TALOUSARVIOALOITE 469/2001 vp

TAA 469/2001 vp - Leea Hiltunen /kd ym.

Tarkistettu versio 2.0

Määrärahan osoittaminen syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseen

Eduskunnalle

Suomessa on eletty taloudellisen kasvun kautta 1990-luvun puolivälistä alkaen, mutta tämä talouskasvu ei heti heijastunut kansalaisten hyvinvointiin. Näytti siltä, että 1990-luvun alun lamasta alkanut hyvinvoinnin taantuma jatkui kansalaisille talouskasvusta huolimatta. Vuonna 1998 tässä tapahtui jyrkkä muutos. Kansalaisten hyvinvoinnin kehitys kääntyi myönteiseksi ja on nyt kohentunut muutaman vuoden ajan. Tämä hyvinvoinnin koheneminen on nyt tasaantumassa, mutta näyttäisi edelleen jatkuvan osalle kansakunnasta. Tämä käy ilmi Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton julkaisemassa sosiaalibarometri 2001:ssä.

Ongelma hyvinvoinnin lisääntymisessä on kuitenkin se, että se ei koske koko väestöä. Osassa kunnista kyky huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista on hyvä ja kunnat kykenevät reagoimaan muuttuviin tilanteisiin. Osassa kunnista tilanne on kuitenkin huolestuttava. Näissä kunnissa ei kyetä huolehtimaan kansalaisten hyvinvoinnista eikä vastaamaan supistuvilla voimavaroilla kansalaisten palvelutarpeisiin. Tuotantoelämän ja elinkeinorakenteen muutoksen, kansainvälistymisen sekä muuttoliikkeen seurauksena osa voimakkaan rakennemuutosvaiheen kokeneista kansalaisista ei ole pystynyt seuraamaan yhteiskunnallisen muutoksen mukana. Sosiaalipoliittiset tukijärjestelmät eivät ole kyenneet muuntumaan kansalaisten tarpeiden mukaan riittävästi.

Huolestuttavaa tässä on se, että palkkatyön ulkopuolella suhteellisen pysyvästi olevien väestöryhmien toimeentulon perusta on heikkenemässä ja heidän osallistumismahdollisuutensa näyttävät entisestään vähenevän. Heidän elämäntilanteissaan syrjäytymisen uhka kasvaa. Syrjäytyminen näkyy mm. köyhyyden, mielenterveysongelmien, päihteiden liikakäytön, erilaisten elämänhallinnan vajausten ja passiivisuuden kautta. Tässä on kyse toteutuneen yhteiskuntarakenteen muutoksen seurauksista, joihin tulee nyt kiinnittää huomiota ja niiden vaikutuksia ennaltaehkäistä ja korjata.

Huolestuttava on erityisesti myös syrjäytymiseen liittyvä kehityspiirre, joka ilmenee lisääntyvinä ja vaikeutuvina sosialisaatiohäiriöinä, kuten kiinnittymättömyytenä yhteiskunnallisiin toimintoihin, lasten ja nuorten turvattomuutena, nuorisotyöttömyytenä, huume- ja päihdeongelmina sekä mielenterveysongelmina. Tämä näkyy erityisesti lasten ja nuorten kohdalla ja ajaa heidät jo valmiiksi syrjäytyneiden uralle. Tällä urakierrolla on valitettava taipumus uusiutua sukupolvelta toiselle. Näin voidaan kerralla syrjäyttää useita sukupolvia, jos tilanteisiin ei puututa.

Tältä yhteiskunnalliselta muutokselta ei pidä sulkea silmiä, vaan voimistaa riskien toteutumista ehkäisevää yhteiskuntapolitiikkaa ja riskien toteutumisen seurauksia korjaavaa sosiaalipolitiikkaa. Näin hyvinvoinnin eroja voidaan eri väestöryhmien ja alueiden välillä tasata ja jakaa tasaisemmin siitä hyvinvoinnin kokonaisuudesta, jotka yhteiskuntamme tuottaa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme kunnioittaen,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2002 talousarvioon momentille  33.32.20 lisäyksenä 3 000 000 euroa syrjäytymisen ennaltaehkäisemishankkeiden toteuttamiseen kunnissa.