Yleisperustelut
Hallituksen esitys sisältää sekä teknisluonteisia lisäyksiä voimassa
olevaan tekijänoikeuslakiin että merkittäviä lisäyksiä ja
muutoksia muun muassa verkkotallennuspalvelujen, sopimuksen kohtuullistamisen
ja luvattoman verkkojakelun vastaisten toimien osalta. Sivistysvaliokunta
uudistaa aiemmin esittämänsä kannan,
että tekijänoikeuslainsäädännön
soveltuminen tämän hetkiseen toimintaympäristöön
on suuresti muuttumassa niin ammatinharjoittajan, elinkeinoelämän
kuin kuluttajankin näkökulmasta. Tekijänoikeussuojan
takaavia ja nykyiseen toimintaympäristöön
paremmin soveltuvia ratkaisuja tulee löytää,
sillä tarve niille on ilmeinen.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelu.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ovat oikeudenhaltijoita
edustavat lausunnonantajat korostaneet kielto-oikeuden tärkeyttä ja
suoran lisensioinnin mahdollisuutta. Tallennuspalveluiden tarjoajien
näkökulmasta on korostettu, että kielto-oikeuden
lisäämisen myötä kunnollisen oikeudellisen
perustan puuttuessa palveluja ei voitaisi tarjota mahdollisesti
lainkaan. Hallituksen esityksessä on katsottu, että kielto-oikeuden myöntäminen
kaikille sopimuslisenssijärjestöjen ulkopuolisille
oikeudenhaltijoille, joihin sopimuslisenssin laajennusvaikutus kohdistuu, voisi
pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että tallennuspalveluiden
kysyntä vähenee merkittävästi.
Sivistysvaliokunta on arvioinut kielto-oikeuden mahdollisuutta
toisaalta järjestelmän kokonaistoimivuuden kannalta
ja toisaalta oikeudenhaltijoiden oikeutettuna vaatimuksena saada
itse päättää aineistojensa käyttämisestä,
kun oikeudenhaltijat eivät ole antaneet oikeuksiaan yhteishallinnointijärjestön
hallinnoitaviksi. Asiantuntijaselvityksen mukaan on pääteltävissä,
että kielto-oikeuden sisällyttämättä jättäminen
johtaisi varsin pian tilanteeseen, jossa ohjelmien oikeudenhaltijat,
erityisesti ulkomaiset elokuvatuottajat, nostaisivat kanteen Suomea
vastaan tai kantelisivat tietoyhteiskuntadirektiivin vastaisesta
asiantilasta Euroopan komissiolle. Valiokunta tiedostaa, että erityisesti
tuottajalla on suurin intressi päättää itse
tuotantojen käyttämisestä.
Yksityiskohtaisissa perusteluissa valiokunta ehdottaa, että tuottajalle
kuuluva kielto-oikeus lisätään lakiehdotuksen
25 l §:ään.
Kohtuuttoman sopimusehdon sovittelu.
Lakivaliokunta on sivistysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa
todennut, että se ei pidä hallituksen ehdottamaa
erityissäännöstä tekijänoikeuden
luovutusta koskevan sopimuksen ehdon sovittelusta ehdottoman välttämättömänä.
Toisaalta erityissäännös on sovitettu
hyvin yhteen oikeustoimilain 36 §:n kanssa, eikä se
siten tuo muutosta vallitsevaan oikeustilaan, minkä vuoksi
lakivaliokunta ei sen hyväksymistä myöskään vastusta.
Jää jossain määrin avoimeksi,
tuoko erityissäännöksen säätäminen
sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti parannusta alkuperäisten
tekijänoikeuksien luovuttajien asemaan.
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että teosten
alkuperäiset tekijät ovat jo nykyisin tietoisia
oikeustoimilain 36 §:n sovittelumahdollisuudesta, mutta
tekijät eivät uskalla tulevaisuuden työmahdollisuuksien
menettämisen pelossa ja oikeudenkäyntikuluriskin vuoksi
haastaa sopimuskumppaniaan oikeuteen yksin. Tekijöitä edustavat
tahot ovat tämän vuoksi ehdottaneet tekijänoikeuksien
luovutusten minimiehtoja koskevien kollektiivisten neuvottelujen
sekä järjestöjen kanneoikeuden mahdollistamista.
