Yleisperustelut
Valiokunta toteaa, että metsästyslain pyyntivälineitä ja
pyyntimenetelmiä koskevien säännösten tavoitteena
on yhtäältä varmistaa kestävän
käytön periaatteen toteutuminen sekä metsästyksen eettisyyden
ja turvallisuuden varmistaminen. Toisaalta haittaa, vahinkoa tai
uhkaa aiheuttavien riistaeläinyksilöiden
ja rauhoittamattomien eläinyksilöiden tehokkaaksi
pyydystämiseksi on säädetty poikkeuksia
kiellettyjen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttämisestä ongelmatilanteiden
tehokkaaksi ratkaisemiseksi.
Metsästyslain lupajärjestelmä uudistettiin riistahallinnon
uudistamisen yhteydessä. Muutokset tulivat voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2011.
Uudessa järjestelmässä on erotettu pyyntiluvat
poikkeusluvista. Pyyntiluvalla rajoitetaan tiettyjen riistaeläinten
metsästystä metsästysaikana siten, että varmistetaan
kestävän käytön periaatteen
toteutuminen metsästyksessä sekä se, että riistakannat
eivät vaarannu. Poikkeuslupa voidaan erityisten edellytysten
täyttyessä myöntää sekä eläimen
rauhoitusaikana että rauhoitusajan ulkopuolella. Poikkeuslupa
voidaan myöntää myös kiellettyjen
pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttämiseen.
Tämä on ollut tarpeen haitan, vahingon tai uhan
tehokkaaksi estämiseksi.
Suomi on liittynyt Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön
sekä niiden elinympäristön suojelusta
tehtyyn yleissopimukseen (Bernin sopimus; SopS 29/86) 1
päivänä huhtikuuta 1986. Sopimuksen liitteessä IV
on määräyksiä kielletyistä pyyntivälineistä ja
pyyntimenetelmistä tiettyjen riistaeläinten osalta.
Pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevia
säännöksiä on muutettu Suomen
liityttyä Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995.
Jäsenyysvelvoitteisiin kuului luontotyyppien sekä luonnonvaraisen
eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston
direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) ja luonnonvaraisten
lintujen suojelusta annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY
kansallinen täytäntöönpano.
Luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi
on uudelleen kodifioitu luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetulla
parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/147/EY (lintudirektiivi).
Kansainvälisten luonnonsuojelua koskevien sopimusten ja
EU-sääntelyn vaatimukset on toimeenpantu kansallisella
lainsäädännöllä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen esityksen
perusteluissakin todettuun, että pyyntivälineistä ja
pyyntimenetelmistä säätäminen
sekä metsästyslaissa että sen nojalla
annetussa valtioneuvoston asetuksessa on aiheuttanut eräitä tulkintaongelmia.
Valtioneuvoston asetuksella on laajennettu laissa säädettyjen
kieltojen soveltamisalaa tai säädetty poikkeuksia.
Lisäksi kaksinkertaista samasta asiasta eri säädöstasolla
säätämistä tulee välttää.
Toisaalta Suomen riistakeskuksella ei ole tällä hetkellä toimivaltaa
myöntää poikkeuslupaa majavan asutun
pesän ja siihen liittyvän padon purkamiseen. Toimivallan puute
on johtanut siihen, että majavan rakentamat padot saattavat
aiheuttaa huomattavia vahinkoja maa- ja metsätaloudelle.
Merkittävän uhan patoaltaat voivat myös
aiheuttaa yhteiskunnalliselle infrastruktuurille.
Muun muassa edellä esitetyillä perusteilla
valiokunta pitää tärkeänä selkeyttää metsästyslain pyyntivälineitä ja
pyyntimenetelmiä koskevaa sääntelyä sekä täydentää poikkeuslupajärjestelmää.
Kielletyistä pyyntivälineistä ja pyyntimenetelmistä säädettäisiin
edelleen pääsääntöisesti laissa.
Sallittujen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttämisestä annettaisiin
säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen,
että kielletyistä pyyntivälineistä ja
pyyntimenetelmistä säädettäisiin aiempaa
täsmällisemmin. Esityksen perustelujen mukaan
osa sääntelystä on siirrettävä asetustasolta
lain tasolle, koska osasta asioita ei voida säätää ylikansallisista
ja kansainvälisistä velvoitteista johtuen toisin.
