Yleisperustelut

Hallituksen esityksen tarkoituksena on keventää menettelyä, jolla valtiolle tuomittua rikoshyötyä voidaan käyttää hyötyä vastaavan tuomioistuimen vahvistaman vahingonkorvauksen suorittamiseen valtion varoista. Rikoksella loukatun on nykyään ensiksi saatava yksityisoikeudellisen vaatimuksen hyväksyvä tuomio, jonka jälkeen hän voi nostaa kanteen valtiota vastaan ja vaatia suoritusta valtion varoista valtiolle tuomitusta rikoksen tuottamasta hyödystä. Menettelyä ehdotetaan kevennettäväksi siten, että kanteen nostamisen asemesta suoritusta vaadittaisiin ensisijaisesti valtion varoista Oikeusrekisterikeskukselle tehdyllä kirjallisella hakemuksella. Uudistus vähentäisi vahingonkorvausta hakevalle aiheutuvaa vaivaa ja kustannuksia.

Asianomistajalle voidaan suorittaa korvaus valtion varoista vain siihen määrään asti, kun rikoksen tuottamaa hyötyä koskeva menettämisseuraamus on pantu täytäntöön. Asianomistajan ei tämän vuoksi kannata tehdä hakemusta korvauksen saamiseksi, jos täytäntöönpano ei ole edes osittain onnistunut. Jos asianomistaja voisi saada tästä tiedon ennen hakemuksen tekemistä, häneltä säästyisi vaivaa ja kustannuksia, kun hänen ei tarvitsisi tehdä tuloksettomaksi jäävää hakemusta. Oikeusrekisterikeskuksen sakon täytäntöönpanosta annetun lain nojalla ylläpitämän sakkorekisterin tiedot on kuitenkin pidettävä lain 50 §:ssä tarkoitetulla tavoin salassa. Lakivaliokunta ehdottaa tämän vuoksi, että rikoslain 10 luvun 11 §:ään lisätään jäljempänä selvitetyin tavoin säännös asianomistajan oikeudesta saada tieto menettämisseuraamuksen täytäntöönpanosta.

Asiantuntijakuulemisissa on noussut esiin kysymys siitä, onko valtio velvollinen maksamaan korkoa asianomistajan saatavalle ja onko Oikeusrekisterikeskuksella velvollisuus korvata korvauksenhakijan kuluja korvauksen hakemisen johdosta.

Lakivaliokunta toteaa, että yleislakina rahavelalle maksettavaan korkoon sovellettava korkolaki (633/1982) ei sovellu asianomistajan saatavaan, koska asianomistajan ja valtion välillä ei ole mainitussa laissa tarkoitettua velkasuhdetta. Kun koronmaksuvelvollisuudesta ei myöskään ole tällaista tapausta koskevaa erityissäännöstä, koronmaksuvelvollisuutta ei synny. Valtion varoista voidaan lisäksi suorittaa asianomistajalle korvausta vain siihen määrään asti, kun menettämisseuraamus on pantu täytäntöön. Koronmaksuvelvollisuudesta voisi siten seurata tarve käyttää valtion muitakin varoja saatavan kattamiseen, mitä ei voida pitää lain tarkoituksen mukaisena.

Korvauksenhakijan kulujen korvaamisen osalta lakivaliokunta katsoo, että kysymyksessä on omatyyppisensä (sui generis) asia. Käräjäoikeudessa asiallisesti haetaan muutosta hallintoviranomaisen päätökseen. Asiaa ei siten voida pitää tavanomaisena riita-asiana eikä myöskään rikosasiana. Siksi näitä asioita koskevat oikeudenkäyntikulusäännökset eivät tule sovellettaviksi. Koska oikeudenkäyntikuluista ei myöskään erikseen säädetä, osapuolet vastaisivat omista kuluistaan. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että korvausta hakeva voi saada valtion varoista oikeusapua asian käsittelyä Oikeusrekisterikeskuksessa ja tuomioistuimessa varten siten kuin oikeusapulaissa (257/2002) säädetään.

Rikoslain 44 luvun 15 §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä ihmiselle vaarallisen eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua. Säännöstä on nyt ehdotettu täydennettäväksi siten, että määräys voitaisiin panna heti täytäntöön, jollei tuomioistuin toisin määräisi. Sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin lisättäisiin puolestaan säännös siitä, mikä viranomainen vastaa tuomioistuimen antaman vaarallisen eläimen lopettamista koskevan määräyksen täytäntöönpanosta. Määräyksen panisi täytäntöön poliisi eläinlääkärin avustuksella. Samalla sakon täytäntöönpanosta annettuun lakiin lisättäisiin säännökset tuomioistuimen sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain nojalla antaman määräyksen lainvastaisen verkkoviestin poistamisesta ja hävittämisestä täytäntöönpanosta. Määräyksen panisi täytäntöön ulosottomies. Kummassakin tapauksessa täytäntöönpanoa hakisi Oikeusrekisterikeskus.

Lakivaliokunta katsoo, että hallituksen esityksessä esitetyt lainmuutokset selkeyttävät niin eläimen tappamismääräyksen kuin lainvastaisen verkkoviestin poistamisesta ja hävittämisestä annetun määräyksen täytäntöönpanoa. Laista kävisi tämän jälkeen selkeästi ilmi paitsi se viranomainen, jolle täytäntöönpano kuuluu, myös se viranomainen, jolle täytäntöönpanon hakeminen kuuluu.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.