Perustelut

Maatalous

Valiokunta pitää tärkeänä niin maa- ja metsätalouden kuin yleensäkin maaseudun kilpailukyvyn ja rakennekehityksen edistämistä korostaen sitä, että uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvalla biotaloudella on tulevaisuudessa erittäin keskeinen asema maamme talouden kokonaiskehityksen kannalta. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota siihen, että toimia maamme viennin kasvattamiseksi tulee lisätä voimakkaasti, jotta maamme kauppatase muodostuu tulevaisuudessa ylijäämäiseksi.

Maatalouspolitiikalla tulee tukea aktiivitilojen toiminnan kannattavuutta, viljelijöiden tulokehitystä ja kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvaa elintarviketuotantoa. Tärkeää on kehittää perheviljelmiin perustuvaa maataloutta siten, että tavoitteena on sen tuottavuuden nostaminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

Valiokunta toteaa, että hallinnonalan määrärahoissa maa- ja elintarviketalouden kansallinen tuki vähenee esityksen mukaan 12,2 miljoonaa euroa vuodesta 2013, samoin EU-tulotuki, ja EU-markkinatuen arvioidaan vähenevän 15,2 miljoonaa euroa. Luopumistuet ja -eläkkeet vähenevät vajaat 13 miljoonaa euroa vuodesta 2013, mikä liittyy muuttuvaan ikärakenteeseen ja iäkkäiden viljelijöiden ikäluokkien pienenemiseen. Vaikka talousarvion muutokset 2013—2014 ovat pieniä maataloustukien kokonaissummaan verrattuna, kansallinen tuki (pääasiassa maitolitroille, nautaeläimille ja joillekin viljelykasveille maksettava tuki) on kuitenkin merkittävässä määrin tuotantoon ja maatalouden investointien kannattavuuteen vaikuttavaa.

Nuorten viljelijöiden kannustaminen maatalouteen on keskeistä, koska viime vuosina ainakin tuetut sukupolvenvaihdokset ovat olleet vähäisiä. Rakennekehitystarve samoin kuin uusien yrittäjien tarve onkin suuri. Maatilojen lukumäärän väheneminen ei saa kiihtyä lähivuosina siten, että myös elintarvikkeiden tuotanto vähenee tavoitellun säilymisen sijaan.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset ja kansalliset tukijärjestelmät uudistuvat asteittain lähivuosien aikana. Vuonna 2014 on pääosin käytössä vielä samat tukijärjestelmät kuin vuonna 2013, minkä vuoksi niiden sisältöön ei ole perusteltua tehdä yhtä vuotta koskevia muutoksia. Vuodesta 2015 lähtien on käytössä uudistetut EU:n suorat tuet, Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaiset tukimuodot sekä kansalliset tuet, joiden sisällöllinen valmistelu on käynnissä maa- ja metsätalousministeriön johdolla. Tavoitteena tulee olla, että aikaansaadaan eri alueiden ja tuotantosuuntien kannalta mahdollisimman tasapainoinen tukikokonaisuus, josta aiheutuva hallinnollinen taakka on sekä tuensaajien että hallinnon kannalta nykyistä vähäisempi. Valmistelussa tulee myös ottaa huomioon hallitusohjelman kirjaukset mm. tukien suuntaamisesta aitoon aktiivituotantoon. Tavoitetta voidaan toteuttaa esimerkiksi maksamalla jatkossa nykyistä suurempi osa EU:n suorista tuista tuotantosidonnaisina tukina.

Pohjoisen tuen väheneminen on ongelmallista kotieläintiloille, joiden kannattavuus on heikentynyt merkittävästi (lypsykarjatuotantoa lukuun ottamatta) viimeisen 3—4 vuoden aikana. Näiden keskeisten, arvonlisää koko ruokaketjuun tuottavien tilojen kannalta on parempi, jos leikkausten pääpaino kohdistuu selvemmin peltoalalle maksettaviin tukiin, joita ei ole kohdennettu eri kasveille tai tuotantosuunnille. Peltoalatuet, joiden vaikutus tuotantoon on keskimäärin vähäisempi kuin kotieläintukien, kohdentuvat laajemmalle joukolle viljelijöitä kuin kotieläintuet. EU-järjestelmien peltoalatukia ei kuitenkaan voida vähentää tehtyjen sitoumusten takia. EU-tuet tulevat reaalisesti jatkuvasti vähenemään vuosina 2015—2020 kesällä 2013 saavutetun EU-laajuisen kompromissipäätöksen tuloksena.

