Perustelut
         
         Oikeusasiamies tekee eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun
            lain 12 §:n 2 momentin nojalla eduskunnalle antamassaan
            erilliskertomuksessa selkoa havaitsemistaan ongelmista viranomaisille
            kuuluvien sellaisten tehtävien hoitamisessa, jotka liittyvät
            lapsen suojelemiseen perheväkivallalta. Kertomuksessa arvioidaan
            erityisesti, miten eri viranomaiset täyttävät
            lastensuojelulain 40 §:ssä säädetyn
            velvollisuuden tehdä lastensuojeluilmoitus. Lisäksi
            kertomuksessa selvitetään viranomaisten toimia
            lapsiin perheissä kohdistuvien väkivaltarikosten
            selvittämiseksi ja epäiltyjen saattamiseksi rikosoikeudelliseen
            vastuuseen sekä lasten auttamiseksi ja saamiseksi tarpeelliseen
            hoitoon.
         
         
         Kertomuksen johtopäätösosassa oikeusasiamies
            esittää lastensuojeluilmoitusta koskevan lainsäädännön
            selkeyttämistä ja yhtenäistämistä samoin
            kuin sosiaaliviranomaisen tietojenanto-oikeudesta ja velvollisuudesta
            annetun sääntelyn täsmentämistä ja
            mahdollista laajentamista. Lisäksi oikeusasiamies kiinnittää huomiota
            lapsen oikeuteen saada oikea-aikaista hoitoa ja huolenpitoa perheväkivaltatilanteissa
            samoin kuin lapsen oikeuteen saada epäily häneen
            kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä asiantuntevasti
            ja kiireellisesti selvitetyksi. Oikeusasiamies esittää myös
            tietojen kokoamista ja tilastointia kehitettäväksi
            nykyistä luotettavamman kuvan saamiseksi lasten turvallisuuden
            tilasta.
         
         
         Oikeusasiamiehen pääasiallisen huomion kohteena
            ovat puutteet lastensuojeluilmoituksen tekemistä koskevassa
            sääntelyssä. Tarpeetonta tulkinnanvaraisuutta
            liittyy nykyisin siihen, milloin lasten parissa työskentelevä henkilö ylipäätään
            on velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen
            sosiaaliviranomaiselle. Epäselvää on
            sekin, koskeeko nykysääntely lainkaan esimerkiksi
            yksityisen terveydenhuollon palveluksessa olevia. Sääntely
            on puutteellista myös siksi, ettei lainsäädännöstä ilmene
            ilmoitusvelvollisuuden olevan voimassa salassapitosäännösten
            estämättä. Oikeusasiamies kiinnittää lisäksi
            huomiota sääntelyyn sosiaalihuollon viranomaisen
            oikeudesta ja velvollisuudesta antaa poliisille tietoja tapauksista,
            joissa viranomainen epäilee lapsen joutuneen väkivaltarikoksen tai
            seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tältä osin
            nykyinen sääntely on vaikeaselkoista eikä edesauta
            lapsiin kohdistuvia rikoksia koskevien epäilyjen saattamista
            poliisin tutkittaviksi.
         
         
         Oikeusasiamiehen tavoitteena on edistää lapsen
            psyykkisen ja fyysisen koskemattomuuden samoin kuin turvallisuuden
            suojaa perheväkivaltatilanteissa. Jokaisella on perustuslain
            7 §:n 1 momentin mukaan oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen
            ja turvallisuuteen. Perusoikeussäännös
            suojaa myös lapsia. Julkiseen valtaan kohdistuu lisäksi
            perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädetty
            velvollisuus tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia
            turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Perustuslakisääntelyyn
            todetaan sen esitöissä sisältyvän
            yleinen ajatus lapsen turvallisista kasvuoloista. Hyvinvoinnin turvaamiseen
            kuuluu myös suoja väkivaltaa, alistamista ja hyväksikäyttöä vastaan
            (HE 309/1993 vp, s. 72/I). 
         
