TALOUSARVIOALOITE 713/2004 vp

TAA 713/2004 vp - Leena Rauhala /kd 

Tarkistettu versio 2.0

Määrärahan osoittaminen neuvolatoiminnan resurssien lisäämiseen

Eduskunnalle

Neuvoloiden työntekijöillä on vaikeuksia tunnistaa perheen sosiaalisia ongelmia, esimerkiksi parisuhde- ja päihdeongelmia sekä perheväkivaltaa. Nämä tiedot käyvät ilmi terveystieteen lisensiaatti Eija Heimon väitöskirjasta. Tutkimuksessa mukana olleet terveydenhoitajat kokivat, että heidän taidoissaan tunnistaa sosiaalisia ongelmia oli puutteita. Tätä samaa viestiä olen saanut myös neuvoloiden terveydenhoitajilta: heillä ei nykyisellään ole riittäviä välineitä puuttua entistä vaikeampiin ongelmiin, joita asiakastilanteissa nousee esiin tai on pinnan alla. Sosiaalisiin ongelmiin puuttuminen edellyttäisi nykyistä kiireettömämpää toimintaa neuvoloissa. Sekä terveydenhoitajien että perheiden kannalta ongelmista puhuminen edellyttää luottamuksellista asiakassuhdetta, ja sen kehittyminen vaatii aikaa. Useimmilla terveydenhoitajilla ei kuitenkaan ole nykyisellään aikaa riittävän pitkiin asiakaskontakteihin eikä kotikäynteihin. Vaikka neuvolajärjestelmää onkin kehitetty viime vuosina mm. kaavakkeiden ja eri henkilöstöryhmien yhteistyön avulla, käytäntö kuitenkin ontuu pahasti kiireen vuoksi.

Terveydenhoitajat tarvitsevat tuekseen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista koostuvan työryhmän, joka voisi yhdessä perheiden kanssa suunnitella perheitä parhaiten auttavat tukimuodot. Laajalla yhteistyöllä ja riittävillä resursseilla voidaan estää perheen ongelmien kasaantuminen ja välttää pitkien ja kalliiden hoitojen ja kuntoutuksen tarve. Tällainen työryhmä ehkäisee myös terveydenhoitajien viime vuosien aikana yleistynyttä loppuun palamista. Yksin työskentelevien terveydenhoitajien tilanne on rankka. Arkipäivän "työnohjausta" ei ole saatavissa, ja asiakkaiden ongelmat ovat entistä rankempia.

Toinen ongelmakohta liittyy perhehoitajien keskuudesta ja sosiaalityöntekijöiden puolelta esiin nousseeseen asiaan. Tämä osa aloitteesta liittyy tekemääni lakialoitteeseen perhehoitajalain muuttamisesta. Perhehoidon järjestämisestä vastaavan kunnan tai kuntainliiton ja perhehoitajan on tehtävä hoito- ja palvelusuunnitelma osana toimeksianto- tai työsopimusta. Tämä on osa asiakkaiden oikeusturvaa. Nyt tällaisia tehdään sattumanvaraisesti, koska sosiaalityöntekijät ovat taakoitettuja oman työnsä alle — yhdellä sosiaalityöntekijällä saattaa olla jopa kymmeniä sijoitettavia lapsia vastuullaan — eikä heillä riitä nykyisillä resursseilla voimavaroja lasten etujen valvomiseen. Sosiaalityöntekijät tarvitsevat lisäresursseja tämän toteuttamiseen.

Toinen ongelmakohta liittyy hoitopalkkion määräytymiseen. Käytännössä hoitopalkkio ei perustu nykyisin hoidon vaativuuteen. Asetuksella säädetty hoitopalkkion maksimi tulisi poistaa ja palkkion suuruutta suhteessa kokoaikaiseen tai osa-aikaiseen hoitoon on täsmennettävä. Asetuksella olisi säädettävä myös, että 18 vuotta täyttäneen nuoren osalta palkka ei saa pudota, ellei nuori todella ole itsenäistymässä. Usein käy niin, että perheen suurimmat voimavarat ovat käytössä juuri tässä vaiheessa, ja toisaalta resurssit ovat pienimmillään. Kelan hoitotuki loppuu 16-vuotiaana, lapsilisä loppuu 17-vuotiaana ja palkkio pienenee merkittävästi 18-vuotiaana, ja nuori sen kun oirehtii.

Perhehoitajaliiton suositus on, että perhesijoituksen käynnistyessä käytössä olisi kiinteät palkkiot. Puolen vuoden kuluttua, ensimmäisen huoltosuunnitelman yhteydessä, palkkiot määrättäisiin vain hoidettavuuden mukaan. Näin toimitaan mm. ostopalveluissa, joissa hoidon palkkio määräytyy hoidettavuusluokittelun mukaan. Vain tällainen menettely mahdollistaa nykyistä moniongelmaisempien lasten ja nuorten perhehoidon. Myös kustannusten korvaus pitää sitoa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin ja suhteuttaa esim. ikään. Harrastusten korvaaminen on tärkeää niiden suuren kasvatuksellisen ja terapeuttisen merkityksen vuoksi. Koska yhteiskunta on muuttunut siten, ettei enää ole juurikaan ilmaisia harrastuksia, on vain kalliita ja erittäin kalliita harrastuksia, tulee harrastuksien kulut korvata sijaisperheelle. Näistä erityisistä ja hoidollisesti perustelluista kustannuksista pitää säätää tarkemmin asetuksessa.

Lisäksi perhehoitajan oikeus vapaaseen tulisi nostaa 2 päivään kuukaudessa, eikä sitä saisi toimeksiantosopimuksella vesittää. Tarve vapaan pitämiseen ja oikeus siihen ovat korostuneet, koska sijoitettavien ongelmat ovat kasvaneet. Asetuksessa tulee olla maininta vapaan pitämisestä joustavasti. Tällöin tulee voida sopia vapaan korvaamisesta rahana esim. sijaisen palkkaamista tai yhteistä lomamatkaa varten. Palkkiota ei saisi myöskään leikata vapaan pitämisen ajalta. Joustavuus tekee sen, että sijaisvanhemmat voivat käyttää samaa hoitajaa lapsille säännöllisesti, vaikkapa useat perheet yhdessä, ja näin lapsille muodostuu turvallinen suhde myös näihin vapaapäivien hoitajiin. Monille turvattomista oloista tulleille lapsille tällainen on erittäin tärkeää.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2005 talousarvioon momentille  33.32.30 lisäyksenä 9 000 000 euroa neuvolatoiminnan resurssien vahvistamiseen.