Lakivaliokunta kuitenkin katsoo, ettei nyt käsillä olevan
esityksen yhteydessä ole perusteltua eikä mahdollista
tehdä yleisestä sopimus- ja prosessioikeudellisesta
sääntelystä poikkeavia ratkaisuja.
Sivistysvaliokunta pitää lakivaliokunnan lausunnossaan
esittämiä kannanottoja oikeina, ja valiokunta
kannattaa hallituksen esityksen perustelujen mukaisesti siihen sisällytettyä säännöstä
kohtuuttoman
sopimusehdon sääntelystä. Valiokunta
ei ehdota muutosta tätä koskevaan lakiehdotuksen
29 §:ään. Valiokunnan saaman selvityksen
mukaan hallituksen esitys on kompromissi äärimmäisten
vaatimusten välillä eikä tarkempaa tai
pidemmälle menevää sääntelyä ole
ollut aihetta eikä mahdollista esittää.
Luvaton verkkojakelu.
Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi
ja laajennettavaksi voimassaolevaa sääntelyä luvattoman
verkkojakelun vastaisista toimista. Ehdotettujen muutosten jälkeen
laissa olisi selvästi toisistaan eroteltuina turvaamistoimen
kaltaiset määräykset ja uusi, väitettyä loukkaajaa
koskevasta pääasiakanteesta erillinen estomääräys,
kun väitetty loukkaaja on tuntematon. Nykyistä 60
a §:ää täydennettäisiin
viittauksella tuomioistuimen mahdollisuuteen määrätä yhteystietojen
turvaamisesta oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukaisesti.
Lakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut luvatonta verkkojakelua
koskevien säännösten 60 a—60
g §:n muotoilua. Lakivaliokunnalla ei ole ollut huomauttamista
ehdotettujen säännösten (keskeyttämismääräys,
väliaikainen keskeyttämismääräys
ja estomääräys) sisältöön.
Lakivaliokunta esittää sivistysvaliokunnalle kuitenkin eräitä vähäisiä kielellisiä
tarkistuksia,
joita sivistysvaliokunta kannattaa. Valiokunta ehdottaa näitä koskevat
muutokset mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Hallituksen esityksessä on korostettu, että tuomioistuimissa
käsiteltävissä luvattoman verkkojakelun
vastaisia toimia koskevissa tapauksissa ei ole perinteistä vastaajaa
vaan kolme keskeistä asiaan osallista: hakija, välittäjä ja väitetty
loukkaaja. Välittäjänä toimiva
teleyritys ei ole vastaaja asiassa eikä vastuussa tekijänoikeuden
loukkauksesta. Oikeuspoliittisesti on kuitenkin katsottu olevan
kohtuullista, että myös teleyritykset osallistuvat
luvattoman verkkojakelun vähentämiseen verkossa.
Tätä tukevat EU-direktiivit ja Euroopan unionin
tuomioistuimen ratkaisut.
Teleyrityksen asema korostuu tilanteissa, joissa väitetty
loukkaaja jää tuntemattomaksi. Teleyritykset ovat
keskeisessä asemassa määräysten
teknisinä täytäntöönpanijoina,
ja täytäntöönpanosta aiheutuu
yrityksille kuluja. Esityksessä ehdotetaan, että nykyisiä säännöksiä kulujen
ja vahingon korvaamisesta täsmennetään.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on erityisesti otettu kantaa
kysymykseen estomääräystä koskevien
täytäntöönpanokulujen korvaamista
koskevaan ehdotukseen. Hallituksen esityksessä (60 f §)
on päädytty ratkaisuun, jossa määräysten
täytäntöönpanokuluista vastaa
ensisijaisesti välittäjä, kun väitetty
loukkaaja on tunnettu, ja hakija, kun väitetty loukkaaja
on tuntematon (väliaikainen keskeyttämismääräys
60 d § 2 momentti ja estomääräys
60 e §). Kyse on hallituksen esityksen mukaan eri intressien
yhteen sovittamisesta tilanteessa, jossa on oikeuspoliittisesti
perusteltua, että poiketaan oikeudenkäymiskaaren
7 luvun lähtökohdasta, että hakija vastaa
määräyksen täytäntöönpanosta
aiheutuvista kuluista.
