PERUSTELUT

EU-määritelmän mukainen suhteellinen köyhyys on lisääntynyt maassamme jatkuvasti. Suhteellinen köyhyys määritellään kykenemättömyydeksi saavuttaa yhteiskunnassa yleisesti odotettu, minimiksi katsottu elintaso taloudellisten resurssien puutteen vuoksi. EU-määritelmän mukaan suhteellisesti köyhiä ovat sellaisissa kotitalouksissa asuvat, joiden tulot jäävät alle 60 prosentin maan mediaanitulosta.

Köyhyyden vähentämiseen tähtäävät erilaiset 2000-luvulla toteutetut toimenpiteet eivät ole tuottaneet riittävää parannusta köyhimpien tilanteeseen. Suhteellinen köyhyys ja lapsiköyhyys ovat lisääntyneet kuluneen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Lapsiköyhyys on lähes kolminkertaistunut 1990-luvun lamasta. Suomalaisten tuloerot ovat lisääntyneet, ja tulonsiirtojen ja verotuksen tuloeroja tasaava vaikutus on lieventynyt. Sosiaaliturvauudistusta valmistelleen Sata-komitean mukaan vähimmäisturvan taso on jäänyt jälkeen jopa kolmanneksen yleisestä tulokehityksestä. Stakesin tutkimuksen mukaan suurimmassa köyhyysriskissä ovat yksin asuvat, yksinhuoltajataloudet ja yli kolmen lapsen lapsiperheet. 2000-luvulla myös iäkkäiden kotitalouksien köyhyysasteet ovat lähteneet kasvuun, jopa 42 prosenttia kokee menojen kattamisen hankalaksi tai erittäin hankalaksi.

Eläkeikäisten köyhyyttä pyritään poistamaan takuueläkejärjestelmällä, jossa jokaiselle eläkeläiselle taataan 600—650 euron kuukausitulot. Uudistus jättää vielä muut köyhyysrajan alapuolelle jäävät väestöryhmät köyhyyteen. Myös muille kaikkein pienituloisimmille väestöryhmille tulee toteuttaa vastaava perustoimeentuloturvan tarkastus nostamalla toimeentulotuen perusosa asteittain takuueläkettä vastaavaan tasoon. Lakiuudistuksen kokonaiskustannukset olisivat arvion mukaan noin 300 miljoonaa euroa. Nyt ehdotettu 25 euron korotus maksaa noin 60 miljoonaa euroa.