Yleisperustelut

Yleisarvio hallituksen esityksestä

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Lähes 60 vuotta vanha asevelvollisuuslaki, vaikka sitä on vuosien mittaan ajantasaistettukin, kaipaa kokonaisuudistusta muun muassa uuden perustuslain vaatimusten näkökulmasta. Tämä koskee erityisesti säännöksiä, jotka liittyvät lainsäädäntövallan delegointiin, sotilasviranomaisten toimivaltaan ja tehtäviin sekä perusoikeuksiin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 9/2007 vp) mukaan ehdotus asevelvollisuuslaiksi voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, jos valiokunnan sen 79 §:stä, 90 §:n 2 momentista sekä 112 §:n 2 ja 3 momentista tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

Saadun selvityksen mukaan ehdotettu asevelvollisuuslaki perustuu yleiseen asevelvollisuuteen, eikä nykyiseen järjestelmään esitetä merkittäviä muutoksia. Uudessa asevelvollisuuslaissa säädettäisiin pääosin samoista asioista kuin nykyisessä laissakin (452/1950). Esitykseen sisältyvät lisäksi ehdotukset laeiksi sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain, vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain, rikoslain ja sotilasoikeudenkäyntilain muuttamisesta.

Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä, että yhteiskunnallisesti merkittäviä puolustushallinnon lakihankkeita valmistellaan mahdollisimman laajapohjaisesti antaen eri toimijoille riittävästi aikaa perehtyä ja kommentoida esitystä. Asiantuntijakuulemisten palautteen perusteella puolustusministeriö on asevelvollisuuslakiesityksen valmistelutyössä tässä mielessä onnistunut varsin hyvin. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosesityksin.

Asevelvollisuuden merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa

Jokainen Suomen kansalainen on perustuslain 127 §:n 1 momentin perusteella velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, ettei perustuslaissa ole estettä sille, että asevelvollisuus säädetään lailla koskemaan vain miehiä.

Uusi laki puolustusvoimista (551/2007) astuu voimaan 1.1.2008. Sen 2 §:n mukaan puolustusvoimien tehtävät ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen sekä osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Näiden kaikkien tehtävien tehokkaaksi suorittamiseksi nykyjärjestelmä tarjoaa puolustusvaliokunnan mielestä parhaat mahdollisuudet. Yleinen asevelvollisuus nauttii kansalaisten vankkaa tukea. Tästä kertoo osaltaan myös se, että lähes 80 % miehistä suorittaa varusmiespalveluksen.

Valiokunta pitää asevelvollisuusjärjestelmää hyvänä ja kustannustehokkaana järjestelmänä tuotettaessa laadukkaita sodan ajan joukkoja. Pinta-alaltaan suuressa, mutta väkiluvultaan pienessä maassa tarvitaan suuri reservi, jotta kriisitilanteessa koko maan puolustaminen olisi mahdollista. Yleinen asevelvollisuus mahdollistaa myös reservin pitämisen riittävän nuorena ja toimintakykyisenä.

Tässä yhteydessä puolustusvaliokunta ilmaisee huolensa siitä, että terveydellisten syiden — fyysinen ja henkinen suorituskyky — vuoksi varusmiespalvelustaan lykkäävien tai keskeyttämään joutuvien henkilöiden määrä on valiokunnan saaman selvityksen mukaan huomattavasti kasvanut viime vuosina. Nuorten miesten huono kunto on vakava kansanterveydellinen ongelma, johon on kiinnitettävä huomiota jo koulunkäyntiaikana. Valiokunta näkee toisaalta, että huonokaan fyysinen kunto ei saisi olla ylivoimainen este varusmiespalveluksen suorittamiselle, ja pitää tärkeänä, että mahdollisimman moni nuori mies pystyisi varusmiespalveluksen suorittamaan. Valiokunta huomauttaa, että fyysisesti huonokuntoisilla miehillä saattaa olla puolustusvoimien kannalta ensiarvoisen tärkeää osaamista esimerkiksi IT-alalla. Valiokunta toteaa, että varusmiespalveluksen kehittämistä on syytä pohtia tarkemmin vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Muiden viranomaisten tukeminen on annettu puolustusvoimien toiseksi tehtäväksi laissa puolustusvoimista. Tietyissä virka-aputehtävissä, kuten pelastustehtävissä, voidaan valiokunnan mielestä perustellusti käyttää myös asevelvollisia. Valiokunta näkee myös, että varusmiespalveluksen suorittaminen antaa hyvät edellytykset osallistumiselle kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Kriisinhallintatehtävistä kiinnostuneita reserviläisiä on löytynyt käynnistettäviin operaatioihin yli tarpeen. Lisäksi laaja rekrytointipohja on tarjonnut mahdollisuuden räätälöidä kulloiseenkin operaatioon sopiva joukkokokoonpano.

