MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 19/2011 vp

MmVL 19/2011 vp - E 85/2011 vp

Tarkistettu versio 2.0

Valtioneuvoston selvitys komission säädösehdotuksiksi yhteisen strategiakehyksen mukaisiksi yhteisiksi säännöiksi sekä koheesiopolitiikan asetusehdotuksiksi ohjelmakaudelle 2014—2020 (koheesiopolitiikan asetuspaketti)

Suurelle valiokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Suuri valiokunta on 4 päivänä marraskuuta 2011 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen komission säädösehdotuksiksi yhteisen strategiakehyksen mukaisiksi yhteisiksi säännöiksi sekä koheesiopolitiikan asetusehdotuksiksi ohjelmakaudelle 2014—2020 (koheesiopolitiikan asetuspaketti) (E 85/2011 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

neuvotteleva virkamies Tiina Malm, maa- ja metsätalousministeriö

neuvotteleva virkamies Pasi Rantahalvari, työ- ja elinkeinoministeriö

johtaja Olli-Pekka Väänänen, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry

yksikön johtaja Hannele Sankari, Maaseutuvirasto, MAVI

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet

  • ProAgria Keskusten Liitto
  • Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC.

VALTIONEUVOSTON SELVITYS

Ehdotus

Komission 6.10.2011 julkaisemat asetusehdotukset merkitsevät toteutuessaan merkittäviä muutoksia koheesiopolitiikan järjestelmään. Vaikka esitykset tukevat ohjelmatyön jatkuvuutta jäsenvaltioissa, myös perustavia ja laajavaikutteisia uudistuksia on tulossa.

Rahastojen yleiset periaatteet eivät pääosiltaan poikkea nykyisi

stä. Uusien toimenpiteitä strategisesti kohdentavien elementtien käyttöönotto merkitsee kuitenkin muutosta aiempaan. Näitä ovat erityisesti koheesiopolitiikan tavoitteiden kytkentä Eurooppa 2020 -strategiaan, uudet komission ja jäsenvaltioiden väliset kumppanuussopimukset sekä varoja asetettuihin tavoitteisiin kohdentavat kiintiöt. Suomen kaltaisille kehittyneille alueille esitetään rahastokohtaista jakoa siten, että Euroopan sosiaalirahaston osuus olisi vähintään 52 prosenttia sen ja Euroopan aluekehitysrahaston yhteenlasketusta jäsenvaltion tuen kokonaismäärästä. Nykyisin ESR:n tuki ohjelmissa on noin 40 prosenttia ja EAKR:n 60 prosenttia, kuitenkin siten, että EAKR:n osuuteen ei sisälly harvaan asuttujen alueiden erityistukea 35 euroa/asukas eikä Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen kohdennettua tukea. Lisäksi uutta on pyrkimys yhdenmukaistettuihin menettelyihin yhteisen strategiakehyksen rahastojen (YSK-rahastojen) tuen osalta.

Jäsenmaat laativat kumppanuussopimuksen kaudelle 2014—2020. Suomen osalta sopimus kattaa Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) sekä maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja meri- ja kalatalousrahaston ohjelmat. Euroopan alueellisen yhteistyön (EAY) ohjelmia ei kuitenkaan kirjata sopimukseen.

Kumppanuussopimuksessa varmistetaan jäsenmaan koheesiorahastojen toimien yhdenmukaisuus unionin strategian kanssa. Siinä muun muassa esitetään kullekin temaattiselle tavoitteelle asetetut keskeiset tulostavoitteet sekä malli, jonka avulla tulostavoitteiden toteutumista seurataan. Sopimukseen kirjataan myös ns. ennakkoehdollisuudet, jotka jäsenmaan tulee täyttää. Sopimuksessa listataan toteutettavat ohjelmat ja niiden rahoitus rahastokohtaisesti vuosittain. Siinä myös esitetään kansallisen ja aluetason mekanismit rahastojen ja kansallisten toimien keskinäisestä täydentävyydestä.

