Perustelut

Talousvaliokunta esittää, että valtioneuvoston 18.9.2014 tekemä periaatepäätös, joka täydentää valtioneuvoston 6.5.2010 tekemää periaatepäätöstä, jää voimaan.

Periaatepäätöksen täydentäminen

Eduskunta hyväksyi 1.7.2010 valtioneuvoston 6.5.2010 tekemän Fennovoima Oy:n (jäljempänä Fennovoima) ydinvoimalaitoksen rakentamista koskevaan hakemukseen perustuvan periaatepäätöksen. Periaatepäätöksessä uuden ydinvoimalaitoksen rakentamista ja sen toimintaan tarvittavien ydinlaitosten rakentamista Pyhäjoen tai Simon voimalaitospaikalle pidettiin yhteiskunnan kokonaisedun mukaisina. Päätöksen mukaisesti ydinvoimalaitos voi koostua yhdestä voimalaitosyksiköstä, jonka lämpöteho voi olla enintään 4 900 megawattia, ja voimalaitoksen vähä- ja keskiaktiivisen voimalaitosjätteen loppusijoituksesta. Päätökseen sisältyviä uuden ydinvoimalaitoksen toimintaan tarvittavia ja samalla laitospaikalla sijaitsevia ydinlaitoksia käytetään tuoreen ydinpolttoaineen varastointiin, käytetyn ydinpolttoaineen välivarastointiin sekä vähä- ja keskiaktiivisten voimalaitosjätteiden käsittelyyn ja varastointiin.

Eduskuntakäsittelyn jälkeen Fennovoima on 4.3.2014 pyytänyt valtioneuvoston periaatepäätöksen täydennystä ydinvoimalaitoksen osalta. Uusi, aiemmassa hakemuksessa kuvattujen mahdollisten laitostoimittajien laitosvaihtoehdoista poikkeava ydinvoimalaitos koostuu painevesireaktorilla varustetusta ydinvoimalaitosyksiköstä (AES-2006-tyyppilämpöteholtaan enintään 3 220 megawattia ja nettosähköteholtaan noin 1 200 megawattia) sekä ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon kannalta tarpeellisista rakennuksista ja varastoista. Tämän lisäksi Fennovoima on täsmentänyt hakemustaan 27.8.2014 yhtiön omistusrakenteen muutosten osalta ja 10.9.2014 selvityksellä yhtiön pääomistajan johtajavaihdosten osalta. Toisin kuin voimassa olevan periaatepäätöksen mukaisessa alkuperäisessä hakemuksessa, laitoksen toimittajana on venäläinen Rosatom Overseas CJSC, ja sen tytäryhtiö RAOS Voima Oy:stä on tullut Fennovoiman vähemmistöomistaja 34 prosentin osakeomistuksellaan. Keskeiset muutokset ovat näin ollen reaktorityypin ja laitostoimittajan vaihtuminenAlkuperäisen hakemuksen mukaiset vaihtoehdot olivat: ranskalais-saksalaisen Arevan EPR (European Pressurized Water Reactor) ja Kerena (aiemmin SWR 1000, Siederwasserreaktor) sekä japanilaisen Toshiban ABWR (Advanced Boiling Water Reactor)., laitoksen maksimitehon pienentyminen ja yhtiön vähemmistöomistuksessa tapahtuneet muutoksetVuonna 2010 vähemmistöomistajana oli 34 %:n omistusosuudella saksalainen E.ON Kärnkraft Finland AB.. Vuoden 2010 päätöksen jälkeen yhtiö on lisäksi tehnyt päätöksen laitoksen sijaintipaikkakunnasta ja valinnut periaatepäätöksessä hyväksytyistä vaihtoehdoista Pyhäjoen kunnan.

Valtioneuvoston 18.9.2014 antama periaatepäätös täydentää voimassa olevaa vuonna 2010 annettua periaatepäätöstä niiltä osin kuin se koskee ydinvoimalaitosta ja sen toimintaan tarvittavia, samalla laitospaikalla sijaitsevia ydinlaitoksia (tuoreen ydinpolttoaineen varastointi, käytetyn ydinpolttoaineen välivarastointi sekä matala- ja keskiaktiivisten voimalaitosjätteiden käsittely ja varastointi). Täydennys ei sen sijaan koske voimassa olevaa periaatepäätöstä niiltä osin kuin siinä on annettu periaatepäätöstason hyväksyntä vähä- ja keskiaktiivisen voimalaitosjätteen loppusijoittamiselle. Myös alkuperäisessä periaatepäätöksessä asetetut määräajat pysyvät entisinä. Niiden mukaisesti periaatepäätökset raukeavat, jos rakentamislupaa ei ole haettu viimeistään 30.6.2015. Rakentamislupahakemusta jättäessään Fennovoiman on annettava täsmennetty selvitys suunnitelmistaan ydinjätehuollon järjestämiseksi. Ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen liittyen yhtiön on viimeistään 30.6.2016 esitettävä työ- ja elinkeinoministeriölle joko sopimus alkuperäisessä periaatepäätöshakemuksessa esitetyn kaltaisesta ydinjätehuoltoyhteistyöstä nykyisten jätehuoltovelvollisten kanssa tai omaa käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitosta koskeva ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Yhtiölle ei voida myöntää rakentamislupaa ilman edellä mainittuja ydinjätehuoltoa ja ydinpolttoaineen loppusijoittamista koskevia lisäselvityksiä. Uutena seikkana periaatepäätökseen on sisällytetty yhtiön omistuspohjaa koskeva lisäys, jonka mukaisesti valtioneuvoston käsityksenä on, että sekä kansallisen energiapolitiikan ohjattavuus että huoltovarmuuden varmistaminen edellyttävät sitä, että selkeä enemmistö yhtiön tosiasiallisesta omistuksesta on kotimaisilla toimijoillaKuten periaatepäätöksen perusteluista ilmenee, tällä tarkoitetaan, että tomijoiden, joiden asuin- tai kotipaikka on EU- tai EFTA-maassa, omistus on vähintään 60 prosenttia..

