Perustelut

Komission tiedonannossa on tuotu esiin, että EU:n maatalouspolitiikan terveystarkastusta ei ole tarkoitettu maatalouspolitiikan perusteita muuttavaksi uudistukseksi, vaan kyse on ainoastaan nykyisen politiikan tarkistamisesta. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että komission linjaukset tulevasta terveystarkastuksesta sisältävät suomalaisen viljelijän ja maamme monien tuotantoalojen näkökulmasta hyvinkin laajoja muutoksia. Markkinajärjestelmiä koskevilla linjauksilla voi siten olla erittäin merkittäviä vaikutuksia Suomen maataloustuotantoon. Valiokunta painottaakin sitä, ettei yhteisön maatalouspolitiikan tulevilla muutoksilla saa heikentää elintarviketeollisuutemme laadukkaan, kotimaisen ja kohtuuhintaisen raaka-aineen saantia siten, että suomalaisen elintarvikeketjun kilpailukyky vaarantuu.

Lähtökohtaisesti valiokunta pitää välttämättömänä, että perusmuistiossakin esitetyn Suomen kannan mukaisesti pidetään kiinni siitä Eurooppa-neuvoston toistuvasti vahvistamasta periaatteesta, että maataloutta on voitava harjoittaa koko Euroopan unionin alueella. Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka yhteisön maatalouspolitiikan eräänä perustavoitteena on ollut perustamissopimuksesta lähtien maataloustuotteiden saatavuuden turvaaminen, tämä tavoite ei ole mitenkään konkretisoitunut eikä yhteisö ole nähnyt huoltovarmuuskysymyksiä toimintaansa kuuluviksi. Valiokunta painottaakin sitä, että jokaisella valtiolla on oikeus ja velvollisuus huolehtia kansalaistensa elintarvikkeiden saatavuudesta.

Yhteisön nykyinen maatalouden tukijärjestelmä on kohtuuttoman monimutkainen, joten tukijärjestelmää yksinkertaistavat uudistukset ovat sinänsä tarpeen. Erityisesti järjestelmää monimutkaistavat aikaisempien vuosien tuotantoon perustuvat tuet. Selkeämpää olisikin, jos tuet perustuisivat kunkin vuoden tuotantoon eivätkä aikaisempien vuosien tuotantoon. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota lisäksi siihen, että historiallisista syistä johtuu myös Suomen Keski-Euroopan maita huomattavasti alhaisempi EU-rahoitteisen tuen taso ja samalla merkittävä tarve kansalliseen tukeen. Jo ennen maamme liittymistä EU:n jäseneksi yhteistä maatalouspolitiikkaa oli muutettu siten, että korkean satotason maille ns. CAP-tuet, jotka ovat EU:n kokonaan rahoittamia tukia maataloustuotteiden alentuneista hinnoista aiheutuneiden tulonmenetysten korvaamiseksi, muodostuivat matalan satotason maita korkeammiksi.

Suorien tukien järjestelmä

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että komissio ehdottaa tiedonannossaan tuotannosta irrotetun tuen lisäämistä. Tuotantoon kytkettyä tukea voisi kuitenkin edelleen maksaa esimerkiksi neuvoston asetuksen 1782/2006 artiklan 69 mukaisesti enintään 10 prosenttia jäsenmaan saaman CAP-tuen kokonaismäärästä.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että tilatukimallissa säilyy mahdollisuus tuotantoon sidotun tuen maksamiselle usealla tuotantoalalla. Ilman tuotantoon sidottua tukea on vaarana, että tuotantomotivaatio ja siten myös tuotanto maassamme hiipuu. Komission suunnitelmiin artiklan 69 käytöstä tuleekin saada joustoa. Tarvittaessa 10 prosentin raja on voitava ylittää ja tarvittaessa tuotantoon sidottua tukea on voitava kohdentaa myös alueellisesti. Tiedonannossaan komissio on tunnustanut ainoastaan emolehmäntuotannon tarpeen tuotantoon sidottuun tukeen. Valiokunta katsoo, että tuotantoalat, joille tuotantoon sidottu tuki on tarpeen, on tarvittaessa erikseen mainittava lopullisessa päätöksessä, mikäli tuotantoon sidotun tuen maksuun ei muuten saada riittävästi kansallista joustoa.

Valiokunta pitää myös tarpeellisena täydentävien ehtojen järjestelmän yksinkertaistamista. Tuen ehdoksi asetettavia lakisääteisiä vaatimuksia ei tule lisätä, ja nykyisistä vaatimuksista tulee poistaa sellaiset vaatimukset, jotka eivät tue järjestelmän tavoitteita.