Makrotaloudellisilla ehdollisuuksilla seurataan kunkin jäsenmaan toimia kasvu- ja vakaussopimuksen, neuvoston talouspoliittisten suositusten ja julkisen talouden kestävän hoidon toteuttamisessa. Poikkeamat, kuten esimerkiksi julkisen talouden liiallinen alijäämä, johtavat eriasteisiin sanktioihin ja viime vaiheessa kyseiselle jäsenvaltiolle osoitettujen varojen jäädyttämiseen.

EAKR-asetusesityksen pääasiallinen sisältö

Komissio ehdottaa varojen keskittämistä suppeampaan määrään prioriteetteja, jotka linkitetään EU2020-strategiaan. Taustalla on muun muassa komission tilaamat arvioinnit, jotka osoittavat osittaisen koheesiopolitiikan vaikutusten hajanaisuuden ja puutteet ohjelmatoiminnan priorisoinnissa.

EAKR:lla tuettaisiin koko unionin alueella T&K -toimintaa ja innovaatioita, ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyviä toimia, telekommunikaation edistämistä, energian ja liikenteen rakenteita, terveys-, koulutus- ja sosiaalista infrastruktuuria sekä kestävää kaupunkialueiden kehitystä.

Ns. kehittyneillä alueilla, joihin Suomi kuuluu, EAKR:n varat keskitettäisiin 80-prosenttisesti pk-yritysten kilpailukykyyn, tutkimukseen ja innovaatioihin sekä vähähiiliseen talouteen. Vähintään 20 prosenttia rahoituksesta kohdennettaisiin vähähiiliseen talouteen siirtymiseen.

EAY-asetusesityksen pääasiallinen sisältö

Komissio on nyt ensimmäistä kertaa koonnut Euroopan alueellista yhteistyötä (EAY) koskevat säädökset omaan asetusesitykseen. Useat muun muassa hallintoon liittyvät säädökset on uudessa asetusesityksessä räätälöity edistämään monikansallista yhteistyötä.

Esityksen mukaan EAY:n kolme toimintalohkoa (A rajat ylittävä, B valtioiden välinen, C alueiden välinen) säilyisivät pääasiassa ennallaan. Samoin rahoituksen suuntautuminen em. lohkojen välillä säilyisi suunnilleen nykyisellään. Rajat ylittävään yhteistyöhön osoitettaisiin pääosa rahoituksesta.

ESR-asetusesityksen keskeinen sisältö

ESR-tavoitteet toteutettaisiin neljän temaattisen tavoitteen kautta: 1) Työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden edistäminen 2) Koulutuksen, osaamisen ja elinikäisen oppimisen kehittäminen 3) Sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjunta sekä 4) hallinnon kehittäminen. Sosiaalisen osallisuuden edistämiseen ja köyhyyden torjuntaan ehdotetaan vähintään 20 prosentin kiintiötä. Esityksessä painotetaan vahvasti monentasoisen kumppanuuden sekä sosiaalipartnereiden ja kolmannen sektorin osallisuutta ohjelmien toimeenpanossa. Näiden valmiuksien parantamiseen voitaneen jatkossa varata varoja myös Suomessa. Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa painopisteet 1—3 muodostaisivat pääasialliset tuettavat tavoitteet.

Lisäksi ESR tukisi tavoitteita, jotka tukevat ympäristöllisesti kestävää taloutta, informaatio- ja kommunikaatioteknologiaa, innovaatioita sekä pk-yritysten kilpailukykyä. ESR:llä olisi edelleen vahva rooli sukupuolten tasa-arvon, yhtäläisten mahdollisuuksien ja syrjimättömyyden edistämisessä sekä niiden valtavirtaistamisessa. Esitys vahvistaisi sosiaalisia innovaatioita ja kansanvälistä yhteistyötä ja mahdollistaisi suuremman osarahoitussuhteen ja muita erityisjärjestelyjä näiden tukemiseksi.

