Perustelut
Valiokunta toteaa, että esityksen tavoitteena on saattaa
tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä ja kaupan
pitämisen vaatimuksia koskeva kansallinen lainsäädäntö perustuslain
edellyttämälle tasolle ja täydentää sitä tarvittavilta
osin. Lisäksi tavoitteena on huomioida EU:n markkinajärjestelylainsäädäntöön
rahoituskauden vaihtuessa tehtävistä muutoksista
sekä viranomaisten nimien muutoksista johtuvat
kansallisen lainsäädännön muutostarpeet.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi
3 a luku, jossa säädetään tuottajaorganisaatioiden
hyväksymisestä. Hyväksymisen edellytyksistä säädetään
pääosin sellaisenaan sovellettavassa EU:n lainsäädännössä.
Ehdotetussa laissa annetaan nykytilan mukaisesti organisaatioiden
hyväksymistä koskevaa EU:n lainsäädäntöä täydentävää kansallista
lainsäädäntöä siltä osin
kuin EU:n lainsäädännön täytäntöönpano
tätä edellyttää. Esimerkiksi
hyväksymisen osalta on kansallisesti säädettävä kaupan
pidetyn tuotannon vähimmäisarvosta. Keskeinen
muutos nykytilaan on säädöstason nostaminen
perustuslain edellyttämälle tasolle. Ehdotuksella
hedelmä- ja vihannesalan ja maitoalan tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä koskevat
maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa tarkoitetut
säännökset korvataan ehdotettavan lain
säännöksillä ja sen nojalla
annettavilla asetuksilla. Valiokunta pitää tärkeänä,
että myös muille aloille kuin hedelmä- ja
vihannesalalle tarjotaan uusia keinoja markkinahallintaan ja viljelijöiden
neuvotteluvoiman parantamiseen esim. tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden
kautta.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
myös taloudellisista syistä, että valvonnan
hallintoprosesseja yksinkertaistetaan ja joustavoitetaan. Byrokratiaa
tulee karsia.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tuottajaorganisaation
hyväksymisen yhteydessä ei nykytilan mukaisesti
oteta kantaa toimintaan liittyviin sopimuksiin, päätöksiin
ja menettelytapoihin. Hyväksyttävien organisaatioiden
toimintaan liittyvien sopimusten, päätösten
ja menettelytapojen hyväksyttävyydestä ja
hyväksyttävyyden arvioinnissa toimivaltaisista
viranomaisista säädetään EU:n
kilpailulainsäädännössä ja
kilpailulaissa. Ehdotettu laki ei nykytilan mukaisesti sisällä poikkeusta
kilpailulakiin nähden. Lisäksi lainsäädäntöön
lisätään toimivaltaisia viranomaisia,
tuottajaorganisaatioiden valvontaa ja niiden toimintaan liittyviä seuraamuksia koskevat
säännökset. Valvonta ehdotetaan kuuluvaksi
nykytilan mukaisesti Maaseutuvirastolle, joka vastaa myös
hyväksymisten myöntämisestä.
Siltä osin kuin kyse on kilpailulainsäädännön
rikkomisesta, esityksessä ehdotetaan sovellettavaksi voimassa
olevaa kilpailulainsäädäntöä.
Valiokunta toteaa, että lakiin ehdotetaan lisättäväksi
uusi 7 a luku, jossa säädetään
kaupan pitämisen vaatimuksista sekä valtuudesta
antaa tarkempia säännöksiä vaatimuksista
ja niihin liittyvistä menettelyistä. Kaupan pitämisen
vaatimusten osalta keskeiset ehdotukset liittyvät tarkastuksesta
vastaavia viranomaisia koskevien säännösten
uudistamiseen. Esityksessä ehdotetaan, että tarkastuksista
vastaavat viranomaiset säilyvät pääosin
nykyisellään, mutta eräiltä osin
ehdotetaan muutoksia.
Nykyisin Tullille kuuluvien tarkastusten lisäksi esityksessä ehdotetaan
Tullille kuuluvaksi humala-alan tuotteiden tarkastukset myös
sisämarkkinoiden osalta. Tätä pidetään
tarkoituksenmukaisena, koska siten ne voidaan liittää osaksi
tuonnin ja viennin tarkastuksia, joista Tulli nykyisin vastaa. Kyseisten
tarkastusten tarve on käytännössä vähäinen.
Lisäksi Tullille siirtyy Elintarviketurvallisuusvirastolta
banaanien ja rusinoiden tuontiin ja tuonnin jälkeiseen kaupan
pitämiseen liittyviä tarkastuksia sekä banaanin
tuontiin liittyvä tuojan lupamenettely. On pidetty tarkoituksenmukaisempana,
että tämä kokonaisuus toteutetaan Tullin
toimesta osana tuonnin valvontaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että Tullin
tarvitsemista resursseista huolehditaan.
