PERUSTELUT

Nykyisen potilasvahinkolain mukaan lain 2 §:n mukainen korvausvastuu tutkimuksessa, hoidossa tai muussa vastaavassa käsittelyssä ei koske potilaan kehoon pysyvästi asetettavia tuotteita, kuten esim. tekoniveliä tai sydämentahdistajia. Tämä on erikseen todettu kyseistä säädöstä koskevassa hallituksen esityksessä HE 91/1998 vp.

Huomioiden ne perusteet, joilla nykyinen potilasvahinkolaki on säädetty, olisi johdonmukaista ulottaa korvausvastuu myös potilaan kehoon pysyvästi asennettaviin laitteisiin. Potilaan kehoon pysyvästi asennettavien laitteiden aiheuttamat vahingot voivat olla huomattavia potilaan terveydelle. Tällaisten vahinkojen rajoittaminen kyseessä olevan lainsäädännön ulkopuolelle ei ole perusteltua.

Kaksi eduskunnan oikeusasiamiestä on todennut, että lainsäädännössä on selkeä puute, joka tulisi korjata (Riitta-Leena Paunio, 10.4.2003, Dn:o 514/4/01 sekä Petri Jääskeläinen, 22.8.2013, Dn:o 353/4/13). Samoin peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson totesi 15.5.2013 antamassaan vastauksessa kirjalliseen kysymykseen KK 346/2013 vp.

Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunion antamassa ratkaisussa todetaan mm. seuraavasti: "Totean käsityksenäni, että potilaaseen asennettavien lääkintälaitteiden virheellisyyden aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskevat säädökset ovat potilaan oikeusturvan kannalta puutteelliset ja johtavat joissakin tapauksissa siihen, ettei potilaalle ole käytännössä mahdollisuutta saada korvausta tällaisesta vahingosta."