Hyvinvointiyhteiskuntamme suurimpiin saavutuksiin lukeutuva
                        kansalaisten aiempaa pidempi elinikä tuo mukanaan hoivan
                        ja hoidon tarpeen kasvun. Kasvaneeseen hoidon tarpeeseen on osattu
                        useassa kunnassa vastata erinomaisesti. Monissa laitoksissa asiat
                        ovat hyvin: vanhusten hoitoon erikoistunut, ammattitaitoinen henkilökunta
                        tarjoaa ikäihmisille heidän tarvitsemansa hoivan
                        ja avun sekä virkistystoimintaa ja jokaisella on viihtyisä oma
                        huone tai asunto kodikkaine yhteistiloineen.
                     
                     
                     Äskettäin julkaistut lääninhallitusten
                        raportit vanhusten laitoshoidon tilasta osoittavat kuitenkin paikoin
                        vakavia puutteita vanhustenhoivassa. Vanhusten liikkumista on rajoitettu
                        tarpeettomasti, heitä ylilääkitään
                        esimerkiksi mielialalääkkeillä tai yhteensopimattomalla
                        monilääkityksellä ja heidän
                        toimintakykyään ylläpitävä viriketoiminta
                        kärsii. Vanhusten ruokailussa on puutteita — esimerkiksi
                        yöpaasto saattaa venyä yli 12-tuntiseksi. Hygienia
                        on puutteellista. Eräällä vuodeosastolla
                        vanhusta ei omaisen mukaan käytetty 1,5 viikkoon suihkussa
                        eikä häntä ehditty avustaa ruokailussa.
                        Vanhusten saamia murtumia on hoidettu ruhjeina, ja oikean diagnoosin
                        tekeminen on pahimmassa tapauksessa kestänyt päiväkausia.
                        Terveyskeskusten lääkäripulan vuoksi
                        lääkärit eivät ehdi vierailla
                        hoivayksiköissä tai heillä ei ole aikaa
                        vastata vanhuksen saamasta hoidosta.
                     
                     
                     Joissain terveyskeskuksissa on pitkäaikaishoidossa
                        olevia vanhuksia sijoitettu jopa 4—5 samaan huoneeseen.
                        Laitosten käyttämät vanhat kiinteistöt
                        ovat epäkäytännöllisiä ja
                        aiheuttavat ongelmia potilas- ja paloturvallisuuden suhteen.
                     
                     
                     Valitettavan usein kunnan tai hoitopiirin kaikissa hoitopaikoissa
                        henkilöstö on mitoitettu vanhustenhuollon laatusuosituksissa
                        määritellyn alarajan mukaan, joka ympärivuorokautisen
                        hoidon henkilöstön osalta on 0,5—0,6
                        hoitotyöntekijää asiakasta kohden vuorokaudessa
                        tai tuon alarajan alle. Sijaisia ei säästövaatimusten
                        takia palkata lainkaan tai sijaisina saatetaan käyttää epäpäteviä henkilöitä — räikeimmissä
                        tapauksissa
                        jopa alaikäinen työntekijä tekee itsenäisesti
                        yövuoroja. Hoitajien kuormitus työssä kasvaa,
                        kun he saattavat joutua tekemään ylipitkiä työvuoroja
                        ja vastaamaan perushoivatyön lisäksi esimerkiksi
                        siivouksesta tai ruokahuollosta. Ylikuormitus taas johtaa uupumiseen
                        ja lisääntyviin sairauspoissaoloihin.
                     
                     
                     Henkilöstövajeen ja kuntien talousvaikeuksien
                        ohella ongelmat johtuvat siis myös esimerkiksi työn
                        organisoinnin puutteista, alalle kouluttamattomien käyttämisestä,
                        palvelurakenteen hajanaisuudesta ja valvonnan resurssien vähäisyydestä.
                        Henkilöstön jaksamisen osalta ongelmallista on
                        myös, että hoitajat oman työnsä lisäksi joutuvat
                        usein tekemään työnjohdolle kuuluvia priorisointipäätöksiä ja
                        samalla käymään päivittäin
                        eettistä painiskelua käytännön
                        tasoa korkeammalla olevan työmoraalinsa kanssa.
                     
                     
                     Myös kotona asuvat heikkokuntoiset vanhukset joutuvat
                        sinnittelemään kotona ilman riittäviä palveluita.
                        Kotipalveluissa ongelmana on henkilökunnan niukkuus, ja
                        omaishoidon tuessa on useissa kunnissa merkittäviä puutteita.
                     
                     
                     Vanhustenhuollon ongelmallinen tilanne on ollut tiedossa. Jo
                        viime eduskuntavaaleissa ikäihmisten palvelujen parantaminen
                        oli keskeisimpiä teemoja ja kaikki puolueet halusivat saattaa vanhustenpalvelut
                        kuntoon. Myös hallitusohjelmassa luvataan turvata vanhusväestön
                        oikeus hyvään hoitoon. Tästä huolimatta
                        ongelmiin ei ole edelleenkään riittävässä määrin
                        puututtu.
                     
                     
                     Tulevaisuuteen varauduttaessa on tärkeää pitää huolta
                        hoito- ja hoivatyön houkuttelevuudesta ja hoitohenkilökunnan
                        pätevyydestä alalle. Vanhustenpalveluiden järjestämisongelmat
                        eivät tulevaisuudessa ainakaan helpotu: Yli 65-vuotiaiden
                        määrä kasvaa noin 600 000:lla
                        vuoteen 2020 mennessä samaan aikaan, kun työikäisten
                        määrä vähenee 200 000:lla.
                     
                     
                     Vain vanhustenpalvelulaki ja sen noudattaminen sekä lain
                        toimeenpanoa varten kunnille turvatut riittävät
                        lisävaltionosuudet takaavat tasa-arvoiset kunnalliset palvelut.
                        Hallitus ei ole rivakasti ryhtynyt korjaamaan vanhuspalveluiden puutteita.
                        Kasvavat palvelupaineet hallitus jättää kuntien
                        huoleksi. Vanhusten palveluita koskevan lain valmistelua ei ole
                        edes aloitettu.
                     
                     
                   
                  
                  
                     
                     
                     Edellä olevan perusteella ja
                        Suomen perustuslain 43 §:ään
                        viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
                        seuraavan välikysymyksen:
                     
                     
                     Mihin kiireellisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vanhusten
                        laadukkaat palvelut ja heidän perusoikeutensa turvaavan
                        lain säätämiseksi ja lain toteutumisen
                        takaavien riittävien resurssien turvaamiseksi?