Elintarviketurvallisuusvirastolle siirtyy kunnilta uudella
lailla eräitä oliiviöljyn kaupan pitämisen
vaatimuksiin ja muna-alan tuotteiden tuotantotapaan liittyviä tarkastuksia.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että muilta
osin Elintarviketurvallisuusviraston ja kuntien tehtävät tulevat
esityksen mukaan vastaamaan voimassa olevia kansallisia säännöksiä.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tarkastustehtäviä ehdotetaan
avustaviksi. Ne vastaavat nykytilaa lukuun ottamatta muna-alan tuotteiden
tuotantotapavaatimuksia, jotka koskevat tuotantotilojen tarkastuksia
ja olisivat yhdistettävissä keskuksille kuuluviin
muihin samoissa tiloissa tehtäviin tarkastuksiin.
Eviran nykyisten tehtävien osalta valiokunnalle toimitetussa
selvityksessä on todettu edellä esitetyn lisäksi,
että nykyisiä tehtäviä koskeva
säädöstason nostaminen ei aiheuta muutosta säännösten
velvoittavuudessa eikä muuta tehtäviä uusiksi.
Säädöstason muutos ei sinänsä myöskään
vaikuta tehtävien edellyttämiin resursseihin.
Valiokunta korostaa sitä, että tarkastustoimintaa
ohjataan jatkossakin ministeriön ja Eviran välisin
tulossopimuksin ja resurssitarpeet huomioidaan tässä yhteydessä.
Esityksestä käy ilmi, että sosiaali-
ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tehtävät
tulevat vastaamaan pääsääntöisesti
nykyisiä. Viinialan tuotteiden tarkastukset koskevat jatkossa
nykyisten tuotteiden lisäksi myös eräitä viinialan tuotteita,
joiden alkoholipitoisuus voi alittaa alkoholilaissa (1143/1994)
tarkoitetun alkoholipitoisen aineen rajan. Kyseessä on
tarkastuskokonaisuus, jonka jakamista eri viranomaisille ei ole pidetty
tarkoituksenmukaisena.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille tarve voida periä maksuja
kaupan pitämisen vaatimusten tarkastuksista. Tämän
vuoksi on esitetty, että esitykseen tulisi lisätä tätä koskeva
säännös. Valiokunta toteaa, että kaupan
pitämisen vaatimusten tarkastusten maksullisuudesta ei
ole erillislainsäädäntöä ja
esitys vastaa tältä osin nykytilaa. Esityksen
lähtökohtana on ollut lainsäädännön
saattaminen erityisesti sen säädöstason osalta
perustuslain edellyttämälle tasolle sääntelyn
sisällön säilyessä pääsääntöisesti
nykyisellään. Esitykseen ei tästä syystä sisälly
tarkastusmaksuja koskevaa erityislainsäädäntöä.
Esitys onkin valmisteltu siten, että maksuja koskevat säännökset
valmistellaan erikseen. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on
todettu, että tarve yhdenmukaistaa elintarvikealan ja käsiteltävänä olevan
lain mukaisia maksuja koskeva sääntely on tiedostettu
ja tähän liittyvää lainvalmisteluhanketta
ollaan aloittamassa.
Edellä esitetystä käy ilmi, että kaupan
pitämisen vaatimuksiin liittyvät tarkastustehtävät
vastaisivat pääsääntöisesti
nykytilaa. Kuitenkin eräitä tehtäviä siirtyisi
muun muassa kunnilta Elintarvikevirastolle. Kuntien perimistä maksuista
on annettu yleislainsäädäntöä.
Kuntalain (365/1995) 13 §:n 2 momentin 4 kohdan
mukaan valtuusto päättää kunnan
palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen
yleisistä perusteista. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan
(esim. perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 12/2005
vp) julkisoikeudellinen kunnallinen maksu voi perustua
lain säännöksiin, mutta sen maksettavaksi
määräämistä on pidetty mahdollisena
myös suoraan kunnallisen itsehallinnon perusteella. Valiokunnalle
toimitetussa selvityksessä onkin katsottu, että kunnalla
olisi käsiteltävänä olevasta
esityksestä riippumatta jo yleislainsäädännön
ja itsehallinnon nojalla varsin laaja oikeus periä maksuja
suoritteistaan, kuten esimerkiksi kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvästä toiminnasta.
Valiokunta toteaa, että esitykseen sisältyy viittauksia
EU:n lainsäädäntöön,
jota ei ole vielä hyväksytty ja jonka on tarkoitus
tulla voimaan 1.1.2014 lukien. Esityksen maataloustuotteiden markkinajärjestelystä
annetun
lain muuttamista koskevassa 1. lakiehdotuksessa kyseiset viittaukset
ovat eräiltä osin puutteellisia tai virheellisiä siten,
että ne mahdollisesti muuttuvat tai täsmentyvät
esityksen käsittelyn kuluessa. Valiokunta huomioi mahdollisuuksien
mukaan jäljempänä EU:n lainsäädännöstä aiheutuvat muutokset
teknisinä korjauksina.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
muutoksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun
lain muuttamisesta
Johtolause.
Valiokunta ehdottaa johtolausetta muutettavaksi jäljempänä 79 §:n
kohdalla ehdotettavan muutoksen vuoksi.
2 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön.
Viitaten edellä esitettyyn valiokunta ehdottaa 2 momentin
muuttamista teknisenä korjauksena.
3 §. Määritelmät.
Viitaten edellä esitettyyn valiokunta ehdottaa pykälän
muuttamista teknisenä korjauksena.
22 §. Tuottajaorganisaation kustannusten tukikelpoisuus
ja tuen enimmäismäärä.
Viitaten edellä esitettyyn valiokunta ehdottaa 3 momentin
muuttamista teknisenä korjauksena.
26 §. Mehiläishoito-ohjelma ja mehiläishoitotuen
tukikelpoiset toimenpiteet.
Viitaten edellä esitettyyn valiokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista
teknisenä korjauksena.
46 g §. Kaupan pitämiseen liittyvien tietojen
rekisteröiminen, käyttö ja luovuttaminen.
Asiantuntijakuulemisessa on tullut esille tarve muuttaa momenttia
siltä osin kuin siinä viitataan Tullin käyttämään
valvontarekisteriin. Lakiehdotuksen viittaus tullilain 23 b §:ään
on virheellinen. Valiokunta ehdottaa pykälän 2
momentin viittauksen muuttamista viittaukseksi tullilain 22 §:ään.
79 §.Viranomaiselle suoritettujen maksujen palautus
(Uusi).
Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu,
että voimassa olevassa maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain
79 §:ssä, joka koskee viranomaisille suoritettujen
maksujen palautusta, on virhe. Kyseinen pykälä ei
sisälly esitykseen.
Mainitun 79 §:n perustelujen mukaan (HE 131/2012
vp): " Perityn maksun palautus voi tulla kyseeseen
ainakin hyväksytyltä sokerin tuottajalta liikaa
perittyjen maksujen palautuksessa. Kyseiset maksut ovat markkinajärjestelyasetuksen
51 artiklassa tarkoitettuja tuotantomaksuja tai 64 artiklassa tarkoitettuja
ylijäämämaksuja. Ne ovat osa Euroopan
yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyssä neuvoston
päätöksessä (2007/436/EY,
Euratom) tarkoitettua Euroopan yhteisöjen omien varojen
järjestelmää. Mainitun päätöksen
2 artiklan mukaisesti EU:n yleiseen talousarvioon otettavia omia
varoja ovat muun muassa tulot, jotka kertyvät yhteisestä tullitariffista
ja muista tulleista kertyvistä maksuista sekä maksuista,
joista määrätään sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä.
Ottaen huomioon, että myös sokerialan
maksujen perinnässä on kyse samoista omien varojen
järjestelmään kuuluvista varoista, sokerialan
maksujen perinnässä olisi yhdenmukaisuuden vuoksi
perusteltua soveltaa tullien maksamisessa sovellettavia säännöksiä.
Ehdotettava säännös vastaisi sisällöllisesti
liikaa perittyjen tullien palauttamisessa sovellettavia tullilain
39 §:ssä säädettyjä menettelyjä."
Tarkoituksena on siis ollut soveltaa maksujen palautuksessa
samoja säännöksiä, joita sovelletaan
palautettaessa liikaa perittyjä tulleja. On kuitenkin käynyt
ilmi, että 79 §:ssä tehty koron maksua
koskeva viittaus ei vastaa tätä tarkoitusta. Voimassa
olevan 79 §:n mukaan: "Maaseutuviraston on palautettava
väärin perustein tai liikaa peritty maksu. Palautettavalle
määrälle suoritetaan viivekorkoa siten
kuin veronlisäyksestä ja viivekorosta annetussa
laissa (1556/1995) säädetään." Tämä korkosäännös
vastaa perusteluissa mainitun tullilain 39 §:n sijaan tullilain 30 §:ää.
Tullilain 30 §:ää sovelletaan kuitenkin eri
tilanteeseen ja toimijaan eli tullien suorittamisesta vastaavaan
toimijaan, jos tämä ei ole suorittanut tulleja
määräajassa. Tullilain 39 §:ssä kyse
on sen sijaan vastakkaisesta tilanteesta eli siitä, että viranomaisen
on palautettava toimijalle tältä liikaa perityt
tullit. Vastaavaa menettelyä on ollut tarkoitus soveltaa
myös liikaa perittyjen sokerimaksujen osalta, kuten edellä 79 §:n
perusteluista ilmenee. Pykälän viittaus tullilain
30 §:ää vastaavaan veronlisäyksestä ja viivekorosta
annettuun lakiin on siten virheellinen. Valiokunta ehdottaa pykälän
sisällyttämistä lakiehdotukseen ja pykälässä olevan
viittauksen korjaamista edellä esitetyn mukaisesti.