Asevelvollisen palvelus ulkomailla ja määrääminen puolustusvoimien ulkopuoliseen tehtävään

Lakiehdotuksen 62 §:ssä säädetään edellytyksistä, joilla asevelvollinen voidaan lyhytaikaisesti määrätä palvelemaan Suomen rajojen ulkopuolella. Saadun selvityksen mukaan palvelus ulkomailla liittyy pääsääntöisesti sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyviin harjoituksiin, jotka kestävät yleensä 1—3 viikkoa. Erilaiset vierailu- ja kilpaurheilutoimintaan liittyvät ulkomaanjaksot ovat kestoltaan edellä mainittua ajanjaksoa lyhyempiä, kun taas esimerkiksi merivoimien ulkomaanpurjehdukset voivat kestää useita viikkoja, jopa kuukausiakin.

Asevelvollinen voidaan 62 §:n 3 momentin perusteella määrätä virka-aputehtäviin Suomen rajojen ulkopuolelle. Saadun selvityksen mukaan esityksellä mahdollistettaisiin erityisesti osallistuminen EU:n yhteisvastuulausekkeen mukaisiin virka-aputehtäviin. Virka-apu ja sen antamiseen tähtäävä harjoittelu on ollut pohjoisella kalottialueella käytännön tasolla puolustusvoimien ja muiden Pohjoismaiden viranomaisten välistä normaalia yhteistyötä.

Virka-apuosastoon kuuluvat asevelvolliset voivat 62 §:n 2 momentin ja 78 §:n 1 momentin perusteella osallistua paitsi puolustusvoimista annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 (b) kohdassa tarkoitettuun pelastustoimintaan myös 2 (a) kohdassa mainittuun virka-avun antamiseen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi. Asevelvolliset eivät saa 78 §:n 1 momentin perusteella osallistua virka-aputehtäviin, joissa on kyse vaarallisten henkilöiden kiinniottamisesta, räjähteiden raivaamisesta, aseellisesta voimankäytöstä tai muusta vaarallisesta tehtävästä.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että lakiehdotuksen virka-apuosaston tehtävät soveltuvat asevelvollisille. Tehtävien harjoitteluun ja niiden suorittamiseen liittyy myös koulutuksellisia näkökohtia. Perustuslakivaliokunta huomauttaa lisäksi, että kansainvälisen kanssakäymisen lisääntyminen yhteiskunnan eri aloilla on otettava huomioon arvioitaessa perustuslaista johtuvia rajoituksia käyttää asevelvollisia Suomen rajojen ulkopuolella.

Perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan lakiehdotuksen samoin kuin voimassa olevan lain sanamuodon perusteella ("kuuluu virka-apuosastoon") on jossain määrin epäselvää, voidaanko kansainvälistä virka-apua antavaan osastoon määrätä muitakin kuin vapaaehtoisia asevelvollisia. Perustuslain kannalta ongelmallista ei ole, mikäli varusmiehiä käytetään Suomen lähialueilla lyhytaikaisissa pelastustehtävissä. Perustuslakivaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että lakiehdotuksen 62 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun virka-apuosastoon kuulumiselle saadaan asianomaisen suostumus virka-apuosaston tehtävien maantieteellisen ja asiallisen laaja-alaisuuden vuoksi.

