Sähkön ja eräiden muiden polttoaineiden valmisteverosta annettu laki (1260/1996, lukuisine myöhempine muutoksineen) jakaa sähköverovelvolliset kahteen eri sähköveroluokkaan. Sähköveroluokkaan I kuuluu suurin osa sähkönkäyttäjistä, kuten yksityistaloudet, maa- ja metsätalous, rakentaminen sekä palvelutoiminta. Sähköveroluokan II mukaan suoritetaan veroa sähköstä, joka käytetään teollisuudessa.

Teollisuuden veroluokassa eli luokassa II veron määrä on selvästi pienempi kuin veroluokassa I. Sanottuun lakiin liittyvän verotaulukon (1444/2011) mukaan sähkön energiaveron määrä veroluokassa II on 0,69 snt/kWh ja veroluokassa I se on 1,69 snt/kWh.

Se, mitä teollisuudella kyseisessä verolaissa tarkoitetaan, on määritelty lain 2 §:n 6 kohdassa. Siinä olevan perusmääritelmän mukaan teollisuudella tarkoitetaan "mineraalien kaivuuta sekä tavaran valmistusta ja jalostusta teollisesti". Lisäksi sama 6 kohta sisältää esitetyn perusmääritelmän lisäksi kaksi sanoilla "teollisuuteen rinnastetaan" alkavaa laajennusta. Toisessa laajennuksessa teollisuuteen rinnastetaan ammattimainen kasvihuoneviljely, toisessa taas "vähäinen teollisuuteen kuuluvan tukitoiminnan harjoittaminen" kyseisen yrityksen tuotantopaikalla ja kyseisen yrityksen omaan teolliseen tuotantoon pääasiallisesti liittyen. Sanottu teollisuuskäsitteen laajennus maataloussektorille eli kasvihuoneviljelyyn on säädetty selkeästi elinkeinopoliittisen tukitoiminnan luonteisesti tuotannonalalle, joka vaatii erityisen runsaasti energiaa.

Edellä kuvattu kyseisen lain teollisuuden määritelmä kaksine laajennuksineen ei yllä sellaiseen nykyaikaisen informaatioteollisuuden perustoimintoon, jota harjoitetaan erittäin paljon sähköä vaativissa palvelin- eli serveritoiminnan datakeskuksissa. Sähköverotuksen taso on viime aikoina ollut esillä näissä yhteyksissä, kun sellaiset kansainväliset datateknologian suuryritykset kuin Facebook ja Google ovat osoittaneet mielenkiintoa datakeskustensa sijoittamiseen Pohjoismaihin. Pohjoismaissa ilmaston kylmyys auttaa datakeskusten kymmenientuhansien serverien jäähdyttämistä ja siten alentaa datakeskusten joka tapauksessa vaatimia poikkeuksellisen suuria sähkömääriä.

Sähköverokannan edullisuus Ruotsissa johti äskettäin Facebookin valitsemaan Ruotsin Luulajan sijaintipaikaksi rakennettavalle Euroopan datakeskukselleen, jonka rakennuskustannukset arvioidaan noin 85 miljoonaksi euroksi ja työntekijämäärä noin 300:ksi. Ruotsin kyseinen energiaverolainsäädäntö kohtelee datakeskuksia teollisuusyritysten tavoin, toisin kuin Suomen yllä selostettu lainsäädäntö.

Suomen kilpailukyky sanotunlaisten datakeskusinvestointien mahdollisena kohdemaana kärsii edellä kuvatusta sähköverotuksemme ahtaasta "teollisuus"-käsitteen määritelmästä. Kun kuitenkin meillä sähköverotuksessa on kerrotuin elinkeinopoliittisin perustein päädytty katsomaan kasvihuoneviljelys teollisuudeksi, olisi johdonmukaista ja järkevää säätää vastaavan kaltainen teollisuuteen rinnastettavuus myös datakeskustoiminnalle.

Vastaavanlainen käsitelaajennus datakeskustyyppiseen, laajassa teollistyyppisessä mittakaavassa harjoitettavaan toimintaan olisikin Suomen kannalta varsin tarpeellinen lakia kehittävä toimi kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta. Suomen kutistuvalta paperiteollisuudelta ja muulta vastaavalta taantuvalta teollisuudelta vapautuneet valmiit teollisuushallit soveltuvat sinänsä varsin hyvin kuvatunlaisten datakeskusten toimintaympäristöksi. Nyt ehdotettava lainmuutos olisikin omiaan lieventämään niitä vaikeuksia, joita perinteisten teollisten työpaikkojen katoaminen sanotunlaisilla paikkakunnilla aiheuttaa. Nykyään kertyvän sähköveron määrän pieneneminen jo olevan datakeskustoiminnan osalta tulisi runsaasti kompensoiduksi kuvatuilla työllisyyseduilla sekä kaiken sen vilkastuvan taloudellisen toiminnan seurauksena, jota kerrotun kaltaiset suuret datakeskusinvestoinnit toisivat suoraan ja monenlaisina seurannaisvaikutuksinaan kyseisille seutukunnille.

Edellä kerrotuin perustein on usein mainittua lain 2 §:n 6 kohdassa olevaa teollisuuden määritelmää syytä laajentaa uudella rinnastettavuussäännöksellä, joka mahdollistaa edullisemman veroluokan datakeskusten kaltaisten high tech -tyyppisten laitosten tarvitsemalle sähkölle.