Tällaisia ovat muun muassa jalkajousella metsästämisen
kielto sekä kielto käyttää ääntä synnyttävää koneellista
laitetta ja keinovaloa. Keinovaloa ja tarkoitukseen soveltuvaa ampuma-asetta
saisi kuitenkin käyttää erityistilanteissa.
Siten mahdollistettaisiin esimerkiksi turvallinen ja nopea viottuneen
eläimen etsiminen sekä sen kivuton lopettaminen.
Lakiehdotuksen 33 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan muun
muassa keinotekoiset valonlähteet ja kohteita valaisevat
laitteet olisivat kiellettyjä. Esityksen perustelujen mukaan
lasertähtäin tulisi tulkita kohdetta valaisevaksi
laitteeksi. Valiokunta katsoo kuitenkin, että lasertähtäintä ei
ole pidettävä kohdetta valaisevana laitteena,
joten se tulee sallia.
Esityksessä lakiehdotuksen 33 §:n 1 momentin
7 kohtaa muutettaisiin siten, että metsästettäessä itselataavalla
aseella lippaan tai kiinteän makasiinin patruunakapasiteetti
rajoitettaisiin kahteen patruunaan nykyisen kolmen patruunan sijasta.
Voimassa olevalla metsästysasetuksella on säädetty,
että tiettyjen eläinlajien osalta rajoitus on
kaksi patruunaa. Tämä johtuu siitä, että metsästysasetuksella
on pantu täytäntöön lintu- ja
luontodirektiivissä oleva rajoitus. Esityksessä ehdotetaankin
säännösten yhtenäistämistä lain tasolla.
Valiokunta katsoo, että tarvetta nykyisen sääntelyn
muuttamiseen ei ole. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa jäljempänä lakiehdotuksen 33 §:n
1 momentin 7 kohdan muuttamista.
Valiokunta toteaa, että 33 §:n 2
momenttiin siirrettäisiin voimassa olevan 1 momentin 2
kohdassa säädetty lyijyhaulien käyttämistä vesilinnustuksessa
koskeva kielto. Esityksestä käy ilmi, että lyijyhaulien
käyttämistä koskeva asia on tällä hetkellä vireillä EU:ssa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vesilintujen
metsästyksessä lyijyhaulien nykyisenkaltainen
käyttökielto hankaloittaa metsästystä,
koska myös metsässä tai pellolla, kaukana
rannasta, on vesilintujen ampuminen lyijyhauleilla kielletty. Lyijyhaulikielto
on kuitenkin asetettu vesiympäristön suojelemiseksi.
Valiokunta katsookin, että tulee selvittää kiellon
rajaaminen siten, että vesilintujen ampuminen lyijyhauleilla
vesiympäristön ulkopuolella tulee sallituksi.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että pyyntivälineitä ja
pyyntimenetelmiä koskevat säännökset
on tarkoitus säilyttää lähes
entisellään. Heti tappavia rautoja koskevaa
sääntelyä on kuitenkin tarkoitus muuttaa
vastaamaan kansainvälisiä velvoitteita. Toisaalta
rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämisessä sallittaisiin
uusia teknisiä loukkuja.
Poikkeuslupajärjestelmää täydennettäisiin
siten, että Suomen riistakeskuksella olisi toimivalta myöntää poikkeuslupa
pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevista
säännöksistä lainkohdasta ilmenevissä tapauksissa,
jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole
käytettävissä. Suomen riistakeskukselle
säädettäisiin myös toimivalta
myöntää poikkeuslupa jonkin eläimen
pesän ja siihen liittyvän rakennelman rauhoituksesta
poikkeamiseen. Tällä helpotettaisiin eräiden
eläinten pesinnästä aiheutuvien ongelmien ratkaisemista
tappamista vähäisemmällä toimenpiteellä.
Esityksen perusteluissa on todettu, että pyyntivälineitä ja
pyyntimenetelmiä koskeva muutos lisäisi todennäköisesti
Suomen riistakeskukselle tulevien metsästyslain 41 §:ssä säädettyjen poikkeuslupien
määrää. Suomen riistakeskus
perii antamistaan päätöksistä niiden
kustannuksia vastaavan maksun, jolloin muutos olisi kustannusneutraali.
Valiokunta toteaa, että se on lausunnossaan hallituksen
estyksestä eduskunnalle laiksi riistanhoitomaksusta ja
pyyntilupamaksusta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (MmVM 3/2012
vp — HE 105/2012 vp) kiinnittänyt huomiota
tarpeeseen saada nuoria metsästysharrastuksen pariin muun
muassa tulevaisuuden SRVA-toiminnan turvaamiseksi. Valiokunta korostaakin
uudelleen sitä, että muun muassa lupamaksuista
aiheutuvista maksurasituksista ei saa muodostua estettä nuorten
hakeutumiselle metsästysharrastuksen pariin.
Esityksessä ehdotetaan 41 §:n 4 momenttia selkiytettäväksi
siten, että siihen lisättäisiin valtuus
säätää poikkeuslupien kestosta
valtioneuvoston asetuksella. Perustelujen mukaan ajallista kestoa
säädettäessä otettaisiin huomioon
peruste, jonka nojalla poikkeuslupa myönnetään. Valiokunta
pitää tärkeänä, että esimerkiksi
vuosittain samalla perusteella toistuva poikkeusluvan tarve voidaan
kattaa useamman vuoden voimassa olevalla luvalla.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä edellä esitetyin
huomautuksin ja seuraavin muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
33 §. Pyyntivälineet ja pyyntimenetelmät.
Pykälän 1 momentin 7 kohtaan sisältyy
säännökset metsästysaseiden
patruunakapasiteetista. Viitaten yleisperusteluissa todettuun valiokunta
ehdottaa kohdan muuttamista nykyisen sääntelyn mukaiseksi.
34 §. Pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevat
tarkemmat säännökset.
Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momenttiin otettavaksi
yleispätevän valtuutussäännöksen.
Eläimen katsottaisiin olevan pyydystetty tai muutoin avuttomassa
tilassa, jos se on jalkanarussa, loukussa, luolassa, rakennuksessa,
rakennuksen alla, louhikossa tai muulla tavoin vapaasti ja luonnollisesti
liikkumaan ja pakenemaan estynyt. Tällaisena tilanteena
ei kuitenkaan pidettäisi sitä, että riistaeläin
on pysäytettynä koiran haukussa.
Pykälän 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa
keinovaloa tai säännöksistä mahdollisesti poikkeavaa
ampuma-asetta ei ole tarkoitus käyttää eläimen
pyydystämiseen vaan mahdollistamaan eläimen turvallinen
ja nopea lopettaminen. Tarkoitukseen soveltuva ampuma-ase on ampuma-ase,
jolla haavoittunut tai loukkaantunut eläin voidaan nopeasti
lopettaa. Jos ampuma-ase hankitaan nimenomaan eläinten
lopettamistarkoitukseen, poliisi voi lupamenettelyssä arvioida,
soveltuuko ase tulivoimaltaan ja tehokkuudeltaan lopettamistarkoitukseen.
Kaikilla tarkoitukseen soveltuvilla aseilla eläin voidaan lopettaa,
mutta vain osaan aseista luvan myöntämisen perusteena
on eläinten lopettamistarkoitus. Metsästyksessä käytettävien
aseiden ominaisuuksista säädetään
metsästyslain 34 §:n 1 momentin nojalla.
Eläimen lopettaminen ei aina liity metsästämiseen.
Esimerkiksi viottuneen eläimen lopettamisen voi joutua
suorittamaan henkilö, joka ei ole suorittanut metsästäjätutkintoa
eikä hänellä siten myöskään
ole oikeutta metsästää.
37 a §. Majavan ja piisamin pesän rauhoitus.
Valiokunta ehdottaa pykälän täsmentämistä.
41 d §. Poikkeuslupa riistaeläimen tai rauhoittamattoman
linnun pesän ja munien hävittämiseen.
Valiokunta ehdottaa pykälän täsmentämistä kaikkia
lintulajeja koskevaksi. Tarve voi konkretisoitua kaikkien metsästyslain
5 §:ssä tarkoitettujen lintulajien osalta
esimerkiksi lentoasemilla tai vastaavissa paikoissa.
49 §. Rauhoittamattoman eläimen pyyntivälineet
ja pyyntimenetelmät.
Valiokunta katsoo, että keinotekoinen valonlähde
ja kohdetta valaiseva laite voidaan sallia rauhoittamattomien nisäkkäiden
pyydystämisessä ja tappamisessa. Valiokunta ehdottaa
asiaa koskevan muutoksen tekemistä pykälän
2 momenttiin.