Korkea viljan hinta ja sen suuret vaihtelut lisäävät epävarmuutta ja kustannuksia kotieläintiloilla, erityisesti sika- ja siipikarjasektoreilla. Suurin investointitarve on kuitenkin edelleen lypsykarjataloudessa, jossa paitsi viljelijöiden ikärakenteen myös rakennuskannan iän vuoksi monilla tiloilla on tehtävä päätöksiä tuotannon jatkumisesta tai lopettamisesta. Jatkossa lähes kaikki lypsykarjatalouden investoinnit tehdään suuriin yli 50 lypsylehmän navetoihin, joiden osuuden lypsylehmistä arvioidaan nousevan noin 60 prosenttiin lypsylehmistä vuoteen 2020 mennessä. Hintojen epävarmuus korostaa investointituen merkitystä suurissa investointipäätöksissä. Tämän vuoksi rakennetukien (Makera) rooli on keskeinen tasapainoisen investointi- ja rakennekehityksen kannalta. Jo 1—2 vuoden heikko investointikehitys puuttuvan tukirahoituksen takia alentaisi todennäköisesti useilla prosenteilla esimerkiksi maidontuotantoa, jossa rakennekehityksen vauhti on kiivas, samoin sikataloudessa. Maatalouden rakennekehitys parantaa erityisesti työn tuottavuutta, mutta kannattavuus ja maataloustulo paranevat investoineella tilalla vasta viiveellä. Talousarvioesitys vuodelle 2014 ei sisällä siirtomäärärahaa Makeraan. On keskeistä, että rakennetukien jatkuvuus ratkaistaan ennen kuin määrärahojen puute estää niiden käyttöä.

Rakennekehityksessä valiokunta korostaa sitä, että perheviljelmän kokoluokan tilojen tulee jatkossakin saada toimeentulonsa tilalta. Lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota näkökohtiin, jotka turvaavat viljelijöiden jaksamisen.

Korostaen sitä, että niin tulo- kuin rakennetuet ovat tärkeitä maatalouden kehittämisen kannalta, valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että hallitus seuraa nuorten viljelijöiden tilojen ja aktiivitilojen kannattavuuden kehitystä kaikilla tuotannonaloilla ja ryhtyy tarvittaessa toimiin toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että alkutuotannon asemaa elintarvikeketjussa parannetaan välittömästi toimilla, jotka edistävät tuotteiden pääsyä jakeluun ja kauppaan. Jalostuksen ja kaupan määräävää roolia on samalla uudelleen arvioitava. Tavoitteena tulee olla markkinoiden nykyistä tasapainoisempi toiminta alkutuotannon ja kuluttajien valinnanvapauden kannalta. Erittäin tärkeää on myös, että maataloustuotteiden vienninedistämistämistoimia tehostetaan.

Luomu- ja lähiruoan osuuden kasvattaminen nykyisestä tasosta on otettava Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Poikkihallinnollista yhteistyötä jalostuksen ja markkinoinnin edistämisessä tulee edelleen lisätä erityisesti maa- ja metsätalousministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä. Valiokunta pitää tärkeänä edistää luomu- ja lähiruoan tuotantoa sellaisilla konkreettisilla toimenpiteillä, joilla menekkiä voidaan lisätä, elintarvikkeiden kuljetusmatkoja lyhentää ja lähellä tapahtuvaa jatkojalostusta kehittää. Julkisissa hankinnoissa tulee edelleen parantaa luomu- ja lähiruoan asemaa. Hallitusohjelman mukaan maaseutualueita kehitetään mm. nojautumalla paikallisiin vahvuuksiin ja voimavaroihin, kuten esimerkiksi luonnontuotteet. Valiokunta painottaakin myös luonnontuotteiden hyödyntämisen edistämistä ja siihen liittyvän rahoituksen turvaamista toimintaa harjoittavien yhdistysten kautta.