Nykytilanne

Suomen saama osuus EU:n rakennerahastovaroista on kaudella 2007—2013 yhteensä noin 1,7 miljardia euroa (0,49 prosenttia alue- ja rakennepoliittisten tukien kokonaissummasta). Vaikka Suomi on EU:n alue- ja rakennepolitiikan osalta nettomaksaja, niin kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen osalta Suomi on nettosaaja. Suomeen kohdistuu EU:n alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen rahoituksesta noin 2,7 prosenttia, mikä on maksuosuuttamme (1,6 prosenttia) selkeästi suurempi. Suomen saaman rahoituksen tuki-intensiteetti on keskimäärin 46 euroa vuodessa asukasta kohden, mikä on alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteessa yksi EU:n korkeimpia. Suomen rahoitus painottuu Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Erityisen merkittävää Suomelle on Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityistarpeiden tunnustaminen ja niiden sisällyttäminen EU:n erityisrahoituksen piiriin. Nämä alueet saavat 35 euron asukaskohtaisen lisän vuodessa kuluvalla ohjelmakaudella. Ohjelmakaudella 2007—2013 lisärahoitus on yhteensä noin 320 miljoonaa euroa. Väestötiheyskriteerillä jaetuista EU-varoista Suomen osuus on 17 prosenttia. Suomen kokonaisrahoituksesta määräytyi harvan asutuksen perusteella noin 40 prosenttia.

Itä-Suomi saa lisäksi siirtymäajan tukeen perustuvan erityiskohtelun. Itä-Suomi on ns. kasvuvaikutusalue (phasing in), mutta sen rahoitus laskettiin paremman eli tilastovaikutusalueen kohtelun mukaisesti (phasing out). Erityiskohtelu perustuu alueen aikaisempaan asemaan tavoite 1 -alueena, alhaiseen bruttokansantuotteeseen EU15:een verrattuna sekä harvaan asutukseen. Ratkaisu on phasing in -siirtymäajan kohtelua parempi. Erityiskohtelu tuo Itä-Suomeen noin 10 miljoonan euron lisärahoituksen vuositasolla.

Valtioneuvoston kanta

1. Valtioneuvosto lähtee siitä, että koheesiopoliittisen rahoitusratkaisun tulee olla reilu ja oikeudenmukainen kaikkien jäsenmaiden ja alueiden näkökulmasta. Valtioneuvoston lähtökohtana on, että rakennerahastokauden 2014—2020 Suomen saama suhteellinen rahoitusosuus säilyy.

2. Valtioneuvosto tukee alue- ja rakennepolitiikan jatkamista koko unionin alueella. Rahoituksen painopisteen tulee olla köyhimmillä alueilla sekä vakavista ja pysyvistä olosuhdehaitoista kärsivillä alueilla. Koheesiopolitiikan vaikuttavuutta tulee lisätä keskittymällä rajalliseen määrään prioriteetteja, joiden tulee olla yhdenmukaisia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden kanssa. Valtioneuvosto tukee Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita innovaatioiden, pk-yritysten kilpailukyvyn sekä energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian ja osallisuuden vahvistamisesta.

3. Syrjäisen sijainnin huomioiminen ja harvaan asuttujen alueiden erityisaseman turvaaminen on Suomelle rakennerahastopolitiikan avainkysymys. Komissio esittää Suomen liittymissopimuksen ja Lissabonin sopimuksen 174 artiklaan sisältyvän pohjoisten harvaan asuttujen alueiden erityisaseman jatkamista kaudelle 2014—2020. On tärkeää, että harvaan asutukseen perustuva kriteeri nostetaan BKT-kriteerin rinnalle tukia jaettaessa. Harvaan asuttujen alueiden erityisrahoitus tulee Suomen näkemyksen mukaan säilyttää vähintään nykyisellä tasolla Pohjois- ja Itä-Suomen osalta.

4. Valtioneuvosto pitää tärkeänä sitä, että kaikilla alueilla toteutetaan yhtenäistä tavoitetta kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi. Valtioneuvosto ei kannata komission siirtymäaluejärjestelyä ja turvaverkkorahoitusratkaisua esitetyssä muodossa, joka on liian kallis. Komission esittämät väliluokka- ja kilpailukykyalueet tulisikin yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi, missä yhteydessä sovellettaisiin liukuvaa BKT-kriteeriä.