Reserviläisten määrääminen erityistehtäviin

Puolustusvaliokunta toteaa, että lakiehdotuksen 79 § merkitsee kokonaan uutta valtuutta ja menettelyä määrätä reserviläisiä palvelukseen tietyissä kriisitilanteissa. Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä, että tiettyjä erityiskoulutuksen saaneita reserviläisryhmiä voidaan 79 §:n perusteella kutsua vakavissa kriisitilanteissa lyhytkestoiseen palvelukseen. Puolustusvoimilla on osaamista ja kalustoa, jota muualta yhteiskunnasta ei välttämättä löydy.

Tasavallan presidentti voi lakiehdotuksen 79 §:n nojalla päättää valtioneuvoston esityksestä, että pääesikunnalla on oikeus määrätä reservissä olevia asevelvollisia puolustusvoimissa saamansa koulutuksen mukaisiin tehtäviin. Edellytyksenä on, että määräys on välttämätön valmiuslain 2 §:n 5 kohdassa tarkoitetussa suuronnettomuustilanteessa silloin, kun tilanne on erityisen vakava, sekä tilanteessa, jossa laajalle levinnyt kulkutauti vastaa vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että reserviläinen on ehdotetun sääntelyn perusteella mahdollista määrätä muuhun kuin perustuslain 127 §:n 1 momentissa tarkoitettuun maanpuolustusvelvollisuuteen liittyvään tehtävään. Sääntelylle on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät ja painavat perusteet. Ehdotuksessa tarkoitetuissa tilanteissa on kysymys väestön terveydestä ja viime kädessä jokaisen oikeudesta elämään.

Perustuslakivaliokunta huomauttaa, että 79 § on rakenteeltaan ja asiasisällöltään yhteydessä valmiuslakiin, jonka kokonaisuudistukseen tähtäävä hanke on valtioneuvostossa vireillä, ja tarvittaessa pykälää vastaava ehdotus on aikanaan mahdollista sisällyttää valmiuslainsäädännön uudistamista tarkoittavaan esitykseen. Mikäli 79 § halutaan säilyttää, on sitä oleellisesti rajattava.

Perustuslakivaliokunta toteaa, että ehdotuksessa tarkoitetun työvelvollisuuden piiriin kuuluu varsin laaja henkilöjoukko. Säännös koskee sanamuotonsa mukaan jokaista reservissä olevaa asevelvollista. Velvoitettava henkilöryhmä jää perustuslain kannalta ongelmallisella tavalla valtioneuvoston asetuksella annettavan sääntelyn varaan. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan sääntelyn tarkoitus on kohdistua lähinnä suojelu- tai muun vastaavan puolustusvoimien erityiskoulutuksen saaneisiin reserviläisiin. Tällaisesta rajauksesta on sisällytettävä lakiin erityinen maininta. Lisäys on edellytys lakiehdotuksen käsittelemiseksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lakiin on lisäksi välttämätöntä lisätä säännökset työvelvollisuuden ajallisesta kestosta, jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Säännökset tulee lisäksi muotoilla niin, että määräys työvelvollisuudesta voidaan antaa vain verrattain lyhyeksi ajaksi.

Aseettoman palvelusaika

Aseettoman palvelusaikasäännösten yhdenmukaistamista muiden palvelussäännösten kanssa on esitetty harkittavaksi yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Lakiehdotuksen 69 §:n perusteella nykyisen 330 päivän sijasta aseettoman palvelusajaksi esitetään 270 tai 362 päivää annettavan koulutuksen mukaan.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että aseeton palvelus eroaa aseellisesta sisällöltään mutta ei välttämättä muilta osin kokonaisrasittavuudeltaan. Ero palveluksen sisällössä taas perustuu aseettomana palvelukseen hakeutuneen itse ilmoittamiin omantunnonsyihin. Palvelusaikasääntelyn erilaisuus ei perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan siksi vaivatta sovi yhteen perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetyn syrjintäkiellon kanssa. Lausunnossa todetaan edelleen, että sääntelyyn liittyvää tiettyä ongelmallisuutta lieventää se, että kysymys on sinänsä asianmukaisesta muutoksesta kaikkia aseettomia nykyisin koskevaan 330 päivän palvelusaikaan. Puolustusvoimien koulutuksellisten ja toiminnallisten tarpeiden kannalta ei perustuslakivaliokunnan mielestä kuitenkaan liene välttämätöntä, että kaikki aseettomat palvelevat vähintään 270 päivää. Aseettomana ja aseellisena palvelevien varusmiesten palvelusaikasäännösten yhtenäistämistä on siksi syytä harkita.

