Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Edustaja Mustajärvi sanoi, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen edessä pitää olla nöyrä. Minä olen aina oikeuden päätöksen edessä nöyrä.

Täytyy muistaa, että Suomen valtiolla, valtiovarainministeriön virkamiehillä tai minulla tai tällä hallituksella ei ole ollut mitään halua salata vakuussopimuksia. Tämä halukkuus näiden asiakirjojen salaamiseen, tai oikeastaan vaatimus, tuli meidän sopimusosapuolilta eli kreikkalaisilta pankeilta ja Kreikan valtiolta. Eli se lähtökohta näiden asiakirjojen salaamiseen tai siihen, että niitä ei julkistettu kokonaan, on nimenomaan ollut lähtökohta, joka on tullut meidän sopimusosapuolilta. Se on hyvä tässä keskustelussa muistaa.

Mutta niin kuin sanoin eilen, minusta se on tärkeää myöskin kansanedustajille todeta, että on hyvä, että meillä on nyt selkeä tulkinta olemassa ja myöskin sitä kautta vastaisuudessa, tulevaisuudessa, kun kansainvälisiä sopimuksia tehdään, meillä on tieto siitä, miten me näiden sopimusten osalta toimimme. Eli julkisuuslainsäädännön tulkinta on selvä, ja se sitoo, totta kai, tulevaisuudessa meitä kaikkia, päättäjiä, virkamiehiä, ja näin tulemme totta kai myöskin toimimaan. Tämä oli se viesti, joka on mielestäni tärkeää tässä todeta.

Mutta sitten samaan aikaan, kun kuuntelin edustaja Lehtomäen ja Tiilikaisen puheenvuoroja, tuli mieleeni sellainen vanha suomalainen sananlasku kuin "Ylpeys käy lankeemuksen edellä". Eli tämä ilakointi, jota te nyt käytte siitä, että minä olen kollegani kanssa allekirjoittanut poliittisen sitoumuksen, jonka Kreikan valtio antoi vakuusjärjestelylle, on kyllä ylimielisyydessään aika erikoista. Nyt on kysymys siitä, että Kreikan valtio ei juridisista syistä pystynyt juridista sopimusta vakuusjärjestelystä tekemään, mutta he halusivat antaa poliittisen sitoumuksen, koska tämä asia oli hyvin herkkä. Te hyvin muistatte, että tästä käytiin pitkää keskustelua, tämä on ollut hyvin vaikea teema myöskin muiden euromaiden kannalta, ja Kreikan valtio halusi antaa poliittisen sitoumuksen tälle vakuusjärjestelylle, jossa juridisena osapuolena olivat kreikkalaiset pankit. Kreikkalaisten pankkien kanssa tämä juridinen sopimus tehtiin ja kollegani, silloisen kollegani — Kreikassa on ehtinyt vaihtua aika monta kertaa valtiovarainministeri sen jälkeen — Venizeloksen kanssa tuo poliittinen sitoumus allekirjoitettiin, koska myöskin Kreikan valtio halusi osaltaan kertoa, että he sitoutuvat tähän vakuusjärjestelyyn ja pitävät sitä hyvänä. Minusta se, että nyt te täällä tuohon tyyliin ikään kuin ilakoitte tästä asiasta, on hyvin erikoista, eritoten kun muistaa, että keskustan johdolla Kreikalle myönnettiin lainaa miljardi euroa ilman minkäänlaisia vakuuksia ja nyt kuitenkin 870 miljoonaa euroa vakuuksia Kreikalta on saatu.

Sitten, arvoisa puheenjohtaja, ehkä vielä muutama sana tästä pankkien vastuusta ja sijoittajien vastuusta. Täällä perussuomalaisten puolella aika moneen kertaan on heitetty huulta tai ainakin kevyttä läppää siitä, että olisimme tukemassa pankkeja. Täytyy muistaa, mitä tapahtui Kyproksen tukipaketin osalta, Kyproksen lainaohjelman osalta, joka oli täällä viimeksi käsittelyssä. Siinä ajetaan kokonaan yksi suuri kansainvälinen pankki, toimija, alas ja toiseen isoon pankkiin tehdään iso uudelleenjärjestely. Sijoittajat, suurtallettajat laitetaan vastuuseen ja sitä kautta tämän kriisin hoidossa tehdään se moraalinen teko, joka mielestäni on oikein ja välttämätöntä tehdä, että ne, jotka ovat riskejä myöskin ottaneet, riskit myöskin maksavat. Sen takia mielestäni teidän puheenvuoroistanne tulee hieman väärä käsitys, kun te syytätte hallitusta siitä, että hallitus olisi pelastamassa pankkeja, kun esimerkiksi Kyproksen osalta tiedämme, että pankit (Mauri Pekkarinen: 50 miljardia euroa menee pankeille!) ja pankkien sijoittajat on pantu vastuuseen.

Mutta, arvoisa puhemies, ehkä jatkamme keskustelua ja vastaan sitten muihin kysymyksiin myöhemmin.