Maatalouden tulotason ylläpitäminen on vaikeaa tilanteessa, jossa maatalouden tuottavuutta ja rakennetta tulisi kehittää samaan aikaan, kun tuotantopanosten hinnat pysyvät korkeina ja maataloudelle on asetettu vaativia ympäristötavoitteita vesistö- ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja biodiversiteetin hoidossa. Jotta pitkällä aikavälillä myönteinen rakennekehitys maataloudessa jatkuu eikä tulotaso heikkene, tarvitaan tuottajahintojen nousun ohella myös maatalouden tukiin vakautta ja pitkäjänteisyyttä. Sekä tulo- että rakennetuet ovat tärkeitä maatalouden kehittymiselle. Maataloustuen pääomittuminen pellon hintaan ei saa jarruttaa tulo- ja kannattavuustavoitteiden saavuttamista maatiloilla.

Maatilojen tilusjärjestelyt on merkittävä keino tehostaa käytännön toimintaa tilatasolla ja alentaa tuotantokustannuksia. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että tilusjärjestelyiden toteuttamiseen osoitetaan riittävä rahoitus.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että maatalouteen liittyviä viranomaismääräyksiä annettaessa otetaan huomioon myös niiden vaikutukset investointikustannuksiin samoin kuin maatalouden yleiseen kustannustasoon. Byrokratiaa on karsittava myös kustannussäästösyistä.

Metsätalous

Suomella on erityisesti vahvan metsä- ja puubiomassaan perustuvan osaamisensa pohjalta hyvät mahdollisuudet edistää kestävää kehitystä, vastata globaaleihin haasteisiin ja samalla luoda metsiin pohjautuvan biotalouden avulla uutta hyvinvointia. Suomessa on myös pitkäjänteisesti rakennettu uusiutuvien luonnonvarojen, etenkin metsän, käyttöön tarvittavaa osaamista.

Talousarvioesityksen metsätaloutta koskevassa selvitysosassa todetaan metsäalan käyvän läpi merkittävää muutoskautta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että massateollisuuden (sellu) näkymät Suomessa tällä hetkellä ovat hyvät, kun sen sijaan paperiteollisuus on vaikeuksissa. Perinteinen massa- ja paperiteollisuuden yhteys on hajoamassa, kun sellua on alettu käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen kuin paperin tekemiseen osana biotaloutta.

Biotalouden kulmakiveksi muodostunee jatkossa biomassan saatavuus kilpailukykyiseen hintaan. Nykyinen biomassapotentiaali ei riitä mm. EU:n biotalousstrategiassa asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Metsäbiomassojen roolia tulevaisuudessa tulee korostamaan lisäksi agrobiomassojen tuotannon elintarviketuotantoa vähentävä vaikutus.

Talousarvioesityksessä metsätalouden määrärahat ovat yhteensä 184 miljoonaa euroa, missä on vähennystä 2 miljoonaa euroa vuoteen 2013 verrattuna. Valiokunta toteaa, että tänä vuonna kestävän metsätalouden rahoituksen (Kemera) varoja on käytettävissä yksityismetsien metsänhoito- ja perusparannustöiden tukemiseen yhteensä 61,2 miljoonaa euroa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan määrärahasta on elokuun loppuun mennessä käytetty 33,2 miljoonaa euroa eli 54 prosenttia. Tässä on mukaan laskettu määrärahan loppumisen takia viime vuodelta siirtyneet maksatukset, yhteensä 10 miljoonaa euroa. Kemeratöiden työmäärät ovat säilyneet vuoden 2012 tasolla. Esityksessä kemeravaroihin esitetään vuodelle 2014 59,73 miljoonaa euroa. Määräraha supistuu 1,75 miljoonaa euroa kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna. Uusien hankkeiden rahoitukseen on käytettävissä noin 55 miljoonaa euroa, koska vuodelta 2013 vuodelle 2014 siirtyvät maksatukset tulevat vähentämään määrärahaa arviolta 5—6 miljoonaa euroa. Vuodelle 2014 myöntämisvaltuutta esitetään 25 miljoonaa euroa, mikä on 10 milj. euroa kuluvan vuoden valtuutta pienempi. Valiokunta toteaakin, että valtuuden määrä on erittäin niukka. Se on mitoitettu tulevien vuosien määrärahakehysten mukaisesti.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pienpuun energiatukivaroja (Petu) on käytettävissä 18 miljoonaa euroa tänä vuonna, josta elokuun loppuun mennessä on käytetty 7 miljoonaa euroa. Varoja on arveltu siirtyvän jonkin verran käytettäväksi ensi vuonna. Energiapuun korjuu on ollut viime vuoden tasolla. Varoja käytetään Kemera-lain mukaiseen energiapuun korjuutukeen. Pienpuun energiatukijärjestelmän voimaantuloa odotellessa momentilta ei kuitenkaan ole maksettu enää 2013 haketustukea. Esityksessä pienpuun energiatukeen esitetään 20 miljoonaa euroa, jossa on lisäystä 2 miljoonaa euroa kuluvaan vuoteen verrattuna.