         
         Yleissopimuksessa lapsen oikeuksista korostetaan niin ikään
            lapsen koskemattomuuden ja turvallisuuden suojaa. Sopimusvaltioiden
            tulee yleissopimuksen 19 artiklan 1 kappaleen mukaan ryhtyä kaikkiin
            asianmukaisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja
            henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä,
            laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai
            huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä,
            mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö,
            silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa
            tai kenen tahansa muun hoidossa. Yleissopimuksen toimeenpanoa valvova lapsen
            oikeuksien komitea on pitänyt lapsiin kohdistuvaa perheen
            sisäistä väkivaltaa ja seksuaalista
            hyväksikäyttöä yhtenä vakavimmista lapsen
            oikeuksien toteutumiseen liittyvistä ongelmista SuomessaLapsen
            oikeuksien komitean päätelmät: Suomi, 30.9.2005
            CRC/C/15/Add.272, kohta 31..
         
         
         Oikeusasiamiehen esittämille sääntelyn
            tarkistuksille on perusoikeusjärjestelmään
            tukeutuvat hyväksyttävät ja varsin painavat
            perusteet. Perustuslakivaliokunta yhtyy kertomuksesta samoin kuin
            lakivaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnoista
            ilmeneviin näkemyksiin sääntelyn selkeyttämistarpeista.
         
         
         Sääntelyä kehitettäessä on
            toisaalta otettava huomioon, että ilmoitus viranomaiselle
            lapsen kohtelusta on merkityksellistä myös perustuslain
            10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän
            ja sen piiriin luettavan perhe-elämän suojan (HE
               309/1993 vp, s. 53/I) kannalta. Perhe-elämää suojataan
            myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan määräyksillä.
            Päävastuu lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta
            kuuluu perusoikeussäännösten esitöiden
            mukaan perheelle, erityisesti lapsen vanhemmille tai muille lapsen
            huollosta lain mukaan vastaaville. Julkisen vallan puuttumisen perheen
            sisäiseen elämään tulee aina
            olla poikkeuksellinen ja viimekätinen toimenpide silloin,
            kun lapsen oikeuksia ei ole mahdollista muutoin turvata (HE
               309/1993 vp, s. 71/II). 
         
         
         Lapsen oikeuksia turvaavan sääntelyn on ilmoitusten
            perhe-elämän suojaan puuttuvien vaikutusten vuoksi
            täytettävä sääntelyn
            hyväksyttävyyden lisäksi myös
            muut perusoikeusrajoituksia koskevat yleiset edellytykset, kuten
            vaatimukset sääntelyn tarkkarajaisuudesta ja täsmällisyydestä sekä oikeasuhtaisuudesta.
            Rajoitukset eivät saa mennä pidemmälle
            kuin on lasten suojelemiseksi perusteltua, ja toisaalta mitä vakavammasta
            lapsen oikeuksien loukkauksesta tai sen epäilystä on
            kysymys, sitä laajemmin perhe-elämän
            suojaan on sallittua puuttua. 
         
         
         Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lastensuojeluilmoitusta
            koskevan sääntelyn tarkistamisen valmistelu on
            valtioneuvoston piirissä vireillä lastensuojelulain
            kokonaisuudistukseen tähtäävän
            hankkeen yhteydessä. Hallituksen esitys asiasta on tarkoitus
            antaa eduskunnan käsiteltäväksi vielä kuluvan
            syksyn aikana. Valtioneuvoston piirissä on valiokunnan
            mielestä aiheellista arvioida käsiteltävänä olevan
            kertomuksen pohjalta myös sääntelyä sosiaalitoimen viranomaisten
            poliisille tehtävistä ilmoituksista ja ryhtyä tarvittaessa
            toimenpiteisiin sääntelyn tarkistamiseksi. Perustuslakivaliokunta
            kiinnittää tältä osin huomiota
            lakivaliokunnan lausuntoon siitä, että sosiaaliviranomaisille
            tulisi ainakin vakavimmissa tapauksissa säätää velvollisuus
            ilmoittaa poliisille lapseen kohdistuneen väkivaltarikoksen
            tai seksuaalisen hyväksikäytön epäilystä.
         
         
         Perustuslakivaliokunta yhtyy oikeusasiamiehen huoleen lapsen
            hoitoon ja huolenpitoon liittyvien oikeuksien toteutumisesta perheväkivaltatilanteissa.
            Valtioneuvoston piirissä tulee siksi arvioida erityisesti
            sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon pohjalta lastensuojelutyöhön osoitettujen
            voimavarojen riittävyyttä samoin kuin viranomaisyhteistyön
            kehittämistarpeita. Lisäksi on aiheellista kehittää tilastointia
            ja tutkimusta nykyistä luotettavamman kokonaiskuvan saamiseksi
            lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, kuten kertomuksessa
            samoin kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä lakivaliokunnan
            lausunnoissa on esitetty.