Talousvaliokunta toteaa, että jo annetun periaatepäätöksen täydentäminen on menettely, jota voimassa oleva ydinenergialakimme ei suoraan sääntele. Toisaalta laki ei myöskään poissulje täydentämismahdollisuutta. Käsitellessään aiempaa periaatepäätöstä valiokunta arvioi täydennyshakemuksen sisältämiä seikkoja (reaktorityyppi, toimittaja ja yhtiön omistuspohja) suhteellisen yleisellä tasolla. Toisaalta hankkeessa tapahtuneet muutokset ovat siinä määrin merkittäviä, että niillä saattaisi olla vaikutusta yhteiskunnan kokonaisedusta tehtävään arvioon. Valiokunta katsookin, että sekä lähtökohta, jonka mukaisesti ydinvoiman lisärakentaminen on tahdottu pitää laajan poliittisen harkinnan alaisena, että hankkeessa tapahtuneet muutokset, joilla saattaa olla vaikutusta yleistä etua koskevaan harkintaan, ja lisäksi hakijan oikeusturva puoltavat valtioneuvoston valitsemaa menettelyä, jossa täydennyshakemus on läpikäynyt kaikki samat valmisteluvaiheet ja päätöksentekomenettelyn kuin täysin uusi periaatepäätöshakemus.

Jotta vastaavanlainen epäselvä oikeustila voitaisiin jatkossa välttää, valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto ryhtyy selvittämään ydinenergialain muutostarpeita. Jo yli 20 osittaisuudistusta läpi käyneen lain uudelleentarkastelu on aiheellista myös säädösteknisistä syistä. Valiokunta esittää jäljempänä eduskunnan hyväksyttäväksi tätä koskevan lausuman. (Valiokunnan lausumaehdotus)

Valtioneuvoston tapaan täydennyshakemus on myös eduskunnassa käynyt läpi kattavan valmistelun. Valiokunta on kuullut laajasti asiantuntijoita ja eri sidosryhmiä sekä saanut lausunnot erikoisvaliokunnilta (ympäristövaliokunta sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta). Epäselvän oikeustilan vuoksi ja hakijan oikeusturvan taatakseen talousvaliokunta on käsitellyt periaatepäätöstä laajemmin kuin pelkät hankkeen muuttuneet seikat olisivat välttämättä edellyttäneet. Harkintaa tehtäessä on myös muistettava, että eduskunnan vuonna 2010 tekemät periaatepäätökset (sekä Fennovoiman että Teollisuuden Voima Oyj:n osalta) uuden ydinvoiman rakentamisesta ovat edelleen voimassa.

Talousvaliokunta taustoitti vuoden 2010 periaatepäätöksestä antamiaan kannanottoja käsittelemällä mietinnössään (TaVM 13/2010 vp) laajasti mm. energiasektorin toimintaympäristöä ja ydinenergian käytön sääntelyä. Koska tilanne on pysynyt näiltä osin päälinjoissaan muuttumattomana, valiokunta viittaa aiempaan mietintöönsä ja keskittyy jäljempänä niihin osa-alueisiin, joilla on merkitystä harkittaessa, onko Fennovoiman hanke täydennyshakemuksen mukaisessa muodossaan edelleen yhteiskunnan kokonaisedun mukainen.

Ennakkoedellytysten täyttyminen

Valiokunta toteaa, että valtioneuvosto on edennyt periaatepäätösharkinnassaan ydinenergialain mukaisesti siten, että se on ensin varmistunut ennakkoedellytysten täyttymisestä. Vasta tämän jälkeen on mahdollista edetä arvioimaan yhteiskunnan kokonaisedun täyttymistä.

Periaatepäätöksen antamisen ennakkoedellytyksenä on (ydinenergialain 14 §:n 1 momentti), että laitoksen suunniteltu sijaintikunta puoltaa rakentamista eikä esille ole tullut seikkoja, jotka osoittaisivat, ettei ole riittäviä edellytyksiä rakentaa ydinlaitos siten kuin ydinenergialain 6 §:ssä edellytetäänYdinenergialain 6 §:n mukaisesti ydinenergian käytön on oltava turvallista eikä siitä saa aiheutua vahinkoa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle..

Valtioneuvosto toteaa, että hankkeen sijaintikunta, Pyhäjoki, on puoltanut hankkeen toteutusta. Myöskään Säteilyturvakeskuksen alustavassa turvallisuusarviossa, ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa tai saaduissa lausunnoissa ei ole tullut esille seikkoja, jotka osoittaisivat, ettei ole riittäviä edellytyksiä rakentaa uutta ydinvoimalaitosta eikä laajentaa tai rakentaa sen toimintaan samalla laitospaikalla tarvittavia ydinlaitoksia siten kuin ydinenergialain 6 §:ssä edellytetään.

Yhteiskunnan kokonaisetu

Ydinenergialain 14 §:n 2 momentissa säädetään niistä seikoista, jotka on otettava huomioon arvioitaessa, onko hanke yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Laki ohjaa arviointia edellyttämällä, että tässä yhteydessä otetaan huomioon ydinlaitoksesta aiheutuvat hyödyt ja haitat kiinnittämällä erityisesti huomiota 1. ydinlaitoksen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta, 2. ydinlaitoksen sijaintipaikan sopivuuteen ja ydinlaitoksen ympäristövaikutuksiin sekä 3. ydinpolttoaine- ja ydinjätehuollon järjestämiseen.

Talousvaliokunta toteaa, että yhteiskunnan kokonaisedun arviointi on viime kädessä poliittista kokonaisharkintaa, jossa on pyrittävä laaja-alaisesti arvioimaan hankkeen hyötyjä ja haittoja. Harkinnan painotukset muuttuvat yhteiskunnan ja vallitsevien olosuhteiden muuttuessa. Saatujen asiantuntijalausuntojen perusteella talousvaliokunta kiinnittää jäljempänä huomiota niihin harkintaan liittyviin seikkoihin, jotka valiokuntakäsittelyn yhteydessä ovat erityisesti nousseet esille.

Sähkön lisätuotannon tarve.

Sähkön kulutus on vaihdellut Suomessa tällä vuosikymmenellä 83,9 terawattitunnin ja 87,7 terawattitunnin välillä. Ennakkotiedon mukaan vuoden 2013 kulutus oli 83,9 terawattituntia. Suurimmillaan sähkön kulutus oli vuonna 2007, jolloin käyttö oli 90,4 terawattituntia. Nykyiseen kulutukseen on vaikuttanut voimakkaasti talouden matalasuhdanne ja teollisuuden voimakas rakennemuutos.