Esitys muutetusta pienpuun energiatukijärjestelmästä on edelleen komission käsiteltävänä. Suomen lopullisessa esityksessä tuen maksatus on siirretty komission edellyttämällä tavalla lähemmäksi energiantuotantopistettä, eli tuen saajana voivat olla vain lämpöä ja/tai sähköä tuottavat laitokset. Tästä seuraa muutoksia myös tuen hakemisen ja maksamisen käytäntöihin. Tukitaso olisi 5 euroa kiintokuutiometriä kohti, mikä vastaa kahta euroa haketettua irtokuutiota kohti. Koska notifioinnin aikataulusta ja tukijärjestelmän lopullisesta muodosta ei ole selvyyttä, vuoden 2014 loppuun asti jatketaan, mm. toimijoiden toimintaympäristön turvaamiseksi, nykyisellä Kemeran energiapuun korjuun tukijärjestelmällä. Valiokunta pitää tärkeänä, että tukijärjestelmiä koskevat uudet säännökset saadaan mahdollisimman pian voimaan.

Edellä todetusta on käynyt ilmi, että kuluvana vuonna kestävän puuntuotannon ja energiapuun korjuun määrärahoista oli käytetty elokuun loppuun mennessä puolet. Erityisesti energiapuun korjuuseen ja nuoren metsän hoitoon on määrärahoja jäljellä vielä runsaasti. Tilanne on viime vuosiin verrattuna poikkeuksellinen, koska aiempina vuosina määrärahoja on ollut selkeästi tarvetta vähemmän ja maksatuksia on jouduttu siirtämään seuraavalle vuodelle. Valiokunta korostaa kuitenkin sitä, että työn tarve ja mahdollisuudet metsissä eivät ole vähentyneet: vuosille 2012—2015 päivitetyissä alueellisissa metsäohjelmissa vuotuiseksi taimikon- ja nuoren metsän hoitotarpeeksi on arvioitu yli 300 000 hehtaaria, josta noin 165 000 hehtaaria kemerarahoituksella. Tilanne vaatii aktiivisuutta metsänomistajien neuvonnassa ja palveluissa kaikilta metsäorganisaatioilta.

Valiokunta pitää välttämättömänä edellä todettujen metsälainsäädännön metsänhoidollisten tavoitteiden toteuttamista. Valiokunta painottaa myös sitä, että puuntuotanto on poikkeuksellisen pitkäjänteistä toimintaa, jossa metsien hoitoon ja perusparannukseen tehtyjen investointien tuoma hyöty realisoituu vasta vuosikymmenten päästä. Vaikuttavuuden saamiseksi nuoren metsän hoidon tukea tulee suunnata siten, että pääosa työstä suuntautuu taimikonhoitotöihin. Kaikissa metsänhoidon ja perusparannuksen työlajeissa on metsien inventointitulosten perusteella merkittävää lisäystarvetta. Luottamus kilpailukykyisen kotimaisen puun saatavuuteen on ratkaiseva tekijä, kun tarkastellaan metsäteollisuuden ja muunkin puun hyödyntämisen toimintaedellytyksiä ja laajentamismahdollisuuksia Suomessa tulevaisuudessa. Ottaen huomioon biotalouteen liittyvät merkittävät mahdollisuudet kansantalouden näkökulmasta on välttämätöntä edistää kestävää metsätaloutta ja varmistaa tulevaisuuden puuntuotanto.