5. Maakohtaisen BKTL-katon madaltaminen 2,5 prosenttiin on erityisen tarpeen resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta. Sen laskentamenetelmää ei tule muuttaa nykyisestä kaudesta eli maaseudun kehittämisrahoituksen tulee sisältyä esitettävään kattoon. Tästä syystä komission esitystä tulee selkiyttää.

6. Koheesiopoliittinen rahoitustuki on voimassa olevien säädösten mukaan ehdollista eli koheesiorahoitus voidaan keskeyttää. Ehdollisuus liittyy julkisen talouden tilaan ja lähentymisohjelman täytäntöönpanoon. Ehdollisuus koskee vain koheesiorahastosta suoritettavaa tukea. Valtioneuvosto pitää perusteltuna, että selvitetään mahdollisuudet yhdistää EU:n talousarvion rakenne- ja muut tuet vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen. Vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osan vaikuttavuutta tulisi parantaa, ja tähän voitaisiin kytkeä EU:n talousarvion menot nykyistä laajemmin. Rakennetukien hyödyt voidaan saavuttaa jatkossakin vain tilanteessa, jossa talouden rakenteet ovat terveet ja tasapainoiset. Lisäksi voitaisiin tutkia, olisiko ehdollisuus kytkettävissä muihinkin kuin julkisen talouden tilaan ja lähentymisohjelman täytäntöönpanoon liittyviin neuvoston hyväksymiin tekijöihin, kuten esimerkiksi asianomaisille valtioille osoitettujen rakennepoliittisten suositusten täytäntöönpanoon (talouspolitiikan suuntaviivat).

7. EU:n osarahoitusperiaatteen soveltamista tulee tehostaa. Unionin rahoituksen osuus tulee rajoittaa maksimissaan 75 prosenttiin nykyisen 85 prosentin sijaan. Valtioneuvosto pitää riittävää kansallista omavastuuosuutta parhaana ennakkoehdollisuutena ja välttämättömänä takeena vastuulliselle projektitoiminnalle.

8. Valtioneuvosto suhtautuu kielteisesti suoritusvarauksen ja muiden unionitason kannustimien käyttöönottoon. Valtioneuvosto on valmis tutkimaan jäsenvaltiokohtaisen suoritusvarauksen käyttöönottoa.

9. Valtioneuvosto tukee voimakkaasti YSK-rahastojen hallinnon yksinkertaistamista ja katsoo, että komission asetusehdotukset eivät kaikilta osin tue tavoitteen saavuttamista. Komission esitykset hallinnon eri tasojen ja kansallisten valvontaelinten määrän lisäämisestä eivät ole tervetulleita.

10. Valtioneuvosto kannattaa komission esitystä paikallisyhteisöjen omista kehittämishankkeista ja strategioista. Ratkaisut paikallisen toiminnan menettelyistä tulee tehdä kansallisella tasolla.

11. Valtioneuvosto pitää tärkeänä suhteellisuusperiaatteen noudattamista ohjelmien hallinnoinnin järjestämisessä. Valtioneuvosto tukee pyrkimyksiä, joilla varmistetaan rahastojen tehokas ja tuloksellinen toteutus ja tukee yksinkertaistettujen kustannusmallien käytön laajentamista.

12. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että Euroopan sosiaalirahasto (ESR) muodostaa olennaisen osan koheesiopolitiikan toteutusta. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeätä, että sosiaalirahastoa käytetään jäsenmaissa työllisyyden ja koulutuksen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen hanketoimintaan. Sosiaalirahaston osuuden ennalta määrittäminen ei ole kuitenkaan linjassa aiemman ohjelmaperusteisen koheesiopolitiikan kanssa, jonka pääperiaatteena on pidetty hallintovastuun jakamista komission, jäsenmaiden ja alueiden välillä.

13. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että ilmasto- ja ympäristötavoitteet huomioidaan rakennerahastojen tukia kohdennettaessa. On tärkeää, että tuki kohdennetaan erityisesti sellaisiin ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin, joiden avulla voidaan tukea talouden kasvua sekä innovaatioita ja teknologisia ratkaisuja.

