Perustelut

Kokeiluhankkeet

Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetussa laissa tarkoitettua rahoitusta voidaan lakiin lisättäväksi ehdotetun uuden 19 a §:n mukaan käyttää metsätalousmaan monimuotoisuuden edistämistä koskeviin kokeiluhankkeisiin. Tämä on mahdollista Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmassa tarkoitetuissa hankkeissa. Kohteet valitaan luonnonsuojelubiologisilla perusteilla. Kokeiluhankkeiden toteuttamisalueista säädetään tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Laki on tarkoitettu olemaan voimassa vuoden 2007 loppuun. Kysymys on siten alueellisesti ja ajallisesti rajatusta kokeilusta.

Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntely edellyttää lähtökohtaisesti samanlaista kohtelua muun muassa asuinpaikkaan katsomatta. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin pitänyt jonkinasteiseen erilaisuuteen johtavaa kokeilulainsäädäntöä sinänsä hyväksyttävänä yhdenvertaisuuden kannalta. Valiokunta on tällöin korostanut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn ja että kokeilu saattaa ainakin joissakin rajoissa muodostaa sellaisen hyväksyttävän perusteen, jonka nojalla muodollisesta yhdenvertaisuudesta voidaan tinkiä alueellisessa suhteessa (ks. esim. PeVL 70/2002 vp, s. 2/II).

Metsätalousmaan monimuotoisuuden edistäminen muodostaa hyväksyttävän, viime kädessä perustuslain 20 §:n ympäristövastuusäännökseen liittyvän perusteen ajallisesti rajattujen kokeilujen toimeenpanemiseksi maan eri osissa. Ehdotetun sääntelyn merkitystä perustuslain yhdenvertaisuussäännösten kannalta vähentää, että kokeiluhankkeisiin hakeutuminen on metsänomistajille vapaaehtoista. Lisäksi rahoituksen myöntäminen on ehdotetun säännöksen mukaan kokeilualueillakin harkinnanvaraista. Kenelläkään ei siten ole oikeutta saada ehdotetussa laissa tarkoitettua rahoitusta. Kokeilun merkitys on metsäomistajien muodollisen yhdenvertaisuuden kannalta valiokunnan mielestä vähäinen eikä muodostu perustuslain 6 §:n kannalta ongelmalliseksi.

Kokeilualue on säännöksessä määritelty varsin väljästi viittaamalla valtioneuvoston asiasta tekemään periaatepäätökseen.Viittaussäännös on myös muotoilultaan epäonnistunut. On esimerkiksi tulkinnanvaraista, kuuluuko Satakunta laissa tarkoitettuihin kokeilualueisiin, vaikka kokeiluhankkeet ovat perustelujen mukaan tarkoitetut siellä käynnistettäviksi. Kokeiluhankkeiden toteuttamisalueista on tarkoitus säätää tarkemmin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Lainsäädäntövallan verraten avoimeen delegointiin perustuva sääntelytapa on valiokunnan mielestä kuitenkin sopusoinnussa perustuslain kanssa, kun otetaan huomioon kokeiluun osallistumisen vapaaehtoisuuteen samoin kuin rahoituksen harkinnanvaraisuuteen ja budjettisidonnaisuuteen (PeVL 47/2001 vp, s. 2—3) liittyvät näkökohdat (vrt. PeVL 70/2002 vp, s. 2/II, PeVL 39/2002 vp, s. 2/II).

Muita seikkoja

Maa- ja metsätalousministeriö voi pykälän 5 momentin nojalla antaa tarkempia säännöksiä kokeiluhankkeiden toimeenpanosta. Selvää valiokunnan mielestä on, että tarkemmat säännökset annetaan ministeriön asetuksella. Tästä on asianmukaista lisätä momenttiin maininta. Asetuksenantovaltuuden tavanomaista suurempi väljyys ei sääntelyn budjettisidonnaisuuden vuoksi muodostu perustuslain kannalta ongelmalliseksi (PeVL 47/2001 vp, s. 2—3). Valiokunta kuitenkin huomauttaa siitä, että ministeriön asetuksella ei perustuslain 80 §:n takia voida antaa säännöksiä yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteista eikä muista perustuslain mukaan lain alaan kuuluvista asioista.

Lain säännöksiä sovelletaan voimaantulosäännöksen mukaan lain voimassaolon aikana tehtyihin sopimuksiin kussakin sopimuksessa määritellyn sopimusajan loppuun asti, vaikka lain voimassaolo muuten olisi päättynyt. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen puutteeseen, ettei laki sisällä säännöksiä sen nojalla tehtävien määräaikaisten sopimusten enimmäispituudesta. Asia on aiheellista säännellä 19 a §:n 2 momentissa.

Esityksen perusteluista ilmenee, että ennalta maksettu suoritus voidaan määrätä palautettavaksi 2 momentissa mainitun tilanteen lisäksi myös 3 momentissa tarkoitetuissa sopimuksen irtisanomistapauksissa. Tästä ei kuitenkaan ole 3 momentissa mainintaa. Suorituksen palauttamisvelvollisuuden perusteista on perustuslain 80 §:n 1 momentin takia tarpeen lisätä 3 momenttiin säännös.