Valiokunta toteaa, että kestävällä metsätaloudella hillitään myös ilmastonmuutosta ja parannetaan mahdollisuuksia uusiutuvan kotimaisen energian käyttöön. Uusiutuvan energian velvoitepaketin (2010) mukaan tavoitteena on kasvattaa metsähakkeen energiakäyttöä 13,5 miljoonaan kuutiometriin nykyisestä käytöstä (8,2 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2012). Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:n säädöksiin perustuva uusiutuvan energian velvoitepaketti vuodelta 2010 edellyttää, että Suomi nostaa uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Lisäystavoitteesta metsähakkeen osuus on yli puolet.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmassa (METSO-ohjelma) maa- ja metsätalousministeriön rahoittamat toimenpiteet kohdistuvat talousmetsiin. Lähes 90 prosenttia Suomen metsistä on talousmetsiä. Siten niiden käsittely on keskeisessä asemassa monimuotoisuuden turvaamisessa. Vuodelle 2014 METSO-ohjelman rahoitukseen on esitetty 6,527 miljoonaa euroa, mikä on 1 miljoona euroa kuluvaa vuotta vähemmän. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että rahoituksen supistuessa toimenpiteitä pyritään suuntaamaan monimuotoisuuden kannalta vaikuttavimpiin kohteisiin. Valiokunta kiinnittää toisaalta huomiota siihen, että tukihakemuksia ei enää tule metsäkeskukseen entisessä määrin, mikä osaltaan myös vaarantaa METSO-ohjelman toteutuksen. Tarvitaan uusien keinojen etsimistä ja kehittämistä, jotta tuen kysyntä talousmetsien osalta saataisiin uuteen nousuun.

Valiokunta pitää tärkeänä, että Metsähallituksen liiketoiminnalle asetettavat tulostavoitteet eivät vaaranna Metsähallituksen hallinnassa olevan omaisuuden järkiperäistä hoitoa ja käyttöä.

Metsäntutkimuksen merkitys metsäsektorin uudistumiselle sekä tutkimuksen strateginen rooli on kasvanut viime vuosina entisestään useista sekä kansainvälisistä että kansallisista syistä, joita on kosketeltu tässä jo edellä. Tilanne edellyttää systemaattista panostusta tutkimukseen, tutkimuksen hyödyntämiseen ja innovaatiotoimiin samoin kuin neuvontaan.

Tutkimuksen ja maaseudun neuvonnan rahoitus

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan selvitysosassa todetaan muun ohella, että toimialan menestymisen todetaan perustuvan korkeatasoiseen ja laaja-alaiseen osaamiseen sekä innovaatioiden nopeaan hyödyntämiseen luonnonvarojen (mukaan lukien biotalous- ja vesivarat) kestävässä käytössä, uusiutuvan energian tarjoamissa mahdollisuuksissa sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Toimialan ympäristövaikutukset on nostettu keskeisesti esille, erityisesti ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä alkutuotannon ravinnekuormituksen vähentäminen.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimus on lähivuosina merkittävien haasteiden edessä sektoritutkimuslaitosten uudistuksen seurauksena. Uudistuksen tulee antaa mahdollisuuksia keskittyä maatalouden toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn kannalta keskeisiin aiheisiin.

Maa- ja elintarviketutkimus tuottaa ja välittää yhteistyössä neuvonnan kanssa tutkimukseen perustuvaa tietoa maa-, puutarha- ja elintarviketalouden sekä näihin liittyvän maaseudun yritystoiminnan kehittämiseksi. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskukseen (MTT) on koottu maa-, puutarha- ja elintarviketalouden biologinen, taloudellinen ja teknologinen tutkimus.

Valiokunta pitää keskeisenä, että maaseutumaisilla seutukunnilla on tarjolla kattavat, maaseutuyritysten tarpeita vastaavat neuvontapalvelut, jotka luovat maaseudun kehittämiselle vankan osaamispohjan. Näiden pitkäjänteinen tarjonta ja kehittäminen on turvattava sekä kansallisin että EU:n osarahoittamin toimin. Tuleva vuosi on myös valmistautumisvuosi EU:n uudelle ohjelmakaudelle.

Valiokunta pitää tärkeänä, että momentilla 30.10.50 osoitetaan maatilatalouden ja muiden maaseutuelinkeinojen kehittämiseen samoin kuin momentilla 30.20.01 MTT:n toimintamenoihin riittävä rahoitus.