Lakivaliokunnan lausunnossa on korostettu, että estomääräystä koskevien
täytäntöönpanokulujen korvaamista
koskevaa ehdotusta voidaan puoltaa hallituksen esittämillä välittäjän
oikeusturvasyillä. Toisaalta ratkaisu voi käytännössä estää oikeudenhaltijoita
hakemasta kyseistä oikeussuojakeinoa, jos estomääräyksen
täytäntöönpanokulut nousevat
tai niiden pelätään nousevan kohtuuttomiksi.
Tämä voi vesittää uudistuksen
tarkoituksen parantaa oikeudenhaltijoiden oikeussuojakeinoja. Uudistuksen
tavoitteiden toteuttamisen kannalta on siksi tärkeää,
etteivät oikeudenhaltijoiden vastattaviksi tulevat täytäntöönpanokulut
muodostu kohtuuttomiksi.
Sivistysvaliokunta yhtyy lakivaliokunnan arvioon täytäntöönpanokulujen
merkittävyydestä uudistuksen tarkoituksen toteutumiselle.
Valiokunta ehdottaa kustannusten jaon muuttamista mietinnön
yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Sivistysvaliokunta tarkastelee yksityiskohtaisissa perusteluissa
myös 60 e §:n mukaisen estomääräyksen
ja 60 d §:n 2 momentin mukaisen väliaikaisen kieltomääräyksen
saamisen edellytyksiä.
Yksityiskohtaiset perustelut
25 l §. Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalvelu.
Sivistysvaliokunta pitää perusteltuna, että pykälään
lisätään kielto-oikeus ja että se
kanavoidaan kuvatallenteen tuottajan kautta. Tavoitteena audiovisuaalisten
aineistojen tuottamisessa ja käyttämisessä tulisi
yleensäkin olla, että tuottaja hankkii jo tuotantovaiheessa
tekijöiltä, esittäviltä taiteilijoilta
ja muilta oikeuksien haltijoilta haltuunsa kaikki av-tuotannon käyttämiseksi
tarvittavat oikeudet. Valiokunnan arvion mukaan yksittäisten
oikeudenhaltijoiden esittämät kiellot, jotka voisivat äärimmäisessä tapauksessa
koskea esimerkiksi yksittäistä musiikkikappaletta
av-tuotannossa, ja niiden toimeenpano tekisivät tallennuspalvelun
järjestämisen käytännössä mahdottomaksi.
Asiantuntijaselvityksen mukaan kielto-oikeuden jättäminen
pois kokonaan johtaisi suurella todennäköisyydellä oikeudenhaltijoiden
vaatimuksiin nykyisten palveluiden sulkemisesta ja oikeudenkäynteihin
tallennuspalveluiden tarjoajia vastaan. Tämä ei
olisi kenenkään asiaan osallisen etu.
Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä,
että säännöksessä tarkoitetut
palvelut pysyvät kuluttajien kannalta toimivina
ja mielekkäinä. Sopimuslisenssijärjestöiksi
hyväksyttävien yhteishallinnointijärjestöjen
tulisi käyttölupia myöntäessään
pyrkiä siihen, että järjestöjen
ulkopuolisilla oikeudenhaltijoilla olisi mahdollisimman vähän
intressiä kieltojen esittämiselle.
Valiokunta toteaa myös, että mitä 25
l §:ssä säädetään
tekijästä ja teoksesta, sovelletaan vastaavasti
lähioikeuspykälien viittaussäännösten mukaisesti
lähioikeuksien oikeudenhaltijoihin ja suojan kohteisiin.
Valiokunta ehdottaa 1 ja 2 momenttiin teknisluonteisia muutoksia,
jotka eivät muuta hallituksen esityksessä tarkoitettua
momenttien asiasisältöä.
Valiokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään uusi 3 momentti tuottajan kielto-oikeudesta.
Sen mukaan, mitä 1 momentissa säädetään,
ei sovelleta, jos kuvatallenteen tuottaja on hankkinut ohjelmaan
sisältyvien teosten tekijöiden oikeudet määrätä momentissa
tarkoitetusta käyttämisestä ja tuottaja
on kieltänyt ohjelman käyttämisen.
26 a §.
Pykälän asiasisältö on muuttunut
lailla tekijänoikeuslain muuttamisesta 1171/2014, joka
on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Näitä muutoksia ei ole otettu huomioon tässä esityksessä.
Valiokunta ehdottaa, että pykälän otsikko
muutetaan muotoon "Hyvitys". Otsikko vastaa näin
pykälän sisältöä.
