Perustelut
Hallituksen esityksessä on kyse Suomen liittymisestä niin
kutsuttuun Ottawan sopimukseen, joka kieltää jalkaväkimiinojen
käytön, tuotannon, varastoinnin ja kuljetukset
sekä velvoittaa tuhoamaan olemassa olevat jalkaväkimiinat. Sopimus
edellyttää, että kielletyn toiminnan
estämiseksi ja torjumiseksi toteutetaan kaikki tarvittavat
toimet. Kyseisiä toimia ovat muun muassa rikosoikeudelliset
seuraamukset. Lakivaliokunta keskittyy lausunnossaan toimialansa mukaisesti
käsittelemään esitykseen sisältyviä ehdotuksia
rikoslain ja pakkokeinolain muuttamisesta.
Sopimukseen liittymisen myötä jalkaväkimiinojen
käyttämiseen voidaan soveltaa jo voimassa olevan
rikoslain 11 luvun 5—7 §:ssä säädettyjä sotarikoksia
koskevia rangaistussäännöksiä.
Niitä sovelletaan kuitenkin vain sodan tai siihen rinnastettavien
olosuhteiden aikana. Tämän vuoksi rikoslain 11
lukuun esitetään lisättäväksi
jalkaväkimiinakiellon rikkomista koskeva uusi
rangaistussäännös (9 b §),
jota sovellettaisiin, jos jalkaväkimiinoja on käytetty
muuna aikana kuin sodan tai siihen rinnastettavien olosuhteiden
aikana. Rangaistusasteikoksi esitetään vankeutta
vähintään 4 kuukautta ja enintään
6 vuotta. Lisäksi esitetään, että jalkaväkimiinakiellon
rikkominen säädetään kansainväliseksi
rikokseksi. Myös telekuuntelu ja tekninen kuuntelu (uudessa
pakkokeinolaissa telekuuntelu ja asuntokuuntelu) mahdollistettaisiin
jalkaväkimiinakiellon rikkomista koskevassa esitutkinnassa.
Rangaistusasteikko ja pakkokeinovaltuudet vastaavat sitä,
mitä on säädetty rikoslain 11 luvussa
kemiallisten aseiden kiellon rikkomisesta (8 §)
ja biologisten aseiden kiellon rikkomisesta (9 §).
Edellä mainitun tavoin uuden rangaistussäännöksen
on tarkoitus olla toissijainen suhteessa sotarikossäännöksiin.
Tätä ilmentää säännöksen
1 kohdassa käytetty ilmaisu "muuten kuin 5—7 §:ssä tarkoitetulla
tavalla käyttää jalkaväkimiinoja".
Valiokunta pitää ilmaisua perusteltuna, jotta
säännöksen suhde sotarikoksiin on selkeä.
Vastaavaa ilmaisua käytetään myös rangaistussäännöksissä,
jotka koskevat kemiallisen tai biologisen aseen kiellon
rikkomista. Koska rangaistussäännös on
toissijainen vain suhteessa sotarikoksiin, se ei syrjäytä yksittäisen
henkilön suojaksi säädettyjä rangaistussäännöksiä.
Tämä merkitsee sitä, että tahallinen
jalkaväkimiinan käyttäminen, josta seuraa
henkilön kuolema, voi johtaa rangaistukseen sekä jalkaväkimiinakiellon
rikkomisesta että taposta tai murhasta.
Rikoslain yleisten linjausten mukaan rangaistusasteikon asettamisessa
tulisi ottaa huomioon teon vahingollisuus-, vaarallisuus- ja haitallisuusaste
suhteessa muihin tekomuotoihin. Valiokunta katsoo, että jalkaväkimiinakiellon rikkomisessa
on perusteltua ottaa huomioon, mitä kemiallisen aseen kiellon
ja biologisen aseen kiellon rikkomisesta on säädetty.
Esitys yhtä ankarasta rangaistusasteikosta on esityksen valiokuntakäsittelyssä herättänyt
keskustelua, koska jalkaväkimiinat eroavat luonteeltaan
kemiallisista ja biologisista aseista. Valiokunta on kuitenkin päätynyt
puoltamaan esitystä, koska näillä kolmella
asetyypillä on myös yhteisiä piirteitä.
Keskeistä on se, että ne seuraukset ja vahingot,
joita mainittujen aseiden käyttö voi aiheuttaa,
voivat olla vakavuudeltaan hyvinkin erilaisia eli tapauksesta riippuen
ne voivat vaihdella lievistä vakaviin. Tämän
vuoksi on tärkeää, että rangaistusasteikko
on laaja, jotta tapauskohtaisesti voidaan harkita, mikä on
asianmukainen rangaistus. Myös jalkaväkimiinakiellon
rikkomisessa voi olla kyse vakavasta teosta, sillä saadun
selvityksen mukaan jalkaväkimiinan käyttö voi
aiheuttaa henkilön kuoleman tai vaikeasti hoidettavan ruumiinvamman.
Siksi on perusteltua, että jalkaväkimiinakiellon
rikkomisen rangaistuasteikko mahdollistaa ankarankin rangaistuksen
tuomitsemisen yhtä lailla kuin kemiallisen tai biologisen
aseen kiellon rikkominen. Toisaalta, jos kyse on lievästä tapauksesta, rangaistusasteikon
laajuus mahdollistaa rangaistusasteikon alimman pään
soveltamisen. Rangaistusasteikkoa voidaan myös lieventää,
jos rikoslain 6 luvun 8 §:ssä säädetyt
edellytykset täyttyvät.
Telekuuntelu ja vastaavat pakkokeinot tulevat nykyisin kyseeseen
yleensä vain vakavien rikosten selvittämisessä.
Telekuuntelu ja tekninen kuuntelu ovat voimassa olevan
pakkokeinolain (450/1987) mukaan mahdollisia
muun muassa epäiltäessä kemiallisen tai
biologisen aseen kiellon rikkomista. Koska jalkaväkimiinakiellon
rikkominen voi edellä todetuin tavoin olla tekona vakava
yhtä lailla kuin kemiallisen tai biologisen aseen kiellon
rikkominen, on perusteltua mahdollistaa kyseiset pakkokeinot myös
jalkaväkimiinakiellon rikkomista epäiltäessä.
On kuitenkin selvää, että myös
lievemmät pakkokeinot ovat käytettävissä.
Valiokunta korostaakin pakkokeinojen käytössä suhteellisuusperiaatteen
merkitystä eli sitä, että käytettävien
pakkokeinojen on oltava suhteessa epäiltyyn tekoon.
Edellä esitetyn perusteella valiokunnalla ei ole huomauttamista
uuden rangaistussäännöksen
sisältöön. Valiokunta esittää kuitenkin ulkoasiainvaliokunnan
harkittavaksi sitä, että jalkaväkimiinakiellon
rikkomista koskeva rangaistussäännös
sisällytettäisiin johdonmukaisuussyistä rikoslain
11 luvun 9 a §:ksi. Tällöin sotarikokset
ja erilaisia aseiden käyttöä koskevat
rikokset olisivat rikoslain 11 luvussa peräkkäin.
Muutos edellyttäisi sitä, että rikoslain 11
luvun 9 a §:ssä säädetty
kidutus siirrettäisiin 9 b §:ksi.
Myös johtolausetta tulisi tällöin tarkistaa.
Ottawan sopimuksen mukaan jalkaväkimiina tarkoittaa
miinaa, joka on suunniteltu räjähtämään
henkilön läsnäolosta, läheisyydestä tai kosketuksesta
ja joka tekee taistelukyvyttömäksi,
haavoittaa tai tappaa yhden tai useampia henkilöitä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jalkaväkimiina koostuu
sytyttimestä, räjähdysaineesta ja metallikuoresta.
Tällaisia jalkaväkimiinoja ja niissä käytettäviä räjähdysaineita on
vain puolustusvoimien hallussa. Yksittäisten keräilijöiden
hallussa voi olla miinojen metallikuoria, joista räjähdysaine
on poistettu. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että edellä olevan
valossa tällaiset miinan kuoret eivät ole sopimuksessa
tarkoitettuja jalkaväkimiinoja.