Tiet

Valiokunta kiinnittää tässäkin yhteydessä huomiota siihen, että toimivalla tieverkostolla on keskeinen merkitys maaseudun kaikkien toimintojen kannalta. Se on myös puuntuotannon ja puunhankinnan perusedellytys. Tieverkoston puutteet, erityisesti kelirikkokausina, aiheuttavat alalle voimakkaan kausivaihtelun, josta aiheutuu lisäkustannuksia. Myös yksityisteiden kunto on tärkeää maaseutuelinkeinoille ja teiden varsilla asuville. Valiokunta pitää välttämättömänä, että teiden kunnostamisen suoritemääristä huolehditaan. Lisäksi alempiasteisen tieverkoston taso on laskenut ja vaatii kohentamista. Hallitusohjelman mukaan alempiasteisen tieverkon kunnosta huolehditaan maaseutuelinkeinojen ja metsätalouden toimintaedellytykset turvaavalla tavalla.

Kalatalous

Valiokunta pitää tärkeänä kotimaisen kalan kulutuksen lisäämistä. Merialueilla hyljevahingot ovat merkittävä ongelma ammattikalastukselle. Valiokunta pitääkin tärkeänä erityisesti harmaahyljekantojen säätelyä ja hyljevahinkojen korvaamista. Valiokunta korostaa myös ammattimaisen sisävesikalastuksen edistämistä ja lähikalan markkinoillepääsyn helpottamista.

Särkikalojen tehostetun ammattipyynnin avulla on mahdollista tehokkaasti poistaa Itämerestä ja muista rehevöityneistä vesistöistä fosforia. Elinkeinokalatalouden ja markkinoinnin sekä rakennepolitiikan edistämisen siirtomäärärahan avulla on mahdollista käyttää määrärahaa merialueen ja eräiden sisävesialueiden poistokalastuksen edistämisestä aiheutuvien menojen maksamiseen. Valiokunta pitää toimenpidettä hyvänä, koska se parantaa edellytyksiä jo aloitetulle vähäarvoisen kalan poistokalastukselle ja parantaa alkutuottajien mahdollisuuksia muuttaa vähäarvoista kalaa arvokalaksi. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että määrärahan käyttö olisi laajemmin mahdollista sisävesilläkin. Mikäli hoitokalastusmäärärahoja jää käyttämättä merialueilla, niitä tulee voida käyttää sisävesialueilla.

Vesitalous

Ilmaston muuttuessa ja sää- ja vesiolojen ääri-ilmiöiden yleistyessä kasvaa tarve varautua tulvariskien kasvuun sekä vesihuollon erityistilanteisiin. Myös vesistörakenteiden perusparannustoimenpiteiden tarve kasvaa. Luvun 30.50 määrärahoilla edistetään myös vesihuollon alueellista yhteistyötä, erityistilanteisiin varautumista sekä maaseudun vesihuoltoa. Vesitalouden luvussa määrärahoja suunnataan toimenpiteisiin, joilla parannetaan varautumista suuriin tulviin asutuksen suojaustason parantamiseksi.

Valtion vuoden 2014 talousarvioesityksessä on luvun 30.50 (Vesitalous) määrärahoja yhteensä 25,398 miljoonaa euroa. Määrärahataso on 2,450 miljoonaa euroa pienempi kuin kuluvan vuoden talousarviossa. Määrärahatason vähennys aiheutuu pääosin vesihuollon ja tulvasuojelun tukemisen määrärahojen supistumisesta. Työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan budjetoituna on lisäksi vesitaloustehtävien hoitoon tarvittavia määrärahoja noin 190:tä henkilötyövuotta vastaavasti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintamenoissa. Ympäristöministeriön pääluokkaan tehtävien hoitoon tarvittavia määrärahoja on budjetoitu noin 25:ttä henkilötyövuotta vastaavasti Suomen ympäristökeskuksen toimintamenoissa. Vuonna 2014 vesitalouteen kohdistuu hallitusohjelman mukaisesti 8 miljoonan euron säästö.

Momentin 30.50.31 (Vesihuollon ja tulvasuojelun tukeminen) 12,079 miljoonan euron määräraha koostuu keskeneräisten hankkeiden jatkamiseen tarvittavasta rahoituksesta, maaseudun vesihuoltotoimenpiteiden rahoituksesta sekä aiemmin myönnettyjen korkotukilainojen korkotukiin tarvittavasta rahoituksesta. Momentin määräraha on samansuuruinen kuin vuonna 2013. Maaseudun vesihuoltotoimenpiteiden eli käytännössä lähinnä viemäröintiohjelman rahoitus palautuu tämän vuoden 5 miljoonasta eurosta ohjelman mukaiselle keskimääräiselle tasolle eli 8 miljoonaan euroon. Momentin vuodelle 2014 esitettävä määräraha ei määrärahan niukkuuden vuoksi mahdollista uusien vesihuollon turvaamista erityistilanteissa koskevien hankkeiden tai alueellista vedenhankintaa ja jäteveden käsittelyä palvelevien syöttövesijohto- ja siirtoviemärihankkeiden käynnistämistä valtion tuella. Hallitusohjelman mukaiset säästöt kohdistuvat vesitalouden osalta tälle momentille. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota määrärahan alhaiseen tasoon ja tarpeeseen aloittaa valtion rahoituksella myös uusia vesihuoltohankkeita.