Saadun selvityksen mukaan aseettomaan palvelukseen hakeutuvien määrä on viime vuosina pienentynyt. Vuonna 2003 aseettomaan palvelukseen hakeutui 56 henkeä ja vuonna 2006 enää 38 henkeä. Aseettomista noin puolet palvelee kirjurin tehtävässä, joka normaalisti on kuusi kuukautta palvelevan tehtävä. Muita tyypillisiä tehtäviä ovat lääkintämiehen ja moottoriajoneuvon kuljettajan tehtävät, jotka ovat yhdeksän kuukautta palvelevan tehtäviä. Osa kuljettajan tehtäviin koulutettavista palvelee 12 kuukautta. Aseetonta palvelusta voimassa olevan lain mukaan suorittavat eivät ole palvelusaikansa puitteissa ehtineet kuitenkaan suorittaa 12 kuukauden kuljettajakoulutusta loppuun. Uudessa lakiehdotuksessa aseettoman omat toiveet pyritään ottamaan huomioon koulutukseen määrättäessä, minkä vuoksi aseettoman palveluksen pituus voi siis olla myös 362 päivää.

Asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, että kuuden kuukauden palvelusajan ottaminen käyttöön voisi lisätä huomattavasti aseettomaan palvelukseen hakeutuvien määrää. Lisäksi pidettiin mahdollisena sitä, että aseettomaan palvelukseen siirryttäisiin enenevässä määrin myös keinottelutarkoituksessa, jos asianomainen tulisi määrätyksi vastoin tahtoaan pidempää palvelusaikaa edellyttävään koulutukseen. Nykyään vuosittain muutamia aliupseeriksi koulutettuja on ilmoittautunut aseettomaksi kotiutuakseen kuukautta aikaisemmin.

Puolustusvaliokunta toteaa, että aseettomana palvelevien määrän lisääntyminen ei ole tarkoituksenmukaista asevelvollisuuden tarkoitus ja puolustusvoimien tehtävät huomioon ottaen. Valiokunnan näkemyksen mukaan aseeton palvelus on aseellista palvelusta kevyempää, joten pitempi palvelusaika tasaa kokonaisrasittavuutta. Näin ollen 270 päivän minimiaikaa aseettomassa palveluksessa ei voida pitää kohtuuttomana.

Asevelvollisten taloudellis-sosiaalisen aseman kehittäminen

Esitetyn asevelvollisuuslain 11 lukuun on sisällytetty kaikki keskeiset varusmiesten ja reserviläisten taloudellis-sosiaalista asemaa koskevat säännökset. Saadun selvityksen mukaan vuoden 2008 alusta lähtien lisätään muun muassa maksuttomien matkojen määrää 1—2 lomamatkalla, jolloin ollaan lähellä tavoitetta eli kaikkien lomamatkojen maksuttomuutta julkisilla kulkuneuvoilla. Valiokunta pitää tätä tervetulleena uudistuksena.

Lakiehdotus ei tuo kuitenkaan ratkaisua kahteen tärkeään osakokonaisuuteen eli kotiuttamisrahan kohtaloon tai eläkkeen kertymiseen varusmiesaikana. Vuosina 1978—1991 asevelvollisille maksettiin valtion varoista kotiuttamisraha. Määräraha sisältyi valtion tulo- ja menoarviossa sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan. Kotiuttamisrahan maksaminen lopetettiin osana julkisen talouden silloisia säästötoimenpiteitä vuonna 1991. Tällöin kotiuttamisraha oli 300 markan suuruinen. Varusmiesten puolelta tulleissa esityksissä kotiuttamisrahaa on esitetty palautettavaksi porrastettuna palvelusajan mukaan: esimerkiksi 100 euroa/6 kuukautta ja 150 euroa/12 kuukautta. Puolustusministeriö on arvioinut kotiuttamisrahan palauttamisen kustannusvaikutukseksi noin 3 miljoonaa euroa vuosittain.