26 b §.
Edellä 26 a §:n kohdalla todettuun viitaten
valiokunta ehdottaa, että pykälän otsikko muutetaan
muotoon "Hyvityksen maksaminen".
26 c—26 f ja 26 h §.
Hallituksen esitykseen sisältyvät pykälät
on kumottu lailla 1171/2014, joka on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.
Käsiteltävänä olevassa hallituksen
esityksessä ei ole otettu huomioon näitä muutoksia. Valiokunta
ehdottaa, että pykälät poistetaan.
45 §.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että pykälään
lisätään otsikko ja muutetaan 7 momenttia.
Samaa momenttia on muutettu myös edellä mainitulla
lailla 1171/2014, joka on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta
2015. Käsiteltävänä olevassa
hallituksen esityksessä ei ole otettu huomioon näitä muutoksia.
Valiokunta ehdottaa vastaavat muutokset 7 momenttiin.
46 §.
Edellä 45 §:n kohdalla todettuun viitaten valiokunta
ehdottaa vastaavat muutokset pykälän 3 momenttiin.
46 a §.
Edellä 45 §:n kohdalla todettuun viitaten
valiokunta ehdottaa vastaavat muutokset pykälän
3 momenttiin.
49 a §.
Edellä 45 §:n kohdalla todettuun viitaten
valiokunta ehdottaa vastaavat muutokset pykälän
3 momenttiin.
60 a §.
Pykälän 2 momentissa viitataan sähköisen
viestinnän tietosuojalain (516/2004) pykäliin.
Tämä laki on kuitenkin kumottu 1.1.2015 voimaan
tulleella tietoyhteiskuntakaarella (917/2014). Valiokunta
ehdottaa tästä johtuvan muutoksen 2 momentin viittaussäännökseen.
60 c §. Keskeyttämismääräys.
Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momentin
viimeinen virke muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Kun väitettyä loukkaajaa
on kuultu, tuomioistuimen on viipymättä päätettävä,
pidetäänkö määräys
voimassa vai peruutetaanko se".
60 d §. Väliaikainen keskeyttämismääräys.
Pykälän 2 momentissa säädetään
väliaikaisen keskeyttämismääräyksen
antamisesta niissä tapauksissa, joissa väitettyä loukkaajaa
ei voida tunnistaa. Edellytyksenä on, että asian
kiireellisyys sitä välttämättä vaatii,
että loukkaavaa aineistoa saatetaan luvatta merkittävissä määrin
yleisön saataviin ja että on ilmeistä,
että tekijän oikeuksien toteutuminen vaarantuisi
vakavasti ilman keskeyttämismääräystä.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esitystä laadittaessa
on lähtökohtaisesti arvioitu, että vaatimukset
loukkaavan materiaalin määrän suuruudesta
ja tekijän oikeuksien vaarantumisen vakavuudesta täyttyisivät
samanaikaisesti. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että nämä vaatimukset
voivat toteutua myös toisistaan riippumatta, jolloin olisi
perusteltua säätää ne vaihtoehtoisiksi
edellytyksiksi. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan
muutoksen 2 momenttiin. Valiokunta pitää tärkeänä,
että 2 momentissa tarkoitetun väliaikaisen keskeyttämismääräyksen
edellytykset, silloin kun loukkaaja on tuntematon, muutoksen jälkeenkin
edelleen ovat selvästi korkeammat kuin 60 c §:n
edellytykset keskeyttämismääräyksen
antamiselle, kun loukkaaja on tunnettu.
Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa myös
4 momentin viimeiseen virkkeeseen teknisluonteisen muutoksen.
60 e §. Estomääräys.
Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa 1 momentin ensimmäiseen
virkkeeseen teknisluonteisen muutoksen.
Edellä 60 d §:n perusteluissa todettuun viitaten
valiokunta ehdottaa myös estomääräyksen edellytysten
muuttamista siten, että loukkaavaksi väitetyn
aineiston määrän merkittävyyttä ja
tekijän oikeuksien toteutumisen vakavaa vaarantumista koskevat
edellytykset ovat vaihtoehtoisia. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan
muutoksen pykälän 1 momenttiin.