14. Valtioneuvosto tukee rahoituksen temaattista keskittämistä myös EAY-ohjelmissa, mutta esitettyä rajausta enintään neljään teemaan on tarpeen arvioida lähemmin. Tässä yhteydessä on arvioitava myös ohjelmien rooli mahdollisten makroaluestrategioiden toteuttamisessa.

15. Valtioneuvosto kannattaa Euroopan alueellisen yhteistyön yhtymään sovellettavan järjestelmän yksinkertaistamista ja sitä, että yhtymien perustaminen säilyy vapaaehtoisena.

16. Ulkosuhderahoitusvälineiden laatuun ja toimivuuteen tulee panostaa saatujen kokemusten pohjalta huomioiden joustavuus tuen ennakoitavuuden tärkeyttä unohtamatta. Yhteistyökumppanien tulee sitoutua yhdessä asetettuihin tavoitteisiin, joiden saavuttamista tulee arvioida aikaisempaa paremmin uudesta rahoituksesta päätettäessä.

17. Suomen politiikkatavoitteiden kannalta on tärkeää, että EU:n ja Venäjän välisen alueellisen yhteistyön (nykyinen ENPI CBC) erityispiirteet tulevat huomioiduiksi joko komission esittämässä uudessa naapuruusinstrumentissa (ENI) tai mahdollisesti muussa instrumentissa. Rajat ylittävien ohjelmien toimivuuden varmistamiseksi tulisi seuraavaa ohjelmakautta varten pyrkiä löytämään hallinnollisia ratkaisuja, joilla näihin ohjelmiin voitaisiin soveltaa rakennerahastojen Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmissa hyviksi todettuja menettelytapoja. Suomen kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, että Venäjä osallistuu merkittävällä panoksella ohjelmien rahoitukseen jatkossakin.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Valiokunta toteaa, että koheesiopolitiikan asetuspaketti ohjelmakaudelle 2014—2020 (jäljempänä ns. yleisasetus) koskee Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa (maaseuturahasto) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa. Komission ehdotuksen tavoitteena on parantaa eri rahoitusvälineiden johdonmukaisuutta, saavuttaa synergiaetuja sekä parantaa toimien vaikuttavuutta. Valiokunta pitää näitä tavoitteita sinänsä hyvinä.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yleisasetus muodostaa kaikille edellä mainituille rahoitusvälineille yhteisen strategiakehyksen, jonka avulla varoja on tarkoitus hyödyntää kokonaisvaltaisesti yhteisten tavoitteiden toteuttamisessa. Komissio tekee jokaisen jäsenvaltion kanssa kumppanuussopimuksen (Partnership Contract), jossa vahvistetaan kyseisen maan osalta EU:n tavoitteisiin liittyvät sitoumukset. Valiokunta käsittelee tämän lausuntonsa lopussa yksityiskohtaisemmin kumppanuussopimukseen liittyviä kysymyksiä.

Yleisasetuksessa säädetään unionin tukea koskevista periaatteista, strategisesta lähestymistavasta, ohjelmatyöstä, rahoitusvälineistä, seurannasta ja arvioinnista, teknisestä avusta, tukea sekä menojen tukikelpoisuutta ja kestoa koskevista yksityiskohdista, hallinnosta ja valvonnasta sekä varojen hallinnoinnista. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että yksi tulevan ohjelmakauden päätavoitteista on toiminnan yksinkertaistaminen. Valiokunta pitää tätä tavoitetta erittäin tärkeänä ja katsoo, että sen samoin kuin säännösten kieliasun selkeyden tulee olla uudistuksen keskeisiä tavoitteita sen kaikissa vaiheissa.

Valiokunta toteaa, että maaseudun kehittämisen osalta yleisasetusta täydentävät seuraavat kolme yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevaa asetusehdotusta:

— Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen (COM(2011)627, jäljempänä maaseudun kehittämisasetus;

—Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta (COM(2011)628, jäljempänä horisontaaliasetus; sekä

— Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus säännöistä yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmien mukaisista suorista tuista viljelijöille (COM(2011)625, jäljempänä suorien tukien asetus).

Valiokunta on ottanut kantaa viimeksi mainittuihin kolmeen asetusehdotukseen erillisessä lausunnossaan ehdotuksesta yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi ( ). Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä, että mainitut asetukset muodostavat tukipolitiikan perustan sekä maamme maataloudelle että maaseudullemme yleensäkin. Sen vuoksi valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että niin tämänkin uudistuksen toimeenpanossa kuin myös sen sisältöä koskevissa säännöksissä Suomen tavoitteet voidaan asianmukaisesti ottaa huomioon siten, ettei hallinnollisista menettelyistä aiheudu tukimenetyksiä ja että maamme erityisolosuhteista johtuvat tukitarpeet voidaan kaikilta osin ottaa nykyistäkin paremmin huomioon.

Valiokunta toteaa, että Suomen saama osuus EU:n rakennerahastovaroista on kaudella 2007—2013 yhteensä noin 1,7 miljardia euroa (0,49 prosenttia alue- ja rakennepoliittisten tukien kokonaissummasta). Vaikka Suomi on EU:n alue- ja rakennepolitiikan osalta nettomaksaja, niin kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen osalta Suomi on nettosaaja. Suomeen kohdistuu EU:n alueellisen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteen rahoituksesta noin 2,7 prosenttia, mikä on maksuosuuttamme (1,6 prosenttia) selkeästi suurempi. Suomen saaman rahoituksen tuki-intensiteetti on keskimäärin 46 euroa vuodessa asukasta kohden, mikä on alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoitteessa yksi EU:n korkeimpia. Suomen rahoitus painottuu Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Valiokunta korostaa sitä, että Suomelle on välttämätöntä Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityistarpeiden tunnustaminen ja niiden sisällyttäminen EU:n erityisrahoituksen piiriin. Nämä alueet saavat 35 euron asukaskohtaisen lisän vuodessa kuluvalla ohjelmakaudella. Ohjelmakaudella 2007—2013 lisärahoitus on yhteensä noin 320 miljoonaa euroa. Väestötiheyskriteerillä jaetuista EU-varoista Suomen osuus on 17 prosenttia. Suomen kokonaisrahoituksesta määräytyi harvan asutuksen perusteella noin 40 prosenttia. Valiokunta painottaakin sitä, että väestötiheyskriteerit täytyy ottaa huomioon uudistuksessa vähintäänkin voimassa olevien säännösten ja Suomen liittymissopimuksen mukaisesti.

Valiokunta pitää välttämättömänä Itä-Suomen saamaa siirtymäajan tukeen perustuvaa erityiskohtelua. Itä-Suomi on ns. kasvuvaikutusalue (phasing in), mutta sen rahoitus on laskettu paremman eli tilastovaikutusalueen kohtelun mukaisesti (phasing out). Erityiskohtelu perustuu alueen aikaisempaan asemaan tavoite 1 -alueena, alhaiseen bruttokansantuotteeseen EU15:een verrattuna sekä harvaan asutukseen. Ratkaisu on phasing in -siirtymäajan kohtelua parempi. Erityiskohtelu tuo Itä-Suomeen noin 10 miljoonan euron lisärahoituksen vuositasolla.

Kumppanuussopimus sekä suoritusvaraus

Valiokunta toteaa, että kumppanuussopimus on kumppanuudesta koko ohjelmakaudelle 2014—2020 laadittava kansallinen asiakirja, jossa sovitaan jäsenvaltion strategiasta, prioriteeteista ja järjestelyistä kaikkien rahastojen varojen käyttämiseksi tehokkaasti neuvoston ja parlamentin hyväksymän yhteisen strategiakehyksen (Common Strategic Framework) tavoitteiden mukaisesti. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että asetusehdotuksen mukaan kumppanuussopimus ja sen mukaisesti laaditut kaikkien rahastojen ohjelmat on toimitettava samanaikaisesti komissiolle kolmen kuukauden kuluessa yhteisen strategiakehyksen hyväksymisestä, minkä jälkeen komission on arvioitava ne ja esitettävä huomautukset kolmen kuukauden kuluessa sekä hyväksyttävä ne kuuden kuukauden kuluessa niiden toimittamisesta, mikäli komission huomautukset on otettu tyydyttävästi huomioon. Ohjelmien hyväksymisen edellytyksenä on kumppanuussopimuksen hyväksyminen kaikkien rahastojen osalta.

Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan kumppanuussopimuksessa on mukana voimakas suoritusperusteinen ehdollisuus. Mikäli ennakkoehtoja ei täytetä kumppanuussopimusta toimitettaessa, jäsenvaltion on esitettävä kumppanuussopimuksessa yhteenveto ja ohjelmissa yksityiskohdat vaatimusten täyttämisestä määräajassa. Komissio voi myös päättää välimaksujen keskeyttämisestä ennakkoehtojen täyttämiseksi. Kumppanuussopimuksessa määritellään ohjelmille suorituskehys sekä asetetaan ohjelmakaudelle välitavoitteita, joista suoriutumisen perusteella jaettaisiin 5 prosenttia jäsenvaltion maaseuturahaston rahoitusosuudesta vuonna 2019 ao. jäsenvaltion ohjelmien ja niiden prioriteettien kesken. Mikäli välitavoitteita ei saavuteta, komissio voi myös päättää sanktioista (välimaksujen keskeyttäminen tai rahoituskorjaus).

Valiokunta toteaa, että kumppanuussopimus on eri rahastojen välinen kansallinen sopimus ja sellaisenaan sinänsä hyvä asia. Maaseudun kehittämisessä asioita tulee valmistella hyvässä yhteistyössä sidosryhmien ja muiden rahastojen kanssa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota ohjelmien nopeaan hyväksymismekanismiin ja niistä aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan. Maaseuturahaston varojen käyttöön liittyy tarkkaa seurantaa ja tarvittaessa ohjelmakauden aikana varojen uudelleen kohdentamista. Kumppanuussopimus asettaa tiukkoja vaatimuksia erityisesti aikatauluille sekä suoritusvaatimuksille. Valiokunta korostaa sitä, että vaatimukset eivät saa aiheuttaa hallinnolle tarpeetonta lisätyötä ilman lisäarvoa. Hallinnollista taakkaa tulee vähentää aina kun se on mahdollista.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta kiinnittää erityistä huomiota kumppanuussopimukselta vaadittavaan komission hyväksyntään. Kumppanuussopimuksen hyväksymisprosessi sisältää erittäin yksityiskohtaisia kansallisia vaatimuksia ja sitoumuksia. Lisäksi kumppanuussopimuksessa sovittavien ennakkoehtojen noudattamatta jättäminen esim. aikataulun osalta voi johtaa sanktioon. Jos esimerkiksi aikataulu viivästyy jäsenvaltion yhden ohjelman osalta, se viivyttäisi myös muiden ohjelmien hyväksymistä. Valiokunta korostaa sitä, että aikataulu on erittäin haasteellinen vuoden 2014 osalta. Jos ohjelmien hyväksyminen kytketään kumppanuussopimuksen hyväksymiseen, voi siitä seurata se, että Suomi epäonnistuu joltakin osin vuonna 2014 ja tärkeät tuet jäävät tältä vuodelta maksamatta. Jokainen jäsenvaltio tulee luonnollisesti tavoittelemaan maaseudun kehittämisohjelmien saamista mahdollisimman pian hyväksytyiksi ja mahdollisimman tehokkaasti toteutetuksi. Valiokunta katsoo, että yksittäisten ohjelmien toimittamisen komissiolle tulee olla kytketty komission ao. täytäntöönpanosäädösten valmistumiseen eikä kumppanuussopimuksen ja kaikkien muiden ohjelmien samanaikaiseen valmistumiseen. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että kumppanuussopimusta käsiteltäessä voitaisiin noudattaa samanlaista jäsenvaltion ja komission väliseen vuoropuheluun perustuvaa menettelyä kuin mitä noudatettiin maaseuturahaston osalta kuluvan ohjelmakauden kansallista strategiasuunnitelmaa käsiteltäessä. Jokainen ohjelma on voitava saattaa hyväksyttäväksi siinä vaiheessa, kun se täyttää EU:n säädöksissä ja kumppanuussopimuksessa asetetut vaatimukset riippumatta muiden rahastojen ja ohjelmien tilanteesta.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että suoritusvarausta koskeva menettely on muodostumassa kokonaisuutena erittäin raskaaksi hallinnollisesti ja vaikeuttaa ohjelman rahoituksen suunnittelua, hallinnointia ja seurantaa. Maaseuturahaston osalta kuluvalla ohjelmakaudella useina erinä saadut lisävarat ovat olleet hyvä esimerkki ohjelmien hallinnoinnin monimutkaistumisesta. Selvityksen mukaan iso osuus koko ohjelmakauden varoista olisi jäsenvaltion käytettävissä suoritusvarauksena vasta sen jälkeen, kun komissio olisi ensin vuonna 2019 loppuun mennessä tehnyt päätöksen suoritusvarauksen kohdentamisesta ja sen jälkeen päätöksen ohjelman muutoksen hyväksymisestä. Lisäksi suoritusvarauksen käyttöönotto tulee vaatimaan kansallista budjetointia, joten käytännössä nämä varat saattaisivat olla kansallisesti käytettävissä vain ohjelmakauden viimeisen vuoden viimeisinä kuukausina. Siten osa suoritusvarauksesta voi jäädä kokonaan käyttämättä. Valiokunta katsookin, ettei menettelystä koidu lisäarvoa ja ettei sitä tule soveltaa maaseudun kehittämisrahaston osalta. Ohjelmatyön tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta koskeva päämäärä tulee savuttaa asianmukaisella tavoiteasettelulla ja seurannalla koko ohjelmakaudella.

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on kiinnitetty huomiota siihen, että eräiltä osin maaseudun keittämisrahastoa koskevat säädökset ovat tiukemmat kuin sosiaali- ja aluekehitysrahastojen vastaavat säädökset. Yleisasetuksen valvontaa koskeva lievennys ei koske maaseudun kehittämisrahastoa vaan ainoastaan sosiaali- ja aluekehitysrahastoa. Lievennyksestä todetaan, että "toimiin kohdistuvien tarkastusten tiheyden olisi oltava oikeassa suhteessa rahastoista annettavaan unionin tuen määrään. Etenkin olisi vähennettävä suoritettavien tarkastusten määrää, kun toimeen liittyvien tukikelpoisten menojen yhteismäärä on enintään 100 000 euroa." Valiokunta pitää ehdottoman tärkeänä, että tämä sama periaate ulotetaan koskemaan myös maaseudun kehittämisrahastoa. Lisäksi ehdotettujen säännösten mukaan jäsenmaiden olisi perustettava vuoden 2014 loppuun mennessä järjestelmät, joiden avulla tuensaajat voivat toimittaa kaikki tiedot sähköisesti. Myös tämän tavoitteen hallinnollisen taakan keventämiseksi tulee koskea maaseudun kehittämisrahastoa.

Lausunto

Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa,

että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan korostaen edellä esitettyjä näkökohtia ja erityisesti sitä,

etteivät kumppanuussopimukselle asetettavat edellytykset saa vaarantaa yksittäisten ohjelmien hyväksymisaikatauluja ja toteutumista,

että ehdotus suoritusvarauksesta poistetaan maaseudun kehittämisrahaston osalta, koska se hankaloittaa ohjelman hallinnointia ja vaarantaa, todennäköisesti estää, ohjelmaan saatavan EU-rahoituksen täysimääräisyyden,

että rakennerahastokaudella 2014—2020 Suomen saama suhteellinen rahoitusosuus säilyy vähintäänkin nykytasolla ja

että ohjelmatyötä yksinkertaistetaan ja selkeytetään.

Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2011

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Jari Leppä /kesk
  • vpj. Lauri Heikkilä /ps
  • jäs. Heikki Autto /kok
  • Markku Eestilä /kok
  • Satu Haapanen /vihr
  • Lasse Hautala /kesk
  • Anne Kalmari /kesk
  • Timo V. Korhonen /kesk
  • Pirkko Mattila /ps
  • Janne Sankelo /kok
  • Arto Satonen /kok
  • Katja Taimela /sd
  • Reijo Tossavainen /ps
  • Tytti Tuppurainen /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Carl Selenius