Saadun selvityksen mukaan kotiuttamisraha on ollut edellisellä hallituskaudella useita kertoja esillä sosiaali- ja terveysministeriön budjettivalmisteluissa, mutta asian käsittely ei ole edennyt. Nyt asiaan liittyvää valmistelua ei ole käynnissä. Puolustusvaliokunta pitää tärkeänä kotiuttamisrahajärjestelmän palauttamista mahdollisimman nopeasti. Siitä saadut kokemukset olivat positiivisia 1978—1991, ja kotiuttamisraha auttoi osaltaan asevelvollisia siirtymisessä takaisin siviilielämään.

Asevelvollisten eläketurvan kustannuskysymys jakaa saadun selvityksen mukaan näkemyksiä valtionhallinnossa. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan tämän etuuden kustantaminen kuuluu puolustusministeriölle. Puolustusministeriö taas katsoo, että toimenpiteiden toteutus ja rahoitus kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan. Varusmiesajan eläkekertymästä ja mahdollisen uudistuksen valtiolle aiheuttamista kustannuksista on esitetty erilaisia arvioita. Palkansaajien tutkimuslaitos on arvioinut yhden ikäluokan eli noin 30 000 henkilön eläkkeiden maksavan noin 2,1 miljoonaa euroa vuodessa.

Vuoden 2005 alusta voimaantulleen eläkeuudistuksen mukaisesti eläkettä alkaa kertyä 18 ikävuodesta alkaen. Varusmiespalvelusaikaa ei kuitenkaan lueta eläkeajaksi. Työeläkeuudistuksen yhteydessä eduskunta edellytti, että työeläkeuudistuksen jatkovaiheessa selvitetään mahdollisuudet laajentaa valtion varoista suoritettavaa eläkkeen korvaamista varusmiespalvelukseen osallistuville sekä niille, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa sairauden vuoksi.

Puolustusvaliokunnan näkemyksen mukaan asevelvollisten rajaamista eläkeoikeuden ulkopuolelle voidaan pitää kansalaisten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksenä.

Edellä todettuun viitaten puolustusvaliokunta esittää eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa varusmiesajan huomioimiseksi eläkkeen määräytymisessä, kotiuttamisrahan palauttamisessa sekä varusmiesten taloudellisten etuuksien edelleen kehittämisessä.

Kutsuntaan liittyvät kunnan velvollisuudet

Ehdotuksen 22 §:n perusteella kunnan tulee aluetoimiston esityksestä järjestää asevelvollisten ennakkoterveystarkastus terveyskeskuksessa tai muussa tarkastukseen soveltuvassa paikassa sekä tarpeellinen määrä lääkäreitä kutsuntaan ja soveltuvat tilat kutsunnan järjestämistä varten. Kunnan tulee lisäksi nimetä kutsuntalautakuntaan kunnan edustaja ja tälle tarpeellinen määrä varahenkilöitä. 24 §:ssä säädettäisiin kustannusten korvaamisesta.

Eduskunta on aiemmin hyväksynyt lakimuutokset koskien puolustusvoimien terveydenhuollon supistamista ja puolustusvoimien tukeutumista kuntien terveydenhuoltoon (252/2006, 293/2006, 294/2006 ja 626/2007). Näissä on säädetty muun muassa kunnille tulevista korvauksista.

Kuntaliiton puolelta on asiantuntijakuulemisissa tuotu esiin, että kunnan rooli asevelvollisten palveluskelpoisuuden määrittämisessä tulisi olla sopimusperusteinen palvelujen tuottaja eikä järjestäjä. Kuntaliitto katsoo, että asevelvollisen palveluskelpoisuuden määrittelyyn tarvittavat lääkäripalvelut kuuluvat kokonaan valtion järjestämisvastuulle ja myös kustannettaviksi. Tällöin myös tehtävään kuuluva viranomaisvastuu siihen liittyvine turvallisuusnäkökohtineen kuuluisi puolustusvoimille eikä kunnalle. Lisäksi tuotiin esiin, ettei kutsuntoihin ja ennakkoterveystarkastuksiin ole aina luovutettavissa terveyskeskuksen virkavastuulla toimivaa lääkäriä, vaan kysymykseen voi tulla vuokralääkäri tai yksityisen terveysaseman lääkäri, jolloin kunnan järjestämisvastuu on pelkästään työvoiman välitys- ja rahoitusvastuuta puolustusvoimille.

