Perustelut

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on toisessa eduskunnalle antamassaan kertomuksessa arvioinut vuonna 2010 annetun ensimmäisen kertomuksen ja sen perusteella valtioneuvostolle annettujen eduskunnan lausumien toimeenpanoa. Toiseksi ihmiskaupparaportoija on arvioinut seksuaalisen hyväksikäytön tunnistamista ja hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteutumista rikosprosessissa. Kertomuksessa on valittu erityisen tarkastelun kohteeksi ihmiskauppa seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa. Ihmiskauppaa käsitellään kertomuksessa sekä laajasta yhteiskunnallisesta että juridisesta näkökulmasta. Lakivaliokunta katsoo, että ihmiskaupparaportoijan kertomus on perusteellinen ja ansiokkaasti laadittu. Kertomuksen näkökulma ihmiskauppaan on uhrilähtöinen. Vuoden 2010 kertomuksesta antamansa lausunnon (LaVL 16/2010 vp) mukaisesti lakivaliokunta korostaa, että uhrinäkökulman ohella ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa on otettava huomioon myös muita näkökulmia ja tavoitteita, kuten ihmiskaupan ehkäiseminen ja rikoksentekijöiden saattaminen vastuuseen.

Vuoden 2010 ihmiskaupparaportoijan kertomukseen sisältyneet suositukset ja eduskunnan lausumat antoivat selkeän suunnan ihmiskaupan vastaiselle toiminnalle. Ihmiskaupparaportoija katsoo, että kehitys ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa on vuoden 2010 kertomuksen jälkeen ollut positiivista niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Myönteisen kehityksen jatkamiseksi ihmiskaupan vastaisessa työssä lakivaliokunta tukee ihmiskaupparaportoijan suositusta ihmiskauppaa ennalta ehkäisevän toimintaohjelman laatimiseksi. Samoin valiokunta pitää ihmiskaupparaportoijan tavoin tärkeänä seurata ehdotettujen lainsäädäntömuutosehdotusten vaikutuksia ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että oikeusministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan Euroopan unionin uhridirektiivin (direktiivi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista (2012/29/EU)) täytäntöönpanoa.

Ihmiskaupparaportoija pitää yhtenä ihmiskaupan vastaisen toiminnan keskeisimpänä haasteena ihmiskaupan määritelmää ja sen suhdetta paritukseen, rikoslain ihmiskauppasäännösten soveltamis- ja tutkintaongelmiin ja säännösten keinoja koskeviin avoimiin tunnusmerkistöihin. Lakivaliokunta on käsitellyt kuluneen vuoden aikana hallituksen esityksen rikoslain muuttamisesta ihmiskauppaa ja paritusta koskevien rangaistussäännösten osalta (HE 103/2014 vp), joka perustui vuoden 2010 ihmiskauppakertomukseen ja sitä koskevaan eduskunnan kirjelmään. Valiokunta on (LaVM 15/2014 vp) puoltanut hallituksen esityksen mukaisia muutoksia paritusta ja ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten rajanvedon selkeyttämiseksi. Valiokunta pitää tarpeellisena, että muutosten vaikutuksia säännösten tulkinta- ja soveltamiskäytäntöön jatkossakin seurataan.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on kertomuksessaan kiinnittänyt erityistä huomiota seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään ihmiskauppaan. Raportissa käsiteltyjen tapausten perusteella yhtenä ongelmana näyttää olevan kysymys seksuaalirikoksen tekijän tahallisuudesta eli siitä, missä määrin hän on tiennyt, että uhri ei ole antanut tosiasiallista suostumustaan, vaan on alistunut siihen esimerkiksi ihmiskaupparikoksen tekijän pakottamana. Lakivaliokunta toteaa, että hallitus on antanut esityksen rikoslain 20 luvun 8 §:n muuttamisesta eduskunnalle marraskuussa 2014 (HE 229/2014 vp). Esityksessä ehdotetaan seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä koskevan rikoslain pykälän sanamuotoa muutettavaksi niin, että teko olisi rangaistava myös tuottamuksellisesti tehtynä. Samalla ehdotetaan, että teon enimmäisrangaistus korotettaisiin kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen.