Valiokunta toteaa, että riittävä rahoitus tulvasuojeluun (esim. jokien perkaushankkeet) vähentää tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta aiheutuvia menoja.

Kylätoiminta

Kylätoiminta on osoittanut tarpeellisuutensa maaseudun kehittämistyössä useilla sadoilla kehittämishankkeilla ja laajalla vapaaehtoistyöllä. Valiokunta pitääkin erittäin tärkeänä kylätoiminnan valtionavun turvaamista.

4H-toiminta

Valiokunta korostaa 4H-toiminnan merkitystä maaseudun elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuuden edistäjänä tarjoamalla monipuolista harrastus- ja palvelutoimintaa, työllistämällä nuoria ja tarjoamalla heille mahdollisuuksia yrittäjyyden kokeilemiseen omalla kotiseudullaan. 4H-järjestö on kasvattanut nuoria työelämään ja työllistänyt heitä erilaisiin työtehtäviin sekä maaseudulla että kaupungeissa. Järjestöllä on valmiit rakenteet ja tarvittava osaaminen nuorten työllistämiseen, työelämätaitojen kouluttamiseen sekä mahdollisuus huolehtia erityisesti haja-asutusalueen nuorista. Vuosittain 4H-yhdistykset työllistävät yli 8 000 nuorta työelämävalmennustoiminnassaan.

Esityksessä momentille 30.10.55 (Valtionapu 4H-toimintaan) ehdotetaan määrärahojen tason alentamista kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta pitää tärkeänä, että 4H-toimintaan osoitetaan riittävä määräraha.

Eduskunta on edellyttänyt (HE 116/2008 vp — EV 20/2008 vp), että hallitus ottaa huomioon eduskunnan pysyväisluonteisiksi tarkoittamat määrärahalisäykset ja vakiinnuttaa ne sellaiselle tasolle, ettei eduskunnan tarvitse korjata tilannetta vuosittain talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä.

Riistavahingot

Riistavahinkolain (105/2009) 9 §:n 2 momentin mukaan riistaeläinten (mm. suurpedot) aiheuttamien vahinkojen korvaaminen on mahdollista vain valtion talousarvion asettamissa rajoissa. Valiokunta korostaa sitä, että korvausten keskeytymättömän maksamisen turvaamiseksi tulee tähän tarkoitukseen varata määräraha, jonka voidaan arvioida kattavan jatkuvasti kasvussa olevat vahingot. Suurpetovahinkojen vähentämiseksi tarvitaan toimivaa ja tuloksellista petoeläinkantojen sääntelyä. Valiokunta pitää myös tärkeänä korvausten ripeää maksamista vahingon kärsijöille.

Porotalous

Porotaloudella on merkittävä rooli pohjoisen harvaanasutun maaseudun elinkeinona. Porotalous luo toimeentulomahdollisuuksia, se on merkittävä imagollinen sidostoimiala matkailulle ja sillä on myös huomattava kulttuurinen merkitys. Petovahinkojen nopea kasvu on kuitenkin monin paikoin heikentänyt porotalouden kannattavuutta merkittävästi. Valiokunta pitää tärkeänä, että porotalouden edistämiseen varataan riittävä määräraha.Tässäkin yhteydessä valiokunta korostaa suurpetoeläinkantoihin kohdistuvan toimivan ja tuloksellisen sääntelyn merkitystä.

Teollisen maankäytön lisääntymisen myötä eri tahojen intressien yhteensovittamisen tarpeet ovat koko poronhoitoalueella kasvaneet hyvin lyhyessä ajassa. Neuvonnan tarve ja kysyntä ovat poroelinkeinossa kasvaneet merkittävästi. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että paliskuntain yhdistykselle osoitetaan riittävä määräraha.