Kansanterveyslain 1.1.2008 voimaantulevan 25 §:n perusteella korvaus ennakkoterveystarkastuksista ja lääkärin osallistumisesta kutsuntoihin on 50 prosenttia sovituista tai palvelun tuottamisesta aiheutuneista kustannuksista. Tällä hetkellä puolustusvoimat ei maksa korvauksia näistä palveluista. Kansanterveyslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (234/2006) mukaan ennakkoterveystarkastusten järjestämisestä ja lääkärin osallistumisesta kutsuntatilaisuuksiin aiheutuu vuosittain arviolta noin 2 miljoonan euron kustannukset. Kustannusten jakamisen jälkeen kuntien maksuosuus olisi vuosittain noin miljoona euroa.

Puolustusvaliokunta toteaa, että nuorten miesten ennakkoterveystarkastukset ovat selkeästi koko yhteiskuntaa hyödyttävä kansanterveydellinen toimi. Kansanterveyslain (626/2007) 25 §:n perusteella suoritettava ennakkoterveystarkastusten ja kutsuntalääkärien kustannusten jakaminen tasan puolustusvoimien ja kuntien kesken on tätä taustaa vasten järkevä kompromissi.

Jehovan todistajien asema

Asevelvolliselle, joka osoittaa kuuluvansa Jehovan todistajat -nimiseen rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan ja ilmoittaa, että uskonnolliseen vakaumukseen perustuvat omantunnonsyyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuutta aseellisessa palveluksessa tai missään sitä korvaavassa palveluksessa, voidaan sen estämättä, mitä asevelvollisuuslaissa ja siviilipalveluslaissa säädetään, myöntää lykkäystä ja hänet voidaan vapauttaa asevelvollisuuden suorittamisesta rauhan aikana siten kuin laissa Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa (645/1985) säädetään.

Saadun selvityksen mukaan laki Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa säädettiin aikanaan perustuslain säätämisjärjestyksessä niin sanottuna poikkeuslakina sen vuoksi, että sen katsottiin merkitsevän Jehovan todistajien vapautusta maanpuolustusvelvollisuudesta ja samalla poikkeusta kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Puolustusministeriö on 14.3.2007 asettanut toimikunnan, jonka tehtävänä on selvittää sanotun lain tarpeellisuus ja lain suhde perustuslain säännöksiin ja tehdä ehdotus sääntelyn tarkistamiseksi. Toimikunnalle asetettu määräaika päättyy 30.11.2007.

Poliisin kutsunnassa antama virka-apu

Asiantuntijakuulemisissa tuotiin sisäasiainministeriön puolelta esiin, että ministeriö ei näe poliisin ehdotonta läsnäolopakkoa tarpeelliseksi kutsuntatilaisuuksissa. Saadun selvityksen mukaan etenkin haja-asutusalueilla poliisin ehdoton läsnäolovelvoite voi hidastaa muiden virkatehtävien suorittamista.

Puolustusvaliokunta ymmärtää sisäasiainministeriön huolen asiassa, mutta pitää tärkeänä, että poliisi on paikalla kutsuntatilaisuudessa valvomassa järjestystä ja antamassa tarvittavaa virka-apua. Valiokunta huomauttaa lisäksi, että poliisiviranomaisilla voi olla kutsuntatilaisuuden suorittamisen kannalta tärkeää tietoa. Valiokunta ei näin ollen näe tarpeelliseksi täsmentää 23 §:n muotoilua. Poliisin läsnäoloa tarvitaan etenkin kutsuntatilaisuuden alkaessa. Kutsuntatilaisuuden käynnistyttyä häiriöttä eri viranomaistahot voivat sopia, tarvitaanko poliisin läsnäoloa koko tilaisuuden ajan. Kaikissa olosuhteissa tulee varmistaa, että mahdollisissa häiriötilanteissa poliisiviranomaiset saadaan viivytyksettä takaisin kutsuntatilaisuuteen.

