TALOUSARVIOALOITE 616/2002 vp

TAA 616/2002 vp - Erkki Kanerva /sd ym.

Tarkistettu versio 2.0

Määrärahan osoittaminen sosiaali- ja terveysministeriölle rikos- ja riita-asioiden sovittelun valtakunnalliseen toteuttamiseen

Eduskunnalle

Suomessa on jo lähes 20 vuotta ollut käytössä rikosten ja riitojen sovittelujärjestelmä. Sovittelussa rikoksentekijälle ja uhrille järjestetään mahdollisuus kohdata ja neuvotella asiantuntevan, puolueettoman sovittelijan avustamana rikoksen sovittamisesta.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan sovittelun osapuolet ovat yleensä tyytyväisiä siihen, että muotosidonnaisuuksista vapaa sovittelu antaa mahdollisuuden esittää näkemyksiä ja kysymyksiä ja etsiä vastauksia puolin ja toisin. Sovinnollisuuden edistämisellä yleensäkin nähdään olevan suuri merkitys. Edelleen Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan lähes kahdeksankymmentä prosenttia tehdyistä sovinnoista toteutuu, kun vastaavasti rikosvahingoista tuomituista korvauksista onnistutaan perimään vain noin parikymmentä prosenttia. Prosessina sovittelun kustannukset ovat noin kolmannes vastaavan vahingonkorvausvaatimuksen oikeuskäsittelyn kustannuksista. Sovitteluun pantu panostus säästyy moninkertaisena jo pelkissä prosessikuluissa.

Vapaaehtoisen sovittelun painopiste on nuorten tekemissä rikoksissa. Tutkimusten mukaan sovittelu on ollut merkittävä tekijä nuorten rikostentekijöiden pysäyttäjänä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan rikoksen uusiminen on ollut sovitteluun osallistuvilla nuorilla rikoksentekijöille jonkin verran vertailuryhmää pienempi.

Kriminaalipolitiikan asiantuntijoiden piirissä vapaaehtoisesti, ilman lainsäädäntöä toteutettua sovittelun käyttöönottoa pidetään yhtenä 1980-luvun merkittävimpänä kriminaalipoliittisena uudistuksena.

Sovittelujärjestelmiä sovellettaessa on tarve kiinnittää huomiota muiden rikosseuraamusten tavoin yhdenvertaisuuskysymyksiin. Kun sovitteluun osallistumiselle voidaan antaa merkitys rikoksen tuomioistuinkäsittelyyn, sovittelupalvelujen epätasainen alueellinen saatavuus on yhdenvertaisuusongelma, johon muun muassa valtakunnansyyttäjä on toistuvasti kiinnittänyt huomiota.

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut lakiesityksen sovittelun valtakunnallisesta toteuttamisesta. Käytännössä esityksen mukainen sovittelutoiminta järjestettäisiin niin, että lääninhallitukset tekisivät sopimuksia kuntien tai muiden palveluntuottajien kanssa sovittelun järjestämisestä tietyllä alueella, esimerkiksi seutukuntakohtaisesti. Laissa säädettäisiin paitsi sovittelutoiminnan hallinnollisesta järjestämisestä ja kustannusten korvaamisesta myös muun muassa sovittelun alasta ja sovittelua järjestettäessä noudatettavista menettelyistä, joista niin ikään ei aiemmin ole ollut laintasoista sääntelyä. Lakiesityksen mukaan sovittelutoiminnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluisivat sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriön yhteydessä toimisi neuvottelukunta toiminnan valtakunnallista ohjausta, seurantaa ja kehittämistä varten.

Esitetyllä tavalla ohjatun sovittelun laajentaminen koko maahan ratkaisee jopa perustuslaillisena ongelmana nähdyn yhdenvertaisuuden.

Esityksessä ehdotetaan, että sovittelupalvelujen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset korvataan valtion varoista. Tämä edellyttää vuositasolla 6,3 miljoonan euron määrärahan varaamista valtion budjettiin sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan. Koska ehdotetun lain mukainen toiminta käynnistyisi vuoden 2003 heinäkuun alussa, toiminnasta aiheutuvat kustannukset on otettava huomioon valtion vuoden 2003 talousarvioesityksessä 3 150 000 euron suuruisina.

Edellä olevan perusteella ehdotamme kunnioittaen,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2003 talousarvioon momentille  33.33.32 lisäyksenä 3 150 000 euroa rikos- ja riita-asiain sovittelujärjestelmän kustannuksiin.