin lainmuutos, jonka mukaan vammaiselle henkilölle annetaan mahdollisuus työllistyä vähintään puolen vuoden ja enintään kahden vuoden ajaksi kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen saamisen asemasta. Tällaisen työllistymiskauden aikana vammainen saa erityisvammaistukea vastaavaa tukea.

Valitettavasti käytännössä on ilmennyt, että määräaikainen tuki ei riitä elinkelpoisten sosiaalisten yritysten luomiseen. Tuen loppuessa useimmat yritykset joutuvat lopettamaan toimintansa, koska sosiaaliset yritykset, joiden työntekijöiden työkyky on alentunut, eivät pysty kilpailemaan samoin ehdoin kuin tavalliset yritykset vapailla markkinoilla. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita Pietarsaaren makeispaja, joka aloitti toimintansa noin neljä vuotta sitten EU-projektina aloitteentekijän ollessa Kårkulla ja yhteistyökumppanien työvoimatoimistosta, elinkeinoelämästä, mielenterveyshuollosta ja Korsnäsin kurssikeskuksesta. Osuuskunnan liikevaihto oli parhaimmillaan vuonna 1998 jopa 577 000 markkaa. Osuuskunta oli joka tapauksessa jonkinlaisen yhteiskunnallisen tuen tarpeessa toiminnan kaatuessa kuitenkin siihen, että valtionavustus ei saa vääristää kilpailua, mikä johti yrityksen lopettamiseen. Pietarsaaren Cope-projektia vastaavia hankkeita oli alun perin useilla puolilla Suomea, joista kaikki ovat jossain määrin valuneet hiekkaan. Tämän vuoksi vammaiset ja muut vaikeasti sijoitettavat työntekijät menettävät arvokkaan mahdollisuuden päästä työmarkkinoille.

Suojatyön, joka on perinteisesti kuulunut sosiaali- ja terveysalalle, määrällinen merkitys vammaisten työllisyydelle on vähentynyt viime vuosina. Valtionosuuslainsäädännön muutoksen myötä kuntien kiinnostus suojatyöjärjestelmään alkoi vähetä ja joitakin suojatyöpajoja lakkautettiin. Suojatyöpajat luotiin alun perin työn tarjoamiseksi rintamalta palaaville sotainvalideille, ja ne eivät oikeastaan vastaa nykyisin vammaisten tarpeita joitakin älyllisesti kehitysvammaisia lukuun ottamatta. Vammaisten tilanne on heikentynyt työttömyyden kasvun myötä. On syntynyt ilmeinen tarve uudenlaisen toimeliaisuuden kehittämiseen vammaisten työllisyyden edistämiseksi.

Monissa Euroopan maissa, esim. Italiassa, Espanjassa, Belgiassa, Englannissa ja Ranskassa, tunnetaan "sosiaalisten yritysten" käsite. Kyse on yrityksistä, jotka palkkaavat vammaisia ja muita työkyvyn heikentymisen vuoksi vaikeasti työllistettäviä. Sosiaaliset yritykset saavat muihin yrityksiin verrattuna eräitä verohelpotuksia — Italiassa alhaisempi arvonlisävero ja pienemmät työantajamaksut. Italiassa, Portugalissa ja Espanjassa osuustoiminnallinen yritysmuoto yleensä ja sosiaaliset osuustoimintayritykset erityisesti ovat erityisasemassa. Näiden maiden perustuslaeissa todetaan osuustoiminnallisten yritysten tekevän yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä, minkä vuoksi niitä on tuettava. Määritelmien mukaisesti sosiaaliset osuustoimintayritykset "eivät ole voittoa tuottavia", ja niitä koskevat tämän vuoksi edulliset säännökset mm. verojen osalta. Belgiassa mistä yrityksestä tahansa voi tulla sosiaalinen yritys, joka noudattaa sosiaalisesti syrjäytyneiden työllisyysohjelmaa ja rajoittaa voittojen käytön yrityksen kehittämiseen tai syrjäytyneiden ryhmien etuihin. Espanjan laki tarjoaa työttömille mahdollisuuden työttömyyskorvauksen muuttamiseen pääomapanokseksi osuustoimintayritykseen, jossa työtön itse alkaa työskennellä.

Edellä mainituissa maissa katsotaan, etteivät sosiaaliset yritykset vääristä kilpailua. Sosiaaliset yritykset eivät pysty kilpailemaan samoilla ehdoilla tavallisten yritysten kanssa, koska ne eivät pysty tuottamaan tavaroita ja palveluja yhtä tehokkaasti. Vaikka sosiaalinen yritys saakin julkista tukea, se on riippuvainen tietystä omasta rahoituksesta. Sosiaaliset yritykset tekevät yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä. Niiden tavoitteena on auttaa henkilöitä, joita uhkaa sosiaalinen syrjäytyminen tai jotka ovat jo sosiaalisesti syrjäytyneitä. Tämän vuoksi näitä yrityksiä on tuettava. Verohelpotusten avulla voidaan turvata oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tämä oikeus on kirjattu perustuslakiimme. Tarjoamalla mielekästä työtä vammaisille ja muille vaikeasti työllistettäville nämä aikaisemmin tuottamattomat henkilöt antavat oman panoksensa kansantuotteeseen, voivat paremmin ja tarvitsevat aiempaa vähemmän hoitoa ja kuntoutusta.

Sosiaalinen yritys toimii aina jonkin sosiaalisen päämäärän hyväksi. Tällainen yritys ei pyri voiton tuottamiseen, mutta se ei ole myöskään kiellettyä. Hyvät liikeideat takaavat toiminnan menestyksellisyyden ja jatkuvuuden myös sosiaalisessa yrityksessä. Sosiaaliset yritykset voivat olla jonkin järjestön tai jonkin yhteisön yrityksiä tai osuuskuntia. Sosiaalisia yrityksiä pidetään kasvavan kolmannen sektorin yritysmuotona. Sosiaalisella yrityksellä on yhteys ns. tukityöllistämiseen. Henkilöt pyritään työllistämään aina tavalliseen työsuhteeseen.

Yritysten halua vammaisten ja muiden vaikeasti työllistettävien työllistämiseen on vahvistettava ja tarvittavat välineet työllistämiseen on tarjottava erilaisina tukina ja verohelpotuksina. Sosiaalisten yritysten suunnitteluvaiheessa tarvitsemat konsultointi- ja neuvontapalvelut sekä niiden rahoitus on yhdistettävä osaksi työvoima- ja elinkeinohallinnon normaaleja palveluja. Samoin on tärkeää, että tieto mahdollisuudesta sosiaalisten yritysten luomiseen tehdään mahdollisemman tunnetuksi.

Kirjallisessa kysymyksessä (KK 1548/1998 vp) puututtiin ongelmiin, jotka koskevat sosiaalisten yritysten mahdollistamista Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeri Mönkäreen vastauksessa 11. päivältä helmikuuta 1999 katsottiin samoin, että tällaisen yritystoiminnan kehittämisedellytysten tukeminen voi olla helpompaa sairausvakuutusta ja muuta sosiaalivakuutusta koskevan lainsäädännön avulla kuin suorilla tuilla. Suojatyön uudelleenarvioimisen yhteydessä käsitellään kysymystä siitä, miten suojatyötä tulisi kehittää sosiaalisen yritystoiminnan suuntaan.

Uudet työllistämismallit vaativat voimassa olevan lainsäädännön muuttamista. Sosiaalisten yritysten hyödyllisyydestä vallitsevan yksimielisyyden mukaisesti haluamme esittää, että sosiaaliset yritykset vapautettaisiin arvonlisäverosta ja työnantajamaksuista.