Palvelukseen kutsumatta jättäminen yleisen edun vuoksi

Poliisi ja monet muut tahot ovat toivoneet automaattista vapautusta liikekannallepanosta. Nykyisin niistä tehtävistä, joista vapautus koskee, säädetään asetuksella. Järjestelmä edellyttää, että työnantaja tekee sotilasviranomaiselle ilmoituksen henkilöstä, jolle vapautus haetaan.

Lakiehdotuksen 89 §:n perusteella voimassa olevasta sääntelystä ehdotetaan säilytettäväksi ainoastaan vapautus hakemuksen perusteella. Palveluksesta vapauttamisen perusteena tulisi kysymykseen sekä yleinen että sotilaallinen etu. Palveluksesta voitaisiin vapauttaa esimerkiksi julkisessa tehtävässä tai muussa yhteiskunnan toiminnalle tärkeässä tehtävässä palveleva asevelvollinen.

Hakemuskäytäntöä on perusteltu sillä, että vapautushakemusten osalta säilyy näin tietty ajantasaisuus. Lisäksi pykälän muotoilu on tehty sen verran väljäksi, ettei mitään tahoa ole suljettu vapautusmenettelyn ulkopuolelle.

Puolustusvaliokunta näkee ehdotetun uuden sääntelyn mielekkääksi. Sen ansiosta vapautuslistat pysyvät ajan tasalla. Säännös on myös muotoilultaan sellainen, että kaikki tahot — kuten tietyt julkisoikeudelliset yhdistykset — voivat hakea esimerkiksi vapaaehtoistyöntekijöilleen vapautusta.

Isyysvapaa

Lakiehdotuksen 44 §:n mukaan varusmiespalveluksessa olevalla on oikeus lapsen syntymän yhteydessä 12 päivän isyysvapaaseen. Voimassa olevassa asevelvollisuuslaissa isyysvapaaoikeus on 6 päivää. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että yleensä isyysvapaa on aloitettava kuukauden kuluessa lapsen syntymästä koulutuksen kannalta soveltuvimpana ajankohtana.

Normaali 18 vuorokauden isyysvapaa on saadun selvityksen mukaan koulutuksellisista syistä liian pitkä poissaolojakso ja haittaa esimerkiksi johtajakoulutukseen hakeutumisessa. Saadun selvityksen mukaan isyysvapaata on pitänyt viime vuosina noin 130—150 varusmiestä.

Valiokunta pitää hyvänä isyysvapaan pidentämistä kahteentoista vuorokauteen. Pitempi isyysvapaa edistää valiokunnan mielestä vanhemmuuden jakamista ja nuoren isän mahdollisuutta osallistua lapsen hoitoon asevelvollisuuden suorittamisesta huolimatta. Valiokunta pitää isyyden tukemisessa tärkeinä myös lakiehdotuksen 44 ja 46 §:n lomasäännöksiä henkilökohtaisesta lomasta ja pakottavasta henkilökohtaisesta lomasta.

Asevelvollisuusrekisteri

Lakiehdotuksen 96 §:n 2 momentissa säädetään, että rekisterinpitäjällä on oikeus saada 1 momentissa tarkoitetut tiedot teknisen käyttöyhteyden avulla tai konekielisessä muodossa maksutta tai tietojen irrottamiskustannuksiin perustuvaa vastiketta vastaan siten, kuin siitä asianomaisen rekisterinpitäjän kanssa sovitaan.

Saadun selvityksen mukaan muun muassa Ulkomaalaisvirastolla on oikeus saada tietoja maksutta kansalaisuuslain (359/2003) 48 §:n nojalla. Puolustusvoimat on puolestaan maksanut vuosittain noin 50 henkilön kansalaisuusaseman selvittämisestä Ulkomaalaisvirastolle 1 700 euroa. Väestörekisterikeskukselle puolustusvoimat on maksanut tiettyjen tietojen saamisesta noin 23 000 euroa vuodessa. Puolustusvoimat antaa kansalaisuuslain 40 §:n mukaan väestötietojärjestelmään tietoja kaksoiskansalaisten asevelvollisuuden suorittamisesta.