Periaatepäätöksen valmistelun taustaksi Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT ovat tehneet selvityksen ydinvoimapäätösten energia- ja kansantaloudellisista vaikutuksistaTutkimusraportti VTT-R-03704-14. Arviot ulottuvat vuoteen 2035. Laskelmissa käytetyt kansantalouden kehityksen arviot perustuvat valtiovarainministeriön arvioihin sekä VATT:n tuoreimpiin pitkän aikavälin skenaarioihin. Tutkimuksen energiaosuudessa käytetty laskentamalli perustuu Kansainvälisen energiajärjestö IEA:nInternational Energy Agency ETSAP-ohjelmasta kehitettyyn TIMES-malliin, jota VTT on soveltanut Suomen ja muiden Pohjoismaiden energiajärjestelmien kuvaamiseen. Laskentamalli sisältää suuren joukon energiantuotantoteknologioita ja polttoainevaihtoehtoja. Arvioiden taustalla on vuonna 2013 annetun kansallisen energia- ja ilmastostrategian mukainen perusura, jota on päivitetty ottamalla muun muassa huomioon EU:n esittämät vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja energiatavoitteet. Mallissa on kuvattu kattavasti kaikki Suomen energiatalouden kannalta oleelliset sähköntuotantomuodot ja sellaiset tuotantotekniikat, joilla voidaan arvioida olevan merkitystä vuoteen 2050 mennessä. Mallin avulla on tarkasteltu sekä eri sähkön tuotantovaihtoehtoja että, samanarvoisesti, energian käytön tehostamisen investointeja.

Laskennassa on käytetty neljää skenaariota, joista yksi (ns. vertailuskenaario, Base) perustui olettamaan, ettei lisäydinvoimaa oteta käyttöön Olkiluoto 3:n valmistumisen jälkeen, vaan sähkön kysyntä katetaan muilla tuotantovaihtoehdoilla. Energiajärjestelmätarkasteluissa sähkön kysynnän kehitykselle käytettiin kolmea eri kehitysarviota, joissa muuttujina ovat metsäteollisuuden ja kaivannaisteollisuuden tuotantomäärät sekä palvelujen sähköintensiivisyys.

Sähkön kysyntä kasvaa VTT:n ja VATT:n kaikissa skenaarioissa vuodesta 2010 vuoteen 2035. Teollisuuden sähköistyminen jatkuu koko tarkastelujakson ajan, mikä tarkoittaa, että sähkön osuus energian loppukäytöstä kasvaa polttoainekäyttöön verrattuna. Tarkastelluissa skenaarioissa sähkön kokonaiskulutus nousee 92 terawattitunnin tasolle vuonna 2020 ja noin 97—99 terawattituntiin vuonna 2030. Arviot jäävät näiltä osin hieman alhaisemmiksi kuin vuoden 2010 periaatepäätöstä tehtäessä olleet arviotSähkön kokonaiskulutus vuonna 2020 on 98—103 TWh., jotka tosin tuolloin ulottuivat kattavammin vain vuoteen 2020 asti. Periaatepäätöksen saaneet uudet ydinvoimalaitokset eivät ole vielä tuolloin tuotantokäytössä.

VTT:n tekemän tutkimuksen perusteella voi todeta, että ydinvoimainvestoinneilla on merkittävä vaikutus sähkön tuontiin ja vientiin ja tätä kautta kauppataseeseemme. Lisäinvestoinnit kasvattavat sähkön hankinnan omavaraisuutta. Suomi olisi sähkön hankinnassa omavarainen alhaisen ja keskimmäisen kysyntäuran skenaarioissa vuosina 2025—2030. Sen jälkeen Suomi olisi jälleen sähkön netto-ostaja, vaikka molemmat vuonna 2010 periaatepäätöksen saaneet hankkeet toteutuisivat. Lisäydinvoiman jäädessä toteutumatta sähköntuotannon vaje korvattaisiin pääosin sähkön tuonnilla, mutta myös lisäämällä yhdyskuntien CHPyhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto, Combined Power and Heat-tuotantoa. Lisäksi (pien)vesi- ja tuulivoiman tuotannot hieman kasvaisivat samoin kuin investoinnit sähkönkäytön tehostamistoimiin.

Talousvaliokunta toteaa, että huipputehon tarve Suomessa on noin 15 000 megawattia, ja vaikka koko nykyinen kapasiteettimme olisi käytössä, kykenemme tuottamaan tästä määrästä vain alle 12 000 megawattia. Tuontisähkön osuus on jo tällä hetkellä noin 20 prosenttia kokonaiskulutuksestamme. Ottaen huomioon edellä todetun tutkimuksen, jonka mukaisesti sähkön kokonaiskulutuksen arvioidaan kasvavan nykyisestä tasosta, ja sen, että vielä käytössä olevaa kapasiteettia poistuu vuoteen 2030 mennessä noin 3 000 megawattiaLisäksi sähkön ja lämmön yhteistuotannosta on poistumassa kapasiteettia noin 2 000 MW. (lauhdevoiman osuus noin 2 000 MW ja ydinvoiman noin 1 000 MW), on selvää, että omavaraisuutemme heikkenee nykyisestä ilman sähköntuotannon lisäkapasiteettia taikka merkittäviä energian säästö- tai tehokkuuden lisäämistoimia. Sähköntuotannon kapasiteettia voidaan kansallisesti lisätä joko uusiutuvien energialähteiden (lähinnä tuuli- ja aurinkovoima) tai ydinvoiman avulla. VTT:n arviona on todettu, että energiatehokkuuden lisäyspotentiaali saattaa olla jo laskelmien taustaolettamissakin liian optimistinen. Tuulivoiman osalta laskelmien pohjana on ollut sen käytön nostaminen 9 terawattituntiin.

Valiokunta katsoo, että tavoitteemme energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen osalta ovat jo nyt erittäin korkeat ja ne on otettu jo huomioon VTT:n laskelmissa. Ottaen huomioon sähkön lisätuotantotarpeen suuruuden (noin 40 TWh vuonna 2030) valiokunta ei pidä realistisena olettaa, että vaje kyetään lähivuosina täyttämään yksinomaan energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä edelleen lisäämällä. Energiatehokkuuden kustannustehokkaat lisäysmahdollisuudet kohdistuvat erityisesti lämmönkulutukseen. Tuulivoiman käytön lisääminen oletetusta 9 terawattitunnista edellyttäisi puolestaan julkista tukea ja — nykyiset kokemukset tuulivoimanrakentamisesta huomioon ottaen — saattaisi kohdata merkittävää paikallista vastustusta ja johtaa pitkiin valitusprosesseihin. Bioenergiaa käytettäessä sähköä syntyy yhteistuotannossa, joten biosähkön kustannustehokas lisääminen edellyttäisi, että myös lisälämmölle olisi käyttöä. Tällaista tarvetta ei ole näköpiirissä. Kustannustehokkainta ja ympäristön kannalta järkevintä on suunnata puupohjaiset bioenergialähteet biojalostamoihin ja korvata fossiilisia liikennepolttoaineita biopohjaisilla tuotteilla.

