Kansainvälinen yhteisö sitoutui vuonna
         2002 Johannesburgin kestävän kehityksen kokouksessa vähentämään
         vuoteen 2010 mennessä luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä merkittävästi. Euroopan
         unioni asetti itselleen vieläkin kovemman haasteen, monimuotoisuuden
         köyhtymisen pysäyttämisen, vuoteen 2010
         mennessä. Suomen biodiversiteettiohjelman arvioinnin mukaan
         Suomi ei saavuta tätä tavoitetta, ellei kehityssuunta muutu.
      
      
      Metsien käyttö Suomessa on jatkunut intensiivisenä ja
         vuotuinen hakkuukertymä kasvanut. Biodiversiteettiohjelman
         arvioinnin mukaan voimaperäisen metsänhoidon vaikutukset
         ovat havaittavissa lähes koko talousmetsäalalla.
         Vanhojen, luonnontilaisen kaltaisten metsien ja vanhojen talousmetsien
         pirstoutuminen on jatkunut Etelä-Suomessa.
      
      
      Suomessa on metsämaasta suojeltu 4,1 %, Etelä-Suomessa
         vieläkin vähemmän. Suojelubiologisen
         tutkimuksen mukaan lajien uhanalaistuminen kiihtyy ja lajeja alkaa
         hävitä, kun luonnontilaisen kaltaisen metsän
         pinta-ala jää alle 10—20 prosenttiin
         metsämaan pinta-alasta. 10 prosentin metsämaan
         suojelutavoite voi riittää, jos suojeltavat ja
         ennallistettavat alueet valitaan huolellisesti.
      
      
      Myös talouskäytössä olevien
         metsien luonnonmukaisempi käsittely edistää suojelun
         kokonaistavoitteiden saavuttamista. Etelä-Suomen metsien
         toimintaohjelman METSOn yhtenä osana onkin talousmetsien
         luonnonhoito. Talousmetsien luonnonhoidolla METSO-ohjelman kehityshankkeena
         pyritään kohdentamaan monimuotoisuuden suojeluun
         lisää varoja ja korjaamaan ympäristötuessa
         ilmenneitä epäkohtia. Talousmetsien luonnonhoidon
         velvoitteet on kirjattu metsälakiin, ja eräissä tapauksissa
         metsänomistajat voivat saada sitä varten valtion
         tukea. 
      
      
      Hankkeen ensimmäisessä osassa metsäluonnon
         hoidon edistämiseen osoitettua määrärahaa aiotaan
         korottaa vaiheittain 8 miljoonaan euroon vuoteen 2007 mennessä.
         Ympäristöjärjestöjen arvion
         mukaan tarve olisi kuitenkin huomattavasti suurempi, 33 000 000
         euroa. Vuodelle 2007 hallituksen talousarvioesityksessä määrärahaa (momentti
         30.60.45) on varattu 7 005 000 euroa. 
      
      
      Metsäteollisuus on 2000-luvun Suomessa erittäin
         kannattava toimiala. Suuret metsäyhtiöt ovat toisaalta
         yhä enemmän ulkomaalaisomistuksessa. Näistä seikoista
         huolimatta metsäsektori saa edelleen tukea valtion verovaroista.
         Vuoden 2006 budjetissa pelkästään puuntuotannon
         kestävyyden turvaamiseksi (momentti 30.60.44) on varattu
         59 800 000 euron arviomääräraha.
         Metsätalouden kestävyys on Suomessa edelleen talouspainotteinen
         käsite.
      
      
      Nykyiset julkiset tuet ovat etenkin haitallisten ympäristövaikutusten
         takia huonosti perusteltuja. Osa puuntuotantoon suunnatuista varoista
         ei lisäksi tosiasiassa näytä suuntautuvan
         niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.
         Valtion tuet metsänomistajille jakavat alueelliset metsäkeskukset
         ovat useita vuosia myöntäneet tukia rahoituskelvottomiin
         eli lainvastaisiin kohteisiin. Joensuun yliopistolla onkin
         käynnissä sisäasiainministeriön
         poliisiosaston rahoittama tutkimushanke Kemera-rahoituspäätöksiin
         liittyvästä talousrikostorjunnasta.
      
      
      Metsäteiden tekemiseen ja kunnostusojitukseen on hallituksen
         talousarvioesityksessä varattu 8 800 000
         euroa (30.60.44). Nämä kuitenkin ovat monimuotoisuuden
         ja vesistöjen suojelun kannalta haitallisia toimenpiteitä.
         Metsäteitä Suomessa on jo nyt 120 000—130 000
         kilometriä, yleisiä teitä runsaat puolet
         tästä. Luonnon kannalta metsäautoteiden
         merkittävin haitta on se, että ne pirstovat metsämaisemaa
         ja erottavat elinympäristöjä toisistaan.
      
      
      1950-luvulla olemassa olleista soista 60 % on nyt
         ojitettu, Etelä-Suomessa jopa 80 %. Ojitus muuttaa
         suon vesitalouden perusteellisesti ja yhdessä lannoituksen
         kanssa heikentää vesistöjen laatua. Suon
         kuivuminen köyhdyttää sen lajistoa ja
         hävittää suon luonnolliset ominaispiirteet. Uudistusojituksia
         ei ole juuri tehty sitten 1980-luvun, mutta vesitaloudeltaan jo
         elpyneiden soiden kunnostusojittamisen vaikutukset ovat yhtä vakavia.
         Kunnostusojituksia ja niihin liittyviä täydennysojituksia
         tuetaan edelleen valtion varoin.
      
      
      Kansantalouden kannalta on epäilyttävää,
         että valtion varoista tuetaan taloudellisesti kannattavaa
         metsätaloutta. Ruotsissa metsätalous ei saa rahallista
         tukea julkisista varoista enää juuri lainkaan.
         Säästetyt varat on suunnattu metsien ympäristönhoitoon.
         Myös Suomessa valtion tuki metsäsektorille olisi
         suunnattava ympäristöhankkeisiin.