Markkinatoimenpiteet

Maidontuotanto

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maitokiintiöjärjestelmä päättyy voimassa olevien säännösten mukaan keväällä 2015 (neuvoston asetus (EY) N:o 1788/2003). Tiedonannossa komissio ei esitä kiintiöjärjestelmän jatkamista. Jotta järjestelmän päättymisestä aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia voitaisiin lieventää, komissio ehdottaa maitokiintiöiden korottamista sekä tarvittavien muiden politiikkatoimien muutosten tutkimista terveystarkastuksen yhteydessä. Tällaisia toimia voisivat olla esimerkiksi erityisillä alueilla neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 artiklan 69 mukaiset tukitoimet ja sellaiset maaseudun kehittämistoimenpiteet, joilla pyritään kehittämään maitotaloustuotteiden lisäarvoa.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että yhteisössä tehdyn tutkimuksen mukaan kahden prosentin vuosittainen kiintiöiden lisäys aiheuttaisi vähiten markkinahäiriöitä ja tuottajahinta laskisi vain neljä prosenttia. Saman tutkimuksen mukaan maidontuotanto nousisi Suomessa 18 prosenttia. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että tutkimus antaa täysin vastakkaisen tuloksen kuin Suomessa tehdyt tutkimukset, joiden mukaan tuotanto Suomessa laskee kiintiöjärjestelmän poistuessa ja maidon hinnan alentuessa. Suomessa jo 10 prosentin alennus maidon tilityshinnassa leikkaisi maatalouden kannattavuuskirjanpitoaineiston mukaan laskennallisen keskiarvomaitotilan yrittäjätuloa 20 prosenttia eli lähes 6 000 euroa. Kansallisten tutkimusten mukaan maitotuotteiden hintojen aleneminen 15 prosentilla vähentäisi tuotantoa eniten Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa (AB-tukialueet). Jäljelle jäävä tuotanto keskittyisi nykyisille vahvoille tuotantoalueille Pohjanmaalle ja osin Pohjois-Savoon. Valiokunta painottaa tässä yhteydessä sitä, että Pohjois-Suomessa ainoa ilmastollisesti soveltuva maatalouden tuotantomuoto on korsirehun viljelyyn perustuva maidontuotanto. Maidontuotanto on jo nyt Suomessa laskenut vuodesta 2001 yli kuusi prosenttia eli noin 150 miljoonaa litraa. Maakiintiön alitus tulee kuluvalla kiintiökaudella olemaan samansuuruinen.

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta toteaa, että maitokiintiöjärjestelmä on toiminut Suomessa tarpeellisena turvaverkkona maidontuotannossa. Järjestelmä on taannut tuotannon säilymisen myös korkean kustannustason maassa, tasapainottanut markkinoita sekä ylläpitänyt osaltaan tuottajahintatasoa. Suomalaisten maitotilojen tuotantokustannukset investoinneillakin tiloilla ovat korkeammat kuin vastaavan kokoisilla tiloilla Keski-Euroopassa. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että Suomi ajaa kaikin keinoin kiintiöjärjestelmän säilyttämistä.

Mikäli kiintiöjärjestelmästä luopumista ei voida mitenkään yhteisön päätöksenteossa estää, tulee uuteen järjestelmään siirtymisen tapahtua kiintiöiden maltillisella lisäämisellä markkinatilanteen huomioivalla tavalla. Pääpaino asiaa koskevissa neuvotteluissa on tuolloin pantava kiintiöistä luopumisesta aiheutuvien kielteisten vaikutusten poistamiseen. Ensisijaisesti näiden toimien rahoittaminen on toteutettava yhteisön varoin. Kielteiset vaikutukset tulee kompensoida tuottajille tavalla, joka on sidottu tuotantoon. Tällaisia keinoja ovat joko litra- tai eläinkohtainen tuki. Ensisijaisesti tuen tulee korvata epäsuotuisten alueiden kustannushaittaa ja laskennallista hinnan alenemaa, mutta kiintiöihin panostaneiden tilojen tilanne tulee myös ottaa huomioon. Maamme maidontuotannon elinvoimaisuuden turvaamiseksi yhteisön erityisalueille kohdistaman tuen on oltava tuotantoon sidottua, riittävästi mitoitettua ja pitkäaikaista. Myös mahdollisuudet maaseudun kehittämisohjelmien kautta toteutettaviin toimiin on selvitettävä.

Valiokunta pitää myös välttämättömänä, että kansallisen tuen maksaminen maamme maidontuotannolle mahdollistetaan maamme maakiintiön määrään saakka. Pohjoisen tuen päätöksessä on rajattu maidon tuotannon enimmäismääräksi 1 776 765 tonnia, mikä toisaalta on jo nyt rajoittanut maamme nykyisen maakiintiön käyttöä, koska AB-tukialueen alentunutta tuotantoa ei ole voitu korvata kannattavalla tuotannolla C-tukialueella (koska kansallista tukea ei ole ollut mahdollista maksaa).