Edellä olevan perusteella talousvaliokunta katsoo, että mikäli Suomen tavoite lisätä sähköntuotannon omavaraisuutta halutaan saavuttaa, on tässä käytettävä apuna myös ydinvoiman lisärakentamista. Todettakoon lisäksi, että sähköverkkomme kannalta uusi laitoskoko ei edellytä uuden reservitehon rakentamista eikä se näin lisää julkisten infrastruktuuri-investointien tarvetta.

Ympäristönäkökohdat.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on todettu hankkeesta aiheutuvien paikallisten ympäristöhaittojen jäävän vähäisiksi. VTT:n selvitysten perusteella hankkeella arvioidaan sen sijaan olevan positiivisia vaikutuksia Suomen kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Kasvihuonekaasupäästöjen määrän arvioidaan olevan noin 4 prosenttia pienemmän vuosina 2030—2035, mikäli lisäydinvoimaa rakennetaan.

Ympäristövaliokunta on lausunnossaan tarkastellut periaatepäätöstä ilmasto- ja ympäristönäkökulmasta. Ympäristövaliokunta toteaa, että ydinvoima sisältyy yhtenä keskeisenä osana Suomen energiapalettiin sellaisena kuin se on hyväksytty kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa. Strategian lähtökohtia ovat pyrkimys sähkön hankinnan omavaraisuuteen, kasvihuonekaasupäästöjen merkittävä vähentäminen, toimivat sähkömarkkinat ja kustannustehokkaat ratkaisut. Paikallisten ympäristövaikutusten osalta valiokunta viittaa ELY-keskuksen tekemään Natura-arviointiin, jonka mukaisesti suorista, merkittävästi heikentävistä vaikutuksista alueen luontotyypeille ja lajeille ei ole näyttöä eikä niitä arvioida aiheutuvan. Kun uuden periaatepäätöksen mukaisen laitoksen jäähdytysveden määrä on aikaisempaa pienempi, myös vesistövaikutukset ovat vähäisemmät. Vesilupahakemus väylän ja sataman rakentamisesta ja laitoksen jäähdytysveden oton ja purun järjestelyistä on aluehallintoviraston käsiteltävänä. ELY-keskus on antanut siihen liittyen lausunnon, jonka mukaan luvan myöntämiselle ei ole estettä. Ympäristönsuojelulain mukaista lupaa yhtiö ei ole vielä hakenut. Ympäristönsuojelun kannalta yksi tärkeimmistä näkökulmista liittyy laitoksen jäähdytysvesistä aiheutuvaan vuotuiseen lämpökuormaan (2 000 MW). Lisäksi ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota erityisesti rakentamisaikaisiin vaikutuksiin, jotka se arvioi kalastuksen kannalta merkittäviksi. Ympäristövaliokunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota ydinpolttoaineen tuotantoon ja käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoittamiseen. Näihin seikkoihin palataan tarkemmin jäljempänä.

Valtioneuvosto toteaa, että laitoksen normaalikäytön aikaiset ympäristövaikutukset ovat saavutettuihin hyötyihin nähden hyväksyttävällä tasolla ja muiden vaihtoehtoisten tuotantomuotojen vaikutuksiin verrattuna pieniä.

Talousvaliokunta katsoo, ettei selvityksissä ole tullut esille seikkoja, jotka estäisivät ympäristösyistä hankkeen etenemisen. Rakennuslupavaiheessa arvioita tullaan vielä tarkentamaan suunnitelmien täsmentyessä. Suomeen kohdistuvien tiukentuvien päästövähennystavoitteiden kannalta, joihin ympäristövaliokuntakin lausunnossaan viittaa, talousvaliokunta pitää tärkeinä arvioita ydinvoiman lisärakentamisen kasvihuonekaasupäästöjä vähentävästä vaikutuksesta.

Vaikutukset terveyteen.

Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa lausunnossaan, että AES-2006-ydinvoimala on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen, kun asiaa tarkastellaan terveydensuojelun ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta viittaa puolestaan aiemmasta periaatepäätöksestä vuonna 2010 antamaansa lausuntoon ja toteaa, kuten tuolloinkin, että kaikkeen energiatuotantoon sisältyy ihmisen terveyteen liittyviä riskejä, niin myös ydinvoimaan. Ydinvoimaloiden samoin kuin hiili- tai turvevoimaloiden ympäristöön vapautuu pieniä määriä säteilyä, johon liittyy aina myös pienillä pitoisuuksilla syövän riski. Kansanterveyden kannalta fossiilisten polttoaineiden käyttö on huonoin tapa tuottaa energiaa, koska niiden polton tuottamat pienhiukkaset aiheuttavat haittaa ihmisten terveydelle. Korvattaessa kivihiilellä tuotettavaa energiaa ydinvoimalla tuotetulla vähenee ilmaan joutuvien pienhiukkasten määrä. Ydinvoimaloiden terveyshaittojen on osoitettu olevan pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvat haitat.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa edelleen, että ydinvoimaan perustuva tuotanto sisältää terveysriskejä polttoaineen eli uraanin hankintavaiheessa, voimalaonnettomuuden sattuessa sekä käytetyn polttoaineen käsittely- ja varastointivaiheessa. Sen sijaan normaalikäytössä ydinvoimalaitos on terveyden kannalta lähes riskitön. Valiokunta katsoo, että vaikka säteilyonnettomuusriski matemaattisten laskelmien mukaan on pieni, siihen tulee kuitenkin varautua. Tästä koituu uusia tehtäviä alueen viranomaisille ja uusia vaatimuksia muun muassa pelastusviranomaisten ja terveydenhuollon väliselle yhteistyölle.

Edellä mainittuihin lausuntoihin viitaten talousvaliokunta arvioi, ettei esille ole tullut seikkoja, jotka terveyteen liittyvien syiden vuoksi estäisivät periaatepäätöksen hyväksymisen.

Vaikutukset turvallisuuteen.

Säteilyturvakeskus on alustavassa hanketta koskevassa turvallisuusarviossaan keskittynyt asioihin, jotka ovat muuttuneet neljä vuotta sitten käydyn alkuperäisen periaatepäätöskäsittelyn jälkeen. Suurimmat muutokset ovat laitostyypin vaihtuminen Rosatomin AES-2006-laitokseksi sekä E.ON-yhtiön vetäytyminen hankkeesta ja Rosatomin tytäryhtiön tuleminen mukaan yhtiön vähemmistöosakkaaksi. Muutokset ovat Säteilyturvakeskuksen käsityksen mukaan vaikuttaneet olennaisesti projektin etenemiseen sekä Fennovoiman organisaation, resurssien ja toiminnan kehittymiseen.