Ihmiskaupparaportoijan kertomuksessa suositellaan oikeudenkäymiskaaren prosessuaalisen keinovalikoiman laajentamiseksi asianomistajien esitutkinnassa tallennettujen videoitujen kertomusten käyttöä myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvien ihmiskauppaoikeudenkäyntien todistelussa. Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevien säännösten uudistamisehdotus (HE 46/2014 vp). Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että rikoslain 20 luvussa tarkoitetun raiskaus- ja hyväksikäyttörikoksen asianomistajan esitutkinnassa videolle tallennettua kertomusta voitaisiin käyttää eräin edellytyksin todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä. Perustuslakivaliokunta totesi asiasta lakivaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 39/2014 vp, s. 3—4) seuraavaa: "Perustuslakivaliokunnan mukaan sääntelyyn, jossa kuulusteluoikeutta pääkäsittelyssä rajoitetaan, tulee lähtökohtaisesti suhtautua erittäin pidättyvästi. Valiokunta pitää kuitenkin hyväksyttävänä hallituksen esityksessä mainituilla uhrin suojelemiseen liittyvillä perusteilla (s. 84—85) raiskauksen, törkeän raiskauksen, seksuaaliseen tekoon pakottamisen, seksuaalisen hyväksikäytön, lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön asettamista erityisasemaan myös tilanteissa, joissa asianomistaja on kuulusteluhetkellä täysi-ikäinen." Lakivaliokunta toteaa perustuslakivaliokunnan kannasta aiheutuvan, että ihmiskaupparaportoijan kertomuksen suositukseen tulee suhtautua varauksella. Kyseisen hallituksen esityksen käsittelyn ollessa kesken valiokunta ei tässä vaiheessa ota asiaan enemmälti kantaa.

Kertomuksessa suositellaan ihmiskaupparaportoijan tiedonsaantioikeuden turvaamiseksi oikeutta seurata myös suljetuin ovin käytäviä ihmiskauppaoikeudenkäyntejä. Lakivaliokunta ei pidä perusteltuna ihmiskaupparaportoijan osallistumista oikeudenkäynnin suljettuun käsittelyyn, joka käydään asianomistajan oikeusturvan takaamiseksi ja usein lisäksi sen turvaamiseksi, että oikeudenkäynnissä saadaan riittävä näyttö asiassa. Valiokunta ei myöskään pidä suositusta tarpeellisena ihmiskaupparaportoijan tiedonsaantioikeuksien kannalta, sillä jokaisesta ihmiskaupparikoksesta salaiseksi julistetut tuomiot lähetetään ihmiskaupparaportoijalle tiedoksi.

Lakivaliokunta yhtyy ihmiskaupparaportoijan näkemykseen koulutuksen järjestämisen tarpeellisuudesta sekä riittävien resurssien turvaamisesta esitutkintaviranomaisille, syyttäjille, oikeusavustajille ja tuomioistuimille. Osaamisen vahvistaminen ihmiskauppasäännöksistä ja laajemminkin perus- ja ihmisoikeuksista on kannatettavaa. Asiantuntijakuulemisessa tuotiin esille, että ihmiskauppaa käsittelevää koulutusta on annettu niin poliisissa, syyttäjälaitoksessa kuin tuomioistuimissakin. Valiokunta toteaa, että koulutusta tulee jatkossa kehittää edelleen ja järjestää aiempaa systemaattisemmin. Hyvänä käytäntönä voidaan pitää sitä, että Helsingin käräjäoikeudessa on ihmiskaupparikoksille määrätty erillinen vastuutuomari, jonka vastuulle kuuluu myös koulutuksen järjestäminen.