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Suomen maidonjalostuskapasiteetti on rakennettu nykyisille maidontuotantomäärille ja laitokset on sijoitettu tuotantoa vastaavasti. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että koko Suomi katsotaan epäsuotuisaksi alueeksi ja oikeutetuksi oletettua maidon hinnan alenemista vastaavaan kompensaatiotukeen.

Valiokunta painottaa lisäksi sitä, että markkinainterventioista on tärkeää säilyttää turvaverkkoina vientituki ja voin varastointijärjestelmät. Vuonna 2007 oli poikkeuksellisen hyvä markkinatilanne. Maitotuotteiden kansainvälisiin markkinoihin liittyy epävarmuutta luovia tekijöitä.

Kasvituotanto

Valiokunta toteaa, että maatalouspolitiikan markkinoiden hallintavälineet, kuten interventio, yksityisen varastoinnin tukijärjestelmät ja vientituet, ovat tärkeitä äärimmäisissä ilmasto-olosuhteissa ja EU-alueen äärilaidalla toimivalle maamme elintarviketuotannolle. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että jatkossakin on olemassa keinoja, jotka toimivat kriisitilanteissa turvaverkkona ja tasapainottavat markkinoita. Sen vuoksi viljan interventio tulee säilyttää vehnän lisäksi myös muilla viljalajikkeilla. Mahdollisuus yksityisen varastoinnin tukeen tulee samoin säilyttää yhtenä keinona markkinoiden tasapainottamiseksi ja vientitukia tulee voida maksaa niin kauan kuin yhteisön ja maailmanmarkkinahintojen välillä on eroja ja tukien maksaminen on kansainvälisten sopimusten mukaan mahdollista.

Valiokunta toteaa, että yhteisön kotieläintuotanto on riippuvainen kolmansista maista tuotavista valkuaiskasveista ja valkuaispitoisesta rehusta. Rehuraaka-aineen hinnat ovat kohonneet voimakkaasti viimeisen vuoden aikana. Vaikka yhteisön tuotannolla ei pystytä tyydyttämään kotieläintuotannon valkuaiskasvien tarvetta, helpottavat kuivattujen rehujen ja valkuaiskasvien tukijärjestelmät osaltaan valkuaiskasvien saatavuutta EU-alueella.

Valiokunta korostaa sitä, että tärkkelysperunaa koskevat ehdotukset voivat muodostua kohtalokkaiksi suomalaiselle tärkkelysuotannolle. Mikäli tärkkelysperunan kiintiöjärjestelmä lakkautetaan ja tuki irrotetaan tuotannosta, alan tuotanto loppuu Suomesta. Ilman erityisjärjestelyjä sokeriuudistuksen kaltainen tilanne toistuisi siten tärkkelystuotannossa. Perunatärkkelyksen tuotannon jatkuminen tuleekin turvata esimerkiksi nykyiseen tuotantokiintiöjärjestelmään perustuvalla tukirahoituksella ja riittävän pitkällä siirtymäajalla.

Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että energiakasvituotantoa voidaan tukea myös jatkossa.

Muut ehdotukset

Komissio ehdottaa suorien tukien leikkausta ja maaseudun kehittämispolitiikan vahvistamista (ns. modulaatio). Valiokunta katsoo, että viljelijätukia ei tule leikata, vaikka sinänsä on tarpeen vastata uusiin haasteisiin (muun ohella ilmastonmuutos, bioenergia ja vesien hoito) maaseudun kehittämispolitiikan avulla. Uusiin haasteisiin vastaaminen on toteutettava ensisijaisesti kannustimien avulla (kehittämistoimenpiteet) eikä pakollisten vaatimusten (täydentävät ehdot) kautta.

Komission mielestä jäsenmaita tulisi rohkaista käyttämään maaseudun kehittämistoimenpiteitä riskien hallintaan. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että yhteisön yhtenäisiin riskienhallintatoimiin suhtaudutaan varauksellisesti. Ensisijaisesti toimenpiteet on toteutettava vapaaehtoisuuden pohjalta jäsenmaiden tarpeiden näkökulmasta. Esimerkiksi eläintautiriskien osalta pohjoismainen toimintatapa on ollut ennaltaehkäisyyn panostaminen. Eräissä maissa tältä osin on sen sijaan haluttu panostaa jälkikäteistoimiin (rokotusohjelmat). Yhteisön laajuiset yhtenäiset toimenpiteet eivät siten näissä kysymyksissä muodostuisi toimiviksi kaikissa jäsenmaissa. Toisaalta valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksessa otetaan huomioon myös yhä lisääntyvät sääriskit ja kaupan kansainvälistymisestä aiheutuvat markkinariskit.