Säteilyturvakeskus katsoo, että AES-2006-laitos on mahdollista rakentaa suomalaiset turvallisuusvaatimukset täyttäväksi Pyhäjoen Hanhikivenniemeen. Turvallisuusvaatimusten täyttäminen edellyttää kuitenkin suunnittelumuutoksia laitokseen. Näitä ovat pääasiassa lentokonetörmäykseen, sisäisiin tulviin ja tulipaloihin sekä vakaviin onnettomuuksiin varautuminen.

Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan Fennovoima ei ole kyennyt etenemään osaamisen vahvistamisessa ja johtamisjärjestelmän kehittämisessä vuoden 2010 periaatepäätöksessä esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Yhtiön on vahvistettava osaamistaan ja kehitettävä johtamisjärjestelmäänsä, jotta sillä on tarvittava kyky uuden ydinvoimalaitoksen turvallisuuden arvioimiseksi ja varmistamiseksi sekä tarvittavan rakentamislupa-aineiston tuottamiseksi.Talousvaliokunta suhtautuu vakavasti Säteilyturvakeskuksen arvioon, jossa keskus pitää kyseenalaisena sitä, että yhtiö voisi ottaen huomioon yhtiön resurssien ja johtamisjärjestelmän tämänhetkisen tilanteen toimittaa kattavan dokumentaation samalla, kun se jättää rakentamislupahakemuksen valtioneuvostolle. Ympäristövaliokunnan tapaan talousvaliokunta pitää välttämättömänä, että Säteilyturvakeskuksen arviot otetaan täysimääräisesti huomioon ja yhtiö toimii ripeästi edellytysten täyttämiseksi siten, ettei rakentamislupahakemuksen käsittely kohtuuttomasti veny.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan esittänyt huolensa Säteilyturvakeskuksen rahoituksen vähentämisestä. Säteilyturvakeskuksessa leikkausten kokonaismäärä on noin 2,7—3,0 miljoonaa euroa vuosina 2014—2017. Leikkaukset kohdistuvat valtion budjettirahoitteiseen tutkimukseen ja tätä kautta erityisesti säteilyturvallisuuden valvonnan sekä säteilyonnettomuuksien valmiuden ylläpito- ja kehitystoimintaan. Vaarana on, että leikkauksilla on vaikutus Suomen säteilyturvallisuusosaamiseen ja säteilymittauslaitteiston toimintakykyyn. Tämä voi puolestaan vaikuttaa ydin- ja säteilyturvallisuuteen Suomessa. Talousvaliokunta yhtyy sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemykseen ja edellyttää, että valtioneuvosto seuraa määrärahaleikkausten vaikutuksia.

Talousvaliokunta toteaa, että Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan uudentyyppinen laitos on rakennettavissa suunnitellulle rakennuspaikalle turvallisuuskriteerit täyttäen. Rakennuslupavaiheessa tullaan laitoksen turvallisuus arvioimaan Säteilyturvakeskuksen toimesta yksityiskohtaisesti. Tässä vaiheessa laitoksen turvallisuuden ja sen osoittavan dokumentaation on täytettävä suomalaiset tiukat turvallisuuskriteerit. Talousvaliokunta katsoo, ettei esille ole tullut turvallisuuden osalta sellaista, mikä estäisi periaatepäätöksen hyväksymisen.

Huoltovarmuus.

Huoltovarmuuskeskus on lausunnossaan todennut, että Suomen sähköhuollon lähtökohtina ovat riittävä kotimainen tuotantokapasiteetti sekä toimivat pohjoismaiset sähkömarkkinat. Keskus pitää sähkönhuollon turvaamisen kannalta keskeisenä, että poistumassa oleva tuotantokapasiteetti kyetään korvaamaan, vähentämään sähkön tuontiriippuvuutta, hajauttamaan tuotantokapasiteetin maantieteellistä sijaintia ja omistusta sekä lisäämään kilpailua ja alaan liittyvää osaamista. Lisäydinvoima edustaa sähköntuotannossa hyvin ennustettavaa perusvoimakapasiteettia. Fennovoiman ydinvoimala korvaisi sähkön tuontia sekä poistuvaa lauhdekapasiteettia. Huoltovarmuuskeskus kiinnittää myös huomiota periaatepäätöksessä asetettuun 60 prosentin omistusosuutta koskevaan edellytykseen. Keskus katsoo, että se on riittävä turvatakseen energiapolitiikan toteutuksen, energiaomavaraisuuden kasvattamisen ja huoltovarmuuteen liittyvät näkökohdat. Edellä mainittuihin kriteereihin viitaten Huoltovarmuuskeskus katsoo, että ydinvoimalaitos on täydennyshakemuksessa todetun mukaisena yhteiskunnan kokonaisedun mukainen.

Talousvaliokunta yhtyy Huoltovarmuuskeskuksen näkemyksiin. Lisäksi valiokunta toteaa, että Fennovoima on tehnyt laitoksen ensimmäisen 10 vuoden ajaksi ydinpolttoaineen toimitussopimuksen Rosatomin tytäryhtiön TVEL:n kanssa. Valiokunta pitää tätä perusteltuna, sillä se turvaa polttoaineensaannin voimalan ensimmäisinä vuosina ennakolta tiedossa olevaan hintaan. Toisaalta valiokunta pitää tärkeänä, ettei laitoksen polttoainehuolto ole sidottu vain yhteen toimittajaan, vaan polttoainehuollossa voidaan aikanaan turvautua muihinkin markkinoilla oleviin vaihtoehtoihin. Huoltovarmuutta turvaa myös Fennovoiman suunnitelma ylläpitää laitosalueella kahden vaihtolatauksen suuruista varmuusvarastoa, joka vastaa kahden vuoden polttoainetarvetta.

Asian käsittelyn yhteydessä on nostettu esille, että muuttunut tilanne, jossa laitoksen toimittaja on myös laitoksen vähemmistöomistaja ja polttoaineen toimittaja, heikentää huoltovarmuutta. Talousvaliokunta toteaa, että saadun selvityksen perusteella ei ole tullut esille aihetta epäillä Rosatomin sitoutuneisuutta hankkeeseen. Vähemmistöomistajana sillä on myös taloudellinen intressi saada laitos tuottavaan toimintaan ja turvata sen polttoaineensaanti. Talousvaliokunta painottaa, että laitos tullaan rakentamaan ja se tulee toimimaan suomalaisten säännösten mukaisesti ja Säteilyturvakeskuksen valvonnan alaisena.

Vallitseva kiristynyt kansainvälinen tilanne luo tällä hetkellä hankkeen toteutukselle rasitteita. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että päätöksenteossa kyetään arvioimaan Suomen energiahuoltoa pitkällä aikavälillä ja ottamaan huomioon, että laitoksen toiminnan arvioidaan käynnistyvän vuonna 2024 ja olevan toiminnassa vähintään 60 vuotta.