Valiokunta toteaa, että ehdotetun muotoilun tarkoituksena
on hallituksen esityksenkin mukaisesti, että tuomioistuin
voisi antaa estomääräyksen vain erittäin
vakavissa tietoverkon välityksellä tapahtuvissa
oikeudenloukkauksissa. Estomääräys annetaan
vain enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan, jonka
jälkeen sitä voitaisiin jatkaa. Näin
varmistetaan, että määräyksen edellytysten
täyttyminen arvioidaan tuomioistuimen toimesta säännöllisin
väliajoin. Valiokunta pitää tärkeänä,
että pykälässä tarkoitetun estomääräyksen
edellytykset, silloin kun loukkaaja on tuntematon, muutoksen jälkeenkin edelleen
ovat selvästi korkeammat kuin 60 c §:n edellytykset
keskeyttämismääräyksen antamiselle,
kun loukkaaja on tunnettu.
60 f §. Kulujen ja vahingon korvaaminen.
Sivistysvaliokunta ehdottaa pykälän
2 momentin muuttamista siten, että 60 d §:n 2
momentissa tarkoitetun väliaikaisen keskeyttämismääräyksen
ja 60 e §:ssä tarkoitetun estomääräyksen
täytäntöönpanosta aiheutuneista
kuluista vastaa ensisijaisesti määräyksen
saanut välittäjä.
Varmuus siitä, että estomääräyksen
täytäntöönpanokustannukset pysyvät
kohtuullisina, on mahdollista saavuttaa vain siten, että estomääräyksen
kustannuksista vastaa teleoperaattori. Sivistysvaliokunta toteaa,
että teleoperaattori voi itse päättää,
millä tekniikalla esto toteutetaan.
Jos hakija vastaisi estomääräyksen
täytäntöönpanokuluista, hakija
ei voisi esittää kulujen kohtuullisuuteen liittyvää väitettä ennen
määräyksen täytäntöönpanoa
eikä saada sitä tuomioistuimen tutkittavaksi.
Valiokunta pitää kohtuuttomana sitä vaihtoehtoa,
että hakija joutuisi estomääräyksen
toteuttamisen jälkeen nostamaan erillisen oikeudenkäynnin
välittäjää vastaan kohtuuttomiksi
katsomiensa täytäntöönpanokulujen
kohtuullistamiseksi.
Välittäjän eli teleoperaattorin kannalta
estomääräyksen kohtuullisuus myös
täytäntöönpanokulujen osalta
ratkaistaisiin 60 e §:n 3 momentin mukaisesti laajassa
kohtuullisuusarvioinnissa ennen estomääräyksen
antamista. Tuomioistuimella olisi tällöin mahdollisuus
varmistaa, ettei määräys muodostu kokonaisuutena katsoen
kohtuuttomaksi minkään osapuolen kannalta eivätkä täytäntöönpanokulut
kohtuuttomiksi erityisesti välittäjän
kannalta. Tällöinkin tuomioistuin arvioisi täytäntöönpanokulujen kohtuullisuutta
välittäjän ilmoittaman kuluarvion pohjalta.
Ehdotetussa 60 d §:n 2 momentissa tarkoitetun tuntemattomalle
loukkaajalle annettavan väliaikaisen keskeyttämismääräyksen
osalta arviointi suoritettaisiin vastaavasti noudattaen, mitä 60
c §:ssä säädetään.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan teleoperaattorit voivat
saada kustannukset korvatuksi jälkikäteen. Jos
väitetty loukkaaja pystytään myöhemmin
haastamaan kieltokanneoikeudenkäyntiin, lopullinen kuluvastuu
voidaan ratkaista tässä oikeudenkäynnissä.
Sivistysvaliokunnan muutosehdotus tukeutuu osaltaan myös
Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntöön,
jonka mukaisesti välittäjät voidaan määrätä toteuttamaan
kohtuullisiksi katsottavia toimenpiteitä. Euroopan unionin tuomioistuimen
ratkaisussa UPC Telekabel Wien (C-314/12, 27.3.2014) on
katsottu, ettei määräyksen antaminen
loukkaa välittäjän elinkeinovapauden
ydintä edellyttäen, että se jättää määräyksen
saaneelle välittäjälle vapauden päättää,
millä tavalla määräys toteutetaan.
Myös IP/DNS-estosta, jota käyttäen
keskeyttämismääräykset on tähän
asti pantu täytäntöön, aiheutuvien
kulujen on valiokunnan saaman selvityksen mukaan katsottu olleen
kohtuullisia.