Puolustusvaliokunta toteaa, että näin pienistä maksuista pitää pystyä sopimaan vastavuoroisuuden perusteella eri viranomaisten kesken, jotta vältytään laskuttamiseen liittyvältä turhalta työltä.

Lakiehdotuksen 97 §:n 1 momentin 10 kohdassa säädetään, että asevelvollisuusrekisteristä voidaan antaa Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle asevelvollisten 94 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perustietoja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen järjestämistä varten. Saadun selvityksen mukaan MPK voi tarpeellisia tietoja, kuten osoitetietoja, toimittaa myös jäsenjärjestöilleen.

Muita seikkoja

Lakiehdotuksen 15 §:n 3 momentin mukaan kutsunnan ajasta ja paikasta ilmoitetaan kutsuntakuulutuksella, joka on nähtävillä puolustusvoimien verkkosivuilla ja kunnan ilmoitustaululla vähintään 2 viikkoa ennen kutsuntaa. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että käytännössä asevelvollisille on lähetetty rauhan aikana myös ilmoitus kirjeitse. Puolustusvaliokunta pitää tätä käytäntöä tarpeellisena myös jatkossa.

Ehdotuksen 59 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään, että asevelvolliselle voidaan myöntää lupa lyhytaikaisesti poistua palveluspaikasta lähiomaisen kuoleman tai vakavan sairauden vuoksi. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa ei oteta kantaa siihen, onko avopuoliso lähiomainen. Puolustusvaliokunta toteaa, että lähiomainen-käsitteen tulee sisältää myös avopuoliso. Valiokunta huomauttaa lisäksi, että lähiomainen-määritelmän tulee olla identtinen siviilipalveluslakiehdotuksessa (HE 140/2007 vp) käytetyn määritelmän kanssa.

Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille, että tietyissä sotilaslääneissä tulee ongelmia aiheuttamaan 19 §:n 2 momentin säännös siitä, että kutsuntalautakunnan jäsenistä yhden tulee olla aluetoimiston virkamies. Puolustusvaliokunta ei näe tarvetta säännöksen muuttamiseen. Aluetoimisto johtaa ja järjestää kutsunnat, jolloin aluetoimiston virkamiehen paikallaolo on luontevaa.

Eduskunnan oikeusasiamies toi kuulemisessa esiin tarpeen järjestää varusmiesten palvelus samassa varuskunnassa mahdollisimman yhdenmukaisesti. Puolustusvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen. Saadun selvityksen mukaan yhdenmukaisen palveluksen järjestäminen samassa varuskunnassa palveleville on itsestään selvä lähtökohta puolustusvoimien toiminnassa. Palveluksen aikaisia eroja selittävät muun muassa varusmiehille annettava aselajikohtainen erikoiskoulutus.

Lakiehdotuksen 42 §:ssä säädetään osallistumisesta palvelusolosuhteita kehittävään toimintaan. Jokaisessa joukko-osastossa toimii komentajan alainen varusmiestoimikunta. Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että varusmiestoimikuntien jäseniksi tulisi valita myös naisia. Puolustusvaliokunta pitää tasa-arvonäkökulmaa tärkeänä varusmiestoimikuntien toiminnassa.

Lakiehdotuksen 107 §:ssä viitataan palvelukseen kutsutun työ- tai virkasuhteen jatkumisesta annettuun lakiin (570/1961). Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että mainittu laki on sisällöltään ja useilta lakiviittauksiltaan vanhentunut. Puolustusvaliokunta toteaa, että asevelvollisuuslain kokonaisuudistuksen jatkoksi on tämäkin laki perusteltua uudistaa mahdollisimman nopeasti.

Siviilipalveluslakia koskevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan asevelvollisuuslakiehdotuksen 88 §:n muuttamista. Saadun selvityksen mukaan muutosehdotus on kuitenkin tarpeeton, sillä säännöksen tarkoituksena on säännellä Jehovan todistajien poikkeusolojen aikaisesta asemasta.