Julkisuudessa on ollut esillä myös näkemyksiä, että Fennovoiman toimiessa Mankala-periaatteella RAOS Voima Oy saattaisi myydä osuutensa Venäjälle ja vaarantaa Suomen markkinoiden sähkönsaannin tilanteissa, joissa kotimarkkinoillamme on pulaa sähköstä. Talousvaliokunta toteaa, että Fennovoiman tuottama sähkö menee muiden sähkölaitosten tapaan Suomen kantaverkkoon, jota Fingrid hallinnoi. Fingridin tehtävänä on vastata, että sähköverkossa on joka hetki kulutusta vastaava määrä sähköä. Sähköä ei viedä Suomesta tilanteissa, joissa siitä on pulaa.

Ydinpolttoaine.

Valtioneuvosto arvioi, että Fennovoiman ydinpolttoaineen hankinta voidaan hoitaa hyvällä varmuudella hakemuksessa esitetyllä tavalla ja että ydinpolttoainehuolto sekä siihen liittyvä ydinmateriaalivalvonta ovat järjestettävissä ydinenergialain ja Suomen kansainvälisten sopimusvelvoitteiden edellyttämällä tavalla.

Ydinenergia-asetuksen mukaan luvanhaltijalla on kokonaisvastuu siitä, että ydinpolttoaineen suunnittelu ja valmistus täyttävät viranomaisvaatimukset ja korkeat laatuvaatimukset. Lisäksi Säteilyturvakeskuksen ohjeissa todetaan, että luvanhaltijan on toimitettava voimassa oleva ydinpolttoaineen hankintaa koskeva laadunhallintaohjeistonsa keskukselle tiedoksi ennen ydinpolttoaineen hankinnan aloittamista.

Fennovoima toteaa hakemuksessaan valinneensa ensimmäisten käyttövuosien ydinpolttoaineeksi jälleenkäsitellyn uraanin. Lisäksi hakemuksessa todetaan, että ydinvoimalaitoksen ydinpolttoaine on samanlaista kuin toiminnassa olevien kevytvesireaktoreiden käyttämä polttoaine ja sen suunnittelussa ja valmistamisessa on kyse koetellusta teknologiasta. Selvennyksenä todettakoon, ettei jälleenkäsitelty uraani ole sama asia kuin uraanin ja plutoniumin sekoituspolttoaine eli ns. MOX-polttoaine (Mixed Oxide Fuel).

Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan Euroopan komission alaisuudessa toimiva Euratom-virasto (Euratom Supply Agency; ESA) tutkii kaikkien EU:ssa toimivien ydinvoimaloiden polttoaineen hankintasopimukset huoltovarmuuden varmistamiseksi ydinpolttoaineen osalta. Polttoainesopimuksille vaaditaan ESAn hyväksyntä. Saadun selvityksen mukaan ESA on hyväksynyt Fennovoiman polttoainesopimuksen 14.4.2014.

Ympäristövaliokunta nostaa lausunnossaan esille TVEL-polttoainetta toimittavan Majakin laitoksen mahdolliset ongelmat noudattaa kansainvälisiä turvallisuusstandardeja. Tähän liittyen valiokunta korostaa Fennovoiman vastuuta auditoinnein varmistaa, että ydinpolttoaineen kierrätyslaitos täyttää kansainvälisissä sopimusvelvoitteissa asetetut vaatimukset ja muun muassa standardin ISO 14001 vaatimukset. Toiminnan asianmukaisuuden kannalta on olennaista, että yhtiö sopimusjärjestelyin huolehtii siitä, että sillä on mahdollisuus tarkastaa kaikki polttoaineen valmistusketjuun kuuluvat tehtaat ja laitokset. Auditoinneilla tulee varmistaa, että koko polttoaineen valmistusketju täyttää laatu- ja ympäristövaatimukset. Talousvaliokunta yhtyy auditoinnin merkitystä koskeviin huomioihin.

Talousvaliokunta arvioi, että polttoainehuollon osalta saatu selvitys vastaa periaatepäätösvaiheen osalta asetettuja edellytyksiä, joiden mukaisesti hakijan tulee antaa pääpiirteittäinen suunnitelma polttoainehuollosta. Valiokunta katsoo, ettei esille ole tältä osin tullut sellaista, joka estäisi periaatepäätöksen hyväksymisen.

Ydinjätehuolto.

Ydinenergialain mukaisesti luvanhaltijan on huolehdittava kaikista käytön seurauksena syntyvien ydinjätteiden ydinjätehuoltoon kuuluvista toimenpiteistä ja niiden asianmukaisesta valmistelemisesta. Luvanhaltija vastaa edellä olevasta aiheutuvista kustannuksista.

Fennovoima on ydinjätehuoltoa käsittelevässä selvityksessään kuvannut ydinvoimalaitoksen toiminnasta syntyvän voimalaitosjätteen ja käytöstäpoistojätteen käsittelyä ja loppusijoitusta. Lisäksi selvityksessä on lyhyesti esitetty käytetyn ydinpolttoaineen välivarastointia sekä loppusijoitusvaihtoehtoja.

Säteilyturvakeskus toteaa selvityksessään, ettei sillä ole tiedossa esteitä sille, etteikö Fennovoiman esittämä voimalaitosjätteen ja käytöstäpoistojätteen käsittely ja loppusijoitus sekä käytetyn polttoaineen käsittely, välivarastointi ja kuljetukset voitaisi toteuttaa turvallisuusvaatimusten edellyttämällä tavalla.

Käytetyn ydinpolttoaineen osalta Fennovoiman tavoitteena on polttoaineen loppusijoituksen kehittäminen ja toteutus yhdessä muiden suomalaisten ydinjätehuoltovelvollisten kanssa. Vuoden 2010 periaatepäätöksen mukaisesti yhtiön tulee esittää työ- ja elinkeinoministeriölle 30.6.2016 mennessä joko sopimus ydinjäteyhteistyöstä nykyisten jätehuoltovelvollisten kanssa tai omaa loppusijoituslaitosta koskeva ympäristövaikutusten arviointiohjelma.

Eduskunta antoi vuoden 2010 periaatepäätöksen käsittelyn yhteydessä lausuman, jossa edellytettiin, että hallitus vaikuttaa sopivin keinoin siihen, että kyettäisiin löytämään yhteinen kansallinen loppusijoitusratkaisu. Tähän liittyen työ- ja elinkeinoministeriö asetti 13.3.2012 työryhmän ohjaamaan voimayhtiöiden yhteistä selvitystä ydinpolttoaineen loppusijoituksen vaihtoehdoista. Loppuraportissaanannettu 10.1.2013 työryhmä katsoi loppusijoitusvaihtoehtojen vertailun osoittavan, että olisi tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta hyödyntää alalle Posivan hankkeen myötä kehittynyt osaaminen ja saadut kokemukset sekä pyrkiä optimoituun ratkaisuun varauduttaessa tuleviin loppusijoitustoimenpiteisiin. Ratkaisevaa ei ole, onko loppusijoitustiloja yksi vai kaksi. Verrattaessa Olkiluodon loppusijoituspaikan laajentamista ja kokonaan erillisen vastaavan loppusijoitushankkeen toteuttamista kustannusero olisi vuoden 2012 rahassa diskonttaamattomana noin 0,9—1 miljardia euroa. Verrattaessa Olkiluodon loppusijoitustilan laajentamista ja erillisen loppusijoitustilan rakentamista optimaalisesti kustannusero olisi vuoden 2012 rahassa diskonttaamattomana noin 0,2 miljardia euroa. Kustannusero on olennaisesti pienempi, kun loppusijoitus toteutetaan optimaalisesti. Tällöin kustannusero on vähäinen suhteutettuna ydinvoimatuotannon elinkaarikustannuksiin. Työryhmä totesi myös, että turvallinen loppusijoitus olisi järkevää toteuttaa oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti. Työryhmä suositteli, että yhtiöt jatkavat neuvotteluja ratkaisun löytämiseksi, todeten, että kaupalliset neuvottelut eivät kuulu työryhmän työn piiriin.

YVA-menettelyjen yhteydessä tehdyissä selvityksissä loppusijoituksen välittömät ympäristövaikutukset on todettu vähäisiksi. Säteilyturvakeskus puolestaan toteaa, että mikäli yhteistyöratkaisua ei löydy, Fennovoimalla on aikaa toteuttaa oma käytetyn polttoaineen loppusijoituslaitos. Loppusijoitukseen sopivaa kallioperää löytyy myös muualta Suomesta.

Suomessa on kansainvälisesti vertaillen viety loppusijoittamista koskevat ratkaisut pisimmälle, ja meillä on tähän sektoriin liittyvää huippuosaamista. Ympäristövaliokunnan tapaan talousvaliokunta pitää tärkeänä löytää yhteistyöratkaisu, jossa hyödynnetään koko alan kokemus ja osaaminen sekä pyritään parhaaseen mahdolliseen loppusijoitusratkaisuun. Ydinenergialain mukaisesti loppusijoitus vaatii erillisen periaatepäätöksen, joten tähän kysymykseen eduskunta pääsee ottamaan myöhemmin yksityiskohtaisemmin kantaa.

Saadun selvityksen perusteella talousvaliokunta katsoo, että ydinjätehuoltoa koskeva selvitys vastaa periaatepäätösvaiheen osalta asetettuja vaatimuksia eikä esille ole tullut seikkoja, jotka estäisivät periaatepäätöksen hyväksymisen.

Taloudelliset vaikutukset.

Kyseessä on yksityinen investointi, josta ei koidu suoria taloudellisia kustannuksia julkiselle taloudelle. Sen sijaan siitä arvioidaan koituvan merkittäviä positiivisia kansantaloudellisia ja aluetaloudellisia vaikutuksia.

Fennovoima arvioi, että sen kotimaisten investointien arvo tulee olemaan noin 1,8—2,7 miljardia euroa. Se on huomattavan suuri investointi koko Suomen mittakaavassa puhumattakaan hankkeen aluetaloudellisista vaikutuksista pohjoisemmassa Suomessa. Yhtiön arviona on, että laitoksen rakentamisen aikaiset työllisyysvaikutukset ovat 45 prosentin kotimaisuusasteella 24 000—36 000 henkilötyövuotta. Ydinvoimalaa rakentaa enimmillään noin 4 000 ihmistä, ja se tulee käytön aikana työllistämään noin 400—500 henkilöä. Rakentamisvaihe tarjoaa sekä suoria että välillisiä mahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Talousvaliokunta pitää toivottavana, että kotimaisen työn osuus on mahdollisimman suuri.

VATT arvioi, että uusien ydinvoimaloiden rakentaminen nostaa selvästi investointikysyntää, joka heijastuu sekä rakentamiseen että kotimaiseen konepajateollisuuteen. Investoinnit kasvattavat kansantuotetta, ja energiaomavaraisuuden kasvu parantaa kauppatasettamme.

VTT:n globaalilla energiajärjestelmämallilla tekemien laskelmien mukaan sähkön hinta nousisi noin 15 prosenttia ilman lisäydinvoimaa vuonna 2030. Vastaavansuuntaisen tuloksen on saanut myös SKM Market Predictor vuonna 2012 käyttämällään sähkömarkkinamallilla, joka kattaa Pohjoismaat, Baltian, Venäjän ja Keski-Euroopan sähkömarkkinat. Molemmissa malleissa on kuvattu alueiden väliset siirtokapasiteetit sekä alueiden sähkön kysyntä ja tarjonta ja näiden kehitys tarkasteltavalla ajanjaksolla. Talousvaliokunta toteaa, että selvityksissä arvioitu investoinnin vaikutus sähkön hintaan on merkittävä. Se hyödyttää sekä energiaintensiivistä vientiteollisuuttamme että kotitalouksia tilanteessa, jossa sähkön hintaan arvioidaan kohdistuvan merkittäviä nousupaineita.

Pyhäjoen kunta arvioi, että hankkeella on erittäin merkittävät välilliset ja välittömät vaikutukset kuntatalouteen ja aluetalouteen sekä rakentamis- että käyttövaiheessa. Laitoksen elinkaaren aikaisten kiinteistö- ja kunnallisverojen arvioidaan nousevan yhteensä noin 300—380 miljoonaan euroon. Ydinvoimalan rakentaminen vahvistaa työssäkäyntialueen väestöpohjaa arviolta 1 000 hengellä. Kunta on jo maanhankinta- ja kaavoitustoimin sekä yritysten palveluja kehittämällä ryhtynyt valmistelemaan hankkeen toteutusta.

Fennovoiman omistuspohja.

Fennovoima on suomalainen osakeyhtiö, jonka omistavat suomalainen Voimaosakeyhtiö SFomistaa 66 % osakkeista ja Rosatomin suomalainen tytäryhtiö RAOS Voima Oyomistaa 34 % osakkeista.

Työ- ja elinkeinoministeriö on 3.3.2014 antamassaan päätöksessä vahvistanut yritysoston, jossa edellä mainittu osakeomistus siirtyi RAOS Voima Oy:lle. Päätös on annettu ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta annetun lain (172/2012; jäljempänä yritysostolaki) nojalla. Saman lain ja edellä mainitun päätöksen mukaisesti mahdollisen ulkomaalaisen omistuspohjan laajentaminen nykyisestä 34 prosentista on saatettava työ- ja elinkeinoministeriön käsiteltäväksi. Yhtiö on lisäksi osakassopimuksin varmistanut, että Fennovoiman enemmistöomistus ja päätösvalta pysyvät suomalaisella omistajalla.

Kuten edellä on todettu, periaatepäätöksen mukaisesti valtioneuvoston näkemyksenä on, että selkeän enemmistön yhtiön tosiasiallisesta omistuksesta on oltava kotimaisilla toimijoilla. Periaatepäätöksen perusteluissa kirjausta täsmennetään toteamalla, että vähintään 60 prosenttia omistuksesta tulee olla toimijoilla, joiden asuin- tai kotipaikka on EU- tai EFTA-maassa. Edellä mainitun kriteerin tulee täyttyä rakentamislupaa haettaessa. Rakentamislupahakemuksen yhteydessä tehtävän harkinnan lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö seuraa yhtiön ulkomaalaisomistuksen muutoksia edellä mainitun yritysostolain ja 3.3.2014 antamansa päätöksen mukaisesti. Yhtiön on saatettava mahdollinen ulkomaisen omistuspohjansa laajentaminen nykyisestä 34 prosentista aina työ- ja elinkeinoministeriön käsiteltäväksi, ja erittäin tärkeän kansallisen edun niin vaatiessa laki mahdollistaa, että vaikutusvallan siirtymistä ulkomaalaisille omistajille voidaan viime kädessä rajoittaa valtioneuvoston päätöksellä. Talousvaliokunta pitää kotimaisen vähintään 60 prosentin enemmistöomistuksen täyttymistä erittäin tärkeänä harkitessaan, onko hanke yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Valiokunta katsoo, että yritysostolaki yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön 3.3.2014 antaman päätöksen kanssa takaavat, että valtiolla on kattavat mahdollisuudet varmistaa yhtiön kotimaisen omistuspohjan säilyminen edellytetyllä tasolla sekä hankkeen toteutusaikana että voimalaitoksen valmistuttua.

Voimaosakeyhtiö SF on perustettu hallinnoimaan enemmistöä Fennovoiman osakekannasta. Sen omistajina on teollisuuden ja kaupan toimijoita sekä kunnallisia energiayhtiöitä. Julkisuudessa on käyty keskustelua jälkimmäisten osallistumisesta hankkeeseen. Arvioina on mm. esitetty, että kunnalliset energiayhtiöt ottavat hankkeeseen osallistuessaan merkittäviä taloudellisia riskejä kantaakseen. Talousvaliokunta on alkuperäisestä periaatepäätöksestä antamassaan mietinnössä kuvannut seikkaperäisesti Mankala-periaatetta. Tässä yhteydessä todettakoon, että Mankala-periaatteella toimivat osuusvoimalaitosyhtiöt ovat yleisiä Suomessa kaikkien energiantuotantomuotojen osalta. Mankala-yhtiö on oikeudellisessa mielessä normaali osakeyhtiölain mukainen osakeyhtiö, jossa osakkaiden vastuut määräytyvät osakeyhtiölain mukaisesti. Ottamatta kantaa yksityisen yhtiön omistajien intresseihin osallistua hankkeeseen valiokunta toteaa, että kaikki osakkaat ovat pitkään alalla toimineita ja liiketoimia tehneitä, eikä valiokunnalla ole syytä epäillä, etteivätkö kunnalliset energiayhtiöt ole kyenneet tarkoin harkitsemaan hankkeen hyötyjä ja riskejä.

Johtopäätökset

Sähkön saatavuuden ja kohtuullisen hinnan turvaaminen on Suomen kansantalouden ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä. Kyseessä on keskeinen tuotantotekijä, joka luo investointi- ja sijoitusmahdollisuuksia Suomeen sekä ylläpitää yrittäjyyttä ja työllisyyttä.

Seuraavan noin 15 vuoden kuluessa poistuvan kapasiteetin ja jo olemassa olevan sähkön tuontiriippuvuutemme huomioon ottaen maassamme on vuoteen 2030 mennessä noin 40:tä terawattituntia vastaava sähköntuotannon lisätarve. Fennovoiman ydinvoimalaitos kattaisi tästä noin 9 terawattitunnin osuuden. Hanketta voikin perustellusti pitää investointina, joka osittain korvaa poistuvaa kapasiteettia. Toisaalta luvut osoittavat, ettei ydinvoiman lisärakentaminen poista tarvetta voimakkaasti lisätä uusiutuvan energian käyttöä, energiatehokkuutta, kysyntäjoustoa, hajautettua sähköntuotantoa ja muita mahdollisia uusia innovaatioita, joilla sähkön omavaraisuusastetta kyettäisiin edelleen nostamaan ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Talousvaliokunta katsoo, ettei ydinvoima poissulje muita tuotantomuotoja vaan täydentää energiapalettiamme, jonka tulee jatkossakin perustua monipuoliseen, sähkömarkkinoiden riittävän kilpailun turvaavaan ja ympäristötavoitteet huomioon ottavaan energiantuotantoon. Ydinvoima tuo järjestelmäämme tasaista perusvoimaa, joka osaltaan mahdollistaa muidenkin ilmaston kannalta kestävien tuotantomuotojen kehittämisen.

Edellä on seikkaperäisesti käsitelty Fennovoiman ydinvoimalaitoksen rakentamishanketta sellaisena kuin se on täydennetyssä muodossaan. Laitoksen maksimitehon pienentyminen ei merkittävästi vaikuta energiamarkkinoihimme. Omistukseen liittyvät muutokset on puolestaan otettu periaatepäätöksessä huoltovarmuuden turvaavalla tavalla huomioon. Kansallinen lainsäädäntömme varmistaa osaltaan, että kansalliset intressimme tulevat jatkossakin tältä osin kattavasti huomioiduiksi. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä on nostettu esille erityisesti hakijan osaamiseen liittyvät kysymykset sekä riittävän kotimaisen omistuksen varmistaminen. Nämä seikat tulevat muiden ohessa arvioitaviksi yksityiskohtaisesti rakennuslupavaiheessa. Kansallisten energiamarkkinoidemme kannalta on tärkeää, että Fennovoima kykenee löytämään näihin kysymyksiin asetetut edellytykset täyttävät ratkaisut. Ydinalan osaamiseen liittyen valiokunta nosti vuoden 2010 periaatepäätöksestä antamassaan mietinnