Perustelut

Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen tarkoituksena on selventää oikeustilaa Euroopan rahoitusvakausvälinettä (ERVV) koskevien Suomen takausvastuiden osalta perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 14/2011 vp) edellyttämällä tavalla.

Vuoden 2011 valtiopäivillä ERVV-puitesopimuksen muutoksen yhteydessä tarkistettiin lakia ERVV:lle annettavista valtiontakauksista (HE 31/2011 vp; laki 1060/2011). Myöhemmin kävi ilmi, että hallituksen esityksessä takausten enimmäismäärät oli ilmaistu virheellisesti. Saamansa selvityksen (MINS 1/2011 vp) pohjalta valiokunta antoi asiasta lausunnon PeVL 14/2011 vp, jonka mukaan "hallituksen esitys oli laadittu tavalla, josta oli voinut saada virheellisen kuvan Suomen valtion vastuiden laajuudesta". Siksi oikeustilaa oli valiokunnan mielestä tarpeen selventää siinä yhteydessä, kun ERVV:n takausmenettelyä mahdollisesti kehitetään tai uudella hallituksen esityksellä (PeVL 14/2011 vp, s. 2/II).

Valiokunnan mukaan epäselvyys johtui siitä, että hallituksen esityksestä ei käynyt selkeästi ilmi ero takaussitoumuksen ja takausvastuun välillä. ERVV-puitesopimuksessa sovittu euromäärä ilmaisee Suomen takaussitoumuksen, mutta Suomen mahdollista takausvastuuta kasvattavat vielä korot, kulut ja ylitakaus.

Lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentissa on nyt selkeästi erotettu ERVV-puitesopimuksen mukainen takaussitoumus (13 974,03 miljoonaa euroa), joka määritellään takauksina ERVV:n "velkojen ja muiden sitoumusten pääomalle ja sille annettavana 65 prosentin ylitakauksena" sekä Suomen mahdollisen takausvastuun enimmäismäärä, joka kattaa myös "takauksen piiriin kuuluvista sitoumuksista aiheutuvat korot ja kulut sekä niille annettavan 65 prosentin ylitakauksen". Valiokunnan mielestä nyt ehdotetut säännökset ovat selkeitä ja täsmällisiä, ja ne selventävät oikeustilan siten kuin valiokunta on lausunnossaan PeVL 14/2011 vp edellyttänyt.

Valiokunta kiinnitti mainitussa lausunnossaan huomiota myös perustuslain 82 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan valtiontakaus voidaan antaa eduskunnan suostumuksen nojalla. Valiokunta viittasi siihen, että säännöksen perustelujen (HE 1/1998 vp, s. 135/II) mukaan suostumuksesta tulee ilmetä valtiontakausten enimmäismäärä. Valiokunta piti lausunnossaan "mahdollisena, että enimmäismäärän esittämisvaatimus voidaan pääomaan liittyvien erien, kuten korkojen, osalta täyttää myös kuvaamalla säännöksessä sanallisesti riittävän selvästi, mitä tällaiset liitännäiserät ovat, sekä arvioimalla esityksen perusteluissa niiden todennäköinen suuruus." (PeVL 14/2011 vp, s. 3).

Nyt käsillä oleva esitys täyttää myös nämä vaatimukset. Takausvastuun piiriin kuuluvat liitännäiserät on lakiehdotuksen 2 §:n 2 momentissa kuvattu selkeästi, ja esityksen perusteluissa on arvioitu seikkaperäisesti niiden todennäköistä suuruutta. Esityksessä on myös asianmukaisesti selostettu jo annettuja, voimassa olevia takauksia sekä arvioitu takausvastuiden mahdollista kasvua ja vastuisiin liittyviä riskejä samoin kuin riskien hallintaa.

Valiokunta viittaa aikaisempaan, Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevaan lausuntoonsa (PeVL 25/2011 vp, s. 3/II) ja korostaa, että Euroopan rahoitusvakauden turvaamiseen liittyviä Suomen taloudellisia vastuita tulee valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa tarkastella kokonaisuutena niistä aiheutuvan eduskunnan budjettivallan rajoituksen selvittämiseksi. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voidaanko vastuilla vaarantaa "Suomen valtion mahdollisuudet vastata niistä velvoitteistaan, jotka sillä Suomen perustuslain mukaan on" (PeVL 5/2011 vp, s. 4/II).

Kokonaisarviointiin sisältyvät nykytilanteessa paitsi Suomen takausvastuut ERVV:lle myös ERVV:n perustamista edeltäneet Suomen antamat rahoitustuet sekä Suomen tuleva osuus EVM:n kapasiteetista samoin kuin kysymys siitä, miten ERVV:n ja EVM:n kapasiteetit yhteensovitetaan. Arvioinnissa on myös otettava huomioon riskien kasvaminen, muun muassa ERVV:n kapasiteetin mahdollisessa laajentamisessa niin sanotulla vivutuksella. Valiokunta toteaa, että avoinna olevien kysymysten vuoksi kokonaisarviointia Suomen taloudellisista vastuista ei ole vielä tässä vaiheessa tehtävissä.

Lopuksi valiokunta kiinnittää valtiovarainvaliokunnan huomiota lakiehdotuksen voimaantulosäännökseen sisältyvään yleisluonteiseen lain soveltamista koskevaan säännökseen, jonka mukaan lakia sovelletaan jo 21 päivästä lokakuuta 2011. Lain soveltamisen poikkeuksellinen ulottaminen lain voimaantuloa edeltävään aikaan on yleensä perusteltua rajata asianmukaisella ja asiakohtaisesti tarpeellisella tavalla. Tässä tapauksessa lain takautuva soveltaminen tulisi rajata ennen lain voimaantuloa ERVV:lle annettuihin valtiontakauksiin tai vaihtoehtoisesti muulla vastaavalla ja asianmukaisella tavalla (vrt. ERVV-takauslain muutoksen 1060/2011 voimaantulosäännös).