Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan ja Itävallan tasavallan välillä rajat ylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin, rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä sopimuksen soveltamisesta

2 §. Lennon turvahenkilö.

Pykälän mukaan Prümin sopimuksen 17 ja 18 artiklassa tarkoitetuille lennon turvahenkilöille voidaan antaa oikeus kantaa "ilma-aluksessa ja lentoasemalla" ampuma-aseita ja muita voimankäyttövälineitä. Päätöksen oikeuden antamisesta tekee poliisi.

Lakivaliokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota siihen, että säännöksen sanamuodon mukaan lennon turvahenkilön oikeus aseen kantamiseen vaikuttaa laajemmalta kuin sopimuksen 18 artiklassa edellytetään. Sen mukaan lupa virka-aseiden, ammusten ja muiden tarvittavien varusteiden hallussapitoon on myönnettävä sopimuspuolten lentoasemilta tai lentoasemille tehtäviä lentoja varten. Tämä lupa käsittää sekä virka-aseiden ja ammusten viemisen ilma-aluksiin että sopimuksessa määritellyin edellytyksin myös kyseisen sopimuspuolen lentoaseman turva-alueille, joille ei ole yleistä pääsyä. Ehdotetun pykälän perusteluista (s. 32) ei ilmene, miksi lupa aseen kantamiseen olisi tarpeen myöntää koko lentoaseman alueelle. Toisaalta myöskään ilmaus "ilma-aluksessa" ei aivan täsmällisesti viittaa siihen, että kyse on vain siitä ilma-aluksesta, johon kyseinen turvahenkilö on asetettu. Lakivaliokunnan mielestä säännöksen soveltamisala on aiheellista rajata myös sanonnaltaan vastaamaan sopimuksen 18 artiklaa.

Valiokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota myös siihen, ettei pykälään sisälly viittausta niihin erityisiin edellytyksiin, joilla virka-aseiden ja ammusten hallussapito on sopimuksen 18 artiklan 2 kappaleen mukaan sallittu. Sen mukaan ilma-aluksesta poistuminen virka-aseiden ja ammusten kanssa samoin kuin oleskelu lentokentän yleisöltä suljetuilla alueilla on sallittu ainoastaan toisen sopimuspuolen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen edustajan seurassa. Lisäksi edellytetään, että virka-aseet ja ammukset varastoidaan välittömästi ilma-aluksesta poistumisen jälkeen. Lakivaliokunnan mielestä pykälään on syytä lisätä nimenomainen viittaus näihin 18 artiklan 2 kappaleessa mainittuihin edellytyksiin.

3 §. Toisen valtion virkamiehen osallistuminen yhteiseen operaatioon Suomessa.

Pykälän sisältämillä säännöksillä on tarkoitus panna täytäntöön Prümin sopimuksen 24 artiklan määräykset toisen sopimusvaltion alueella toimeenpantavista yhteisistä operaatioista ja siitä toimivallasta, jota toisen valtion virkamiehet saavat niiden yhteydessä käyttää.

Ehdotetun 1 momentin mukaan yhteiseen operaatioon osallistuvalla toimivaltaisella virkamiehellä on Suomen alueella oikeus suomalaisen poliisimiehen ohjeiden mukaisesti käyttää sellaisia poliisimiehelle kuuluvia valtuuksia, jotka poliisimies toimivaltansa rajoissa osoittaa. Toisen valtion virkamiehellä on oikeus suomalaisen poliisimiehen ohjauksessa sellaisten voimakeinojen käyttöön, joihin poliisimies toimivaltansa nojalla hänet valtuuttaa. Sallitun toiminnan rajat määräytyvät siis viime kädessä aina yksittäisen poliisimiehen päätöksen perusteella.

Lakivaliokunnan mielestä säännös on sanamuodoltaan varsin avoin kattaessaan esimerkiksi ainakin kaikki ne pakkokeinolain (450/1987) mukaiset pakkokeinot, joista poliisimies voi tehdä päätöksen. Toisaalta on selvää, että yhteiset operaatiot voivat olla luonteeltaan kovin vaihtelevia. Tästä taas johtuu, että tarvittavien toimivaltuuksien sisältö voi yksittäistapauksessa olla hyvinkin erilainen. Valiokunnan näkemyksen mukaan säännöksen soveltamisalaa tulisi kuitenkin pyrkiä rajaamaan esimerkiksi sitomalla toisen valtion virkamiehen käytettävissä olevat valtuudet siihen, mikä yhteisen operaation suorittamiseksi kulloinkin välttämättä on tarpeen. Lisäksi valiokunnan mielestä olisi syytä harkita, olisiko nimenomaan voimakeinojen käyttöoikeuden edellytykseksi 4 §:ssä säädettävin tavoin asetettava lisäksi se, että suomalainen toimivaltainen virkamies ei voi tarvittavia voimakeinoja välittömästi käyttää.

Lakivaliokunta esittää,

että hallintovaliokunta rajaa 1 momentin soveltamisalaa esimerkiksi edellä esitetyn mukaisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan yhteiseen operaatioon osallistuvalle toisen valtion virkamiehelle voidaan antaa oikeus kantaa Suomen alueella tiettyjä, erikseen määritettäviä ampuma-aseita ja muita voimankäyttövälineitä. Päätöksen tästä tekee päällystöön kuuluva poliisimies. Tällaista voimankäyttövälinettä on oikeus käyttää rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaisessa hätävarjelutilanteessa mutta lisäksi myös tilanteessa, jossa poliisimies toimivaltansa nojalla yksittäistapauksessa valtuuttaa toisen valtion toimivaltaisen virkamiehen voimankäyttövälineen käyttämiseen.

Lakivaliokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota siihen, että ehdotettu säännös oikeudesta käyttää voimankäyttövälinettä poikkeaa esimerkiksi keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamislain (148/2004) 3 §:n 2 momentissa omaksutusta ratkaisusta. Mainitun lainkohdan mukaan peitetoiminta- tai valeostotehtävissä täällä olevalle toisen jäsenvaltion virkamiehelle voidaan antaa oikeus kantaa asetta, jos se on välttämätöntä suoritettavan toiminnan luonteen vuoksi. Asetta puolestaan on nimenomaisen säännöksen mukaan oikeus käyttää vain rikoslain 4 luvun 4 §:n mukaisessa hätävarjelutilanteessa.

Hallituksen esityksen perusteluista ei ilmene, miksi yhteiseen operaatioon osallistuvalle toisen valtion virkamiehelle nyt ehdotetaan näin laajaa oikeutta voimankäyttövälineiden käyttämiseen. Tätä koskeva oikeus on lakivaliokunnan mielestä sopimuksen toimeenpanon kannalta varsin olennainen seikka, joka vaikuttaa paitsi voimankäytön kohteena olevan henkilön asemaan myös esimerkiksi tällaista välinettä käyttävän virkamiehen samoin kuin siihen valtuuttaneen suomalaisen poliisimiehen rikosoikeudellisen vastuun muotoutumiseen. Käytännössä tärkeää on mm. se, millainen koulutus toisen valtion virkamiehellä on kyseisen välineen käyttämiseen ja millainen yleinen voimankäyttökulttuuri tämän lähtömaassa vallitsee. Lakivaliokunnan arvion mukaan nyt ehdotetun laajuiseen voimankäyttövälineiden käyttöoikeuteen liittyy huomattavia riskejä. Erityisesti tämä koskee oikeutta kantaa ja käyttää ampuma-asetta.

Edellä olevan perusteella lakivaliokunta esittää,

että hallintovaliokunta rajaa toisen valtion virkamiehen oikeuden ainakin ampuma-aseen kantamiseen ja käyttöön samaan tapaan kuin keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamislain 2 §:ssä on tehty.

Yksityiskohtana lakivaliokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota siihen, että Prümin sopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen mukaan virka-aseen ja muiden tarvittavien varusteiden käytön muuhun kuin itsensä tai toisen puolustamiseen hyväksyy operaatiota johtava isäntävaltion virkamies. Jos muiden voimankäyttövälineiden kuin ampuma-aseen käyttö muissa kuin hätävarjelutilanteissa sallitaan, on lakivaliokunnan mielestä rikosoikeudellisten vastuusuhteiden selkeyttämiseksi samalla aiheellista osoittaa toimivalta tarvittavan luvan antamiseen nimenomaan operaatiota johtavalle poliisimiehelle.

4 §. Välittömässä vaaratilanteessa toimiva toisen valtion virkamies.

Pykälällä pannaan täytäntöön Prümin sopimuksen 25 artikla, joka koskee toimenpiteitä välittömän vaaran uhatessa. Artiklan 1 kappaleen sanamuodon mukaan toisen sopimuspuolen virkamiehet voivat kiireellisissä tilanteissa ilman toisen sopimuspuolen ennakkosuostumusta ylittää yhteisen rajan suorittaakseen toisen sopimuspuolen rajan läheisyydessä isäntävaltion kansallisen lainsäädännön mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä, joita tarvitaan torjumaan välitön vaara hengelle tai terveydelle. Lakivaliokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota siihen, että pykälätekstistä nyt puuttuu vaatimus vaaran välittömyydestä.

5. Laki ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain 17 §:n muuttamisesta

17 §. Salassa pidettävät tiedot ja niiden luovuttaminen.

Ehdotetulla lainmuutoksella on tarkoitus panna täytäntöön Prümin sopimuksen 12 artikla, jonka mukaan siinä määritellyissä tarkoituksissa sopimuspuolet antavat muiden sopimuspuolten erikseen nimetyille viranomaisille pääsyn kansallisiin ajoneuvorekistereihin ja oikeuden tehdä hakuja ajoneuvoa sekä omistajaa tai haltijaa koskevista tiedoista.

Ajoneuvoliikennerekisteristä annetun lain (541/2003) 14 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus saada tieto ajoneuvon rekisteritunnuksen tai valmistenumeron perusteella rekisteriin talletetuista ajoneuvoista ja niiden verotuksesta, kiinnityksestä, ajoneuvon omistajan ja haltijan nimestä sekä osoite- ja yhteystiedoista. Hallituksen esityksessä ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi salassa pidettävien tietojen luovuttamista koskevaa lain 17 §:ää. Tällaisia tietoja ovat 6 §:n mukaan mm. ajo-oikeuden haltijan terveydentilaa koskevat tiedot sekä tiedot ajoneuvoa kuljetettaessa tehdyistä rikoksista ja niistä seuranneista rangaistuksista. Säännöksellä oikeutettaisiin siis toisen sopimuspuolen viranomaiset saamaan myös tällaisia arkaluonteisia tietoja, jotka esimerkiksi rangaistuksia koskevilta osiltaan asiallisesti rinnastuvat rikosrekisteritietoihin. Lakivaliokunnan mielestä hallintovaliokunnan on syytä vielä selvittää, edellyttääkö sopimuksen täytäntöönpano todella näin laajaa tietojen luovuttamista.

Lakivaliokunta kiinnittää hallintovaliokunnan huomiota myös siihen, että ehdotettua lainmuutosta ei ole rajattu Prümin sopimuksen sopimuspuoliin, vaan uuden säännöksen perusteella salassa pidettäviä tietoja voitaisiin luovuttaa kaikkien Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden lainvalvontaviranomaisille. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 36/I) mukaan tällainen ratkaisu "mahdollistaisi myös mahdolliset muut EU:n piirissä tulevaisuudessa tehtävät Prümin sopimusta vastaavat järjestelyt lakia muuttamatta". Lakivaliokunnan mielestä tämän kaltainen salassa pidettävien tietojen luovuttamisoikeuden laajentaminen mahdollisesti tulevaisuudessa hyväksyttäviin sopimusvelvoitteisiin viittaamalla ei ole asianmukaista lainsäädäntöpolitiikkaa.

6. Laki rikoslain 16 luvun 20 §:n ja 40 luvun 12 §:n muuttamisesta

Prümin sopimuksen 31 artiklan mukaan sopimuksen perusteella toisen sopimuspuolen alueella toimivat virkamiehet rinnastetaan tekemiensä rikosten tai heihin kohdistuvien rikosten suhteen kyseisen sopimuspuolen virkamiehiin. Tämän sopimusmääräyksen täytäntöönpanemiseksi ehdotetaan muutettaviksi viranomaisia vastaan kohdistuvia rikoksia koskevan rikoslain 16 luvun sekä virkarikoksia koskevan rikoslain 40 luvun soveltamisalasäännöksiä. Säännöksiin ehdotetaan lisättäviksi maininnat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistehtävistä samoin kuin rikosten ennaltaestämistehtävistä. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 36/II) mukaan tällä tavoin tulee toteutetuksi lennon turvahenkilöiden, maasta poistamisen toteuttavien henkilöiden sekä yhteiseen operaatioon osallistuvien ja välittömässä vaaratilanteessa toimivien toisen sopimuspuolen virkamiesten rikosoikeudellinen suoja ja virkavastuu.

Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että ehdotetut säännökset eivät kuitenkaan ole keskenään täysin samanlaiset. Tämä johtuu siitä, että 16 luvun 20 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi maininta myös valvontatehtävissä toimivista ulkomaisista virkamiehistä. Lakivaliokunnan mielestä tällainen lisäys on tarpeeton, eikä se myöskään vastaa hallituksen esityksen perusteluissa ilmaistua tarkoitusta. Saman momentin lopussa rikosten esitutkintatehtävät ovat lisäksi erheellisesti muuttuneet rikosten selvittämistehtäviksi.

Lakivaliokunta esittää,

että hallintovaliokunta poistaa rikoslain 16 luvun 20 §:n 2 momentista maininnan valvontatehtävissä toimivista ulkomaisista virkamiehistä ja oikaisee momentin lopussa olevaa sanontaa.