Yleisperustelut

Euroopan unionin neuvostossa on heinäkuussa 2006 annettu asetus (EY) N:o 1198/2006 Euroopan kalatalousrahastosta, jäljempänä kalatalousrahastoasetus. Toisin kuin kalatalouden ohjauksen aiempi rahasto KOR (kalatalouden ohjauksen rahoitusväline), uusi Euroopan kalatalousrahasto ei ole yhteisön rakennerahasto. Ohjelmakaudella 2000—2006 kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineen kansalliseen hallinnointiin on sovellettu rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annettua lakia (1353/1999). Maa- ja metsätalousministeriö on ohjeistanut työvoima- ja elinkeinokeskuksia tuen myöntämiseen, maksamiseen ja takaisinperintään liittyvistä seikoista. Osalla ohjeista on ollut vaikutuksia tuen hakijoiden ja saajien oikeuksiin. Valiokunta korostaa, että toiminnanharjoittajien oikeusturvan sekä perustuslain 80 §:n kannalta on tarpeellista nyt esityksessä ehdotetun mukaisesti säätää asiasta laki Euroopan kalatalousrahaston kansallisen hallinnoinnin järjestämiseksi.

Neuvoston kalatalousrahastoasetus sisältää säännökset tuen myöntämisestä kalatalousalalle, rahoituskehyksistä, strategisesta lähestymistavasta, toimintaohjelmista ja hallinnoinnista sekä seurannasta ja valvonnasta. Säädettävä laki sisältäisi säännökset Euroopan kalatalousrahastoon perustuvan elinkeinokalatalouden tukijärjestelmän kansallisesta hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta. Ehdotetussa laissa nimettäisiin tietyt kalatalousrahaston toimintaohjelman toteuttamiseen liittyvät viranomaiset, kuten kalatalousrahastoasetus velvoittaa. Uusi laki muodostaisi siten perustan kalatalousrahastoasetuksen täytäntöön panemiseksi. Valiokunta toteaa, että kalatalousrahastosta annettu asetus on sellaisenaan sovellettavaa oikeutta. Kansallisella lainsäädännöllä ei voida säätää eri toimenpiteiden tukikelpoisuudesta, vaan niitä koskevat määräykset sisältyvät kalatalousrahastoasetukseen. Valmisteilla on myös kalatalousrahastoasetuksen mukaisesti kansallisen strategiasuunnitelman pohjalta laadittava Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelma 2007—2013, joka määrittelee yksityiskohtaisemmin tukitoimenpiteet ja tavoitteet. Toimintaohjelman julkinen rahoitus vuosina 2007—2013 on Manner-Suomen osalta noin 85 miljoonaa euroa, josta EU-rahoituksen osuus on noin 36 miljoonaa euroa.

Kalatalousrahastoasetuksessa säädetään viidestä eri toimintalinjasta, joiden sisältämiin eri tarkoituksiin voidaan myöntää tukea kalatalousrahastosta. Ensimmäiseen toimintalinjaan sisältyvät toimenpiteet yhteisön kalastuslaivaston mukauttamiseksi eli käytännössä tuet merikalastukseen. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi tuet turvallisuus- ja laatuinvestointeihin sekä kertaluontoiseen moottorinvaihtamiseen. Sen sijaan tuet uusien kalastusalusten rakentamiseen eivät ole sallittuja. Toiseen toimintalinjaan sisältyvät tuet vesiviljelyn, kalanjalostuksen ja kalan tukkukaupan yritysten tärkeimpiin investointeihin, kuten esimerkiksi tuotantotiloihin ja -laitteisiin. Toimintalinjasta kaksi voidaan tukea lisäksi sisävesikalastuksen tiloja ja laitteita. Kolmannen toimintalinjan mukaisia tukia voidaan myöntää yhteistä etua koskeviin toimenpiteisiin. Käytännössä tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi kalasatamiin tehtävät investoinnit, erilaiset kalan menekinedistämiskampanjat ja kokeiluhankkeet.

Valiokunta toteaa, että merkittävin ero ohjelmakauteen 2000—2006 verrattuna on kalatalousryhmiä koskeva neljäs toimintalinja, jonka puitteissa erillisellä valintamenettelyllä muodostettavat kalatalousryhmät voivat kehittää omien alueidensa elinkeinokalataloutta monipuolisesti niiden erityispiirteet huomioiden. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että kalatalousryhmät saadaan perustettua nopeasti, ja korostaa elinkeinon omien kalatalousryhmien merkitystä kalatalouselinkeinon kehittäjinä. Kokonaisuudessaan neljännen toimintalinjan toimenpidevalikoima on laaja ja mahdollistaa muun muassa kalastusmatkailun osittaisen tukemisen. Muissa toimintalinjoissa kalatalousrahastoasetus mahdollistaa kalastusmatkailun tukemisen vain lähinnä silloin, kun se liittyy merikalastuksen sosioekonomisten toimenpiteiden mukaisesti ammattikalastajien toiminnan monipuolistamiseen. Kalatalousrahastoasetus ei siten salli tukien myöntämistä yleisesti kaikkiin kalastusmatkailun investointeihin. Valiokunta pitää sen vuoksi tärkeänä, että kasvavan kalastusmatkailun tarpeet otetaan riittävästi huomioon muiden rahastojen ja rahoitusvälineiden (esim. LEADER- ryhmät tai kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnoimat yritysten kehittämisavustukset matkailuun) mukaisia päätöksiä tehtäessä. Kalatalousryhmien toimilla voidaan tällöin täydentää edellä mainittuja tukimuotoja kalatalousrahastoasetuksen sallimissa puitteissa.

Viides toimintalinja koskee lähinnä hallinnon kehittämiseen liittyvää teknistä apua.

Edellä esitetyn perusteella valiokunta katsoo, että kokonaisuutena arvioituna kalatalousrahasto mahdollistaa tuen myöntämisen monipuolisesti elinkeinokalatalouden yritys- ja infrastruktuuri-investointeihin sekä alan toimintaedellytysten parantamiseen tähtääviin kehityshankkeisiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että toimintalinjojen mahdollistamilla hankkeilla edistetään erityisesti kalanjalostuksen ja kaupan pyrkimyksiä saada markkinoille riittävästi kotimaista kalaa.

Ohjelman toimintakausi on pitkä, ja kalatalouselinkeino on ollut ja on jatkuvassa muutoksessa. Myös kalakantojen tilassa saattaa tapahtua nopeita muutoksia. Valiokunta korostaakin sitä, ettei mitään kalatalousrahaston mahdollistamaa tukimuotoa tule minkään toimintalinjan osalta sulkea pois. On tärkeätä, että kaikki tukimuodot ovat tarvittaessa kalatalouselinkeinon käytettävissä. Kalatalousrahastoasetus mahdollistaa myös erilaisten vapaaehtoisten luopumispalkkioiden käytön. Valiokunta edellyttääkin, että tarvittaessa tuetaan pyyntiponnistuksen vapaaehtoisia rajoittamistoimia, jos kalakantojen tilassa tapahtuu heikkenemistä. Tällöin kalastajille voitaisiin maksaa palkkio, joka määräytyisi suhteessa kalastusrajoituksen ajalliseen kestoon. Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että kyseessä ovat täysin vapaaehtoiset kalastuksen rajoitustoimet, joihin liittyviä palkkioita kalastajat voisivat hakea. Tällainen tukimuoto otettaisiin käyttöön hallintoviranomaisten erillisellä päätöksellä (Valiokunnan lausumaehdotus).

Tuen saajaa koskevista edellytyksistä säädettäisiin lakiehdotuksen 18 §:ssä. Tukea voitaisiin myöntää ainoastaan sellaisille hakijoille, jotka olisivat arvonlisäverovelvollisia. Lisäedellytyksenä kalastukseen myönnettävien tukien osalta olisi, että hakija täyttää kalastuslain 6 a §:n 1 momentissa säädetyn määritelmän eli saa vähintään 30 prosenttia kokonaistuloistaan kalastuksesta. Esitetyllä rajalla pyritään siihen, että tuki kohdentuisi ammattimaista yritystoimintaa harjoittaviin yrittäjiin ja yrityksiin. Poikkeuksen edellä mainittuun pääsääntöön muodostaisivat aloittavat ammattikalastajat ja yritykset, jotka eivät vielä tukea hakiessaan täytä tuen saajaa koskevia edellytyksiä. Heidän osaltaan tukea voitaisiin myöntää, jos hakija esittää toteuttamiskelpoisen suunnitelman, jota noudattamalla hakija täyttäisi tukikelpoisuuden vaatimukset kolmen vuoden kuluessa viimeisen maksuerän maksamisesta.

Valiokunta toteaa, että kalastukseen myönnettäville investointituille asetettu raja kohdentaa tukea oikeaan suuntaan ammattikalastusta kehitettäessä. Kun tuet kohdistetaan ammattimaista yritystoimintaa harjoittaviin elinkeinokalatalouden yrittäjiin ja yrityksiin, voidaan helpommin varmistaa kalastustuotteiden korkea laatu. Toisaalta 30 prosentin tuloraja kuitenkin mahdollistaa riittävässä määrin monielinkeinotoimintaa harjoittavien ns. sivuammattikalastajien tukemisen. Erityisesti valiokunta painottaa sitä, että ehdotetut säännökset mahdollistavat uusien ammattikalastajien ja elinkeinonharjoittajien tukemisen, jos he sitoutuvat toimintansa kehittämiseen tuen maksamista seuraavan kolmen vuoden aikana. Myös suunnitelmaan perustuva toiminnan kehittäminen pienimuotoisesta kalastuksesta 30 prosentin tulorajan ylittävään laajempaan sivutoimiseen kalastukseen mahdollistaa niin ikään tukikelpoisuuden. Ammattikalastuksen yksi ongelma on ollut kalastajien ikääntyminen ja nuorien kalastajien vähäinen hakeutuminen alalle. Valiokunta katsookin, että ammattikalastuksen kehittämiseen tähtäävät tukimahdollisuudet voivat omalta osaltaan auttaa alalle hakeutumisessa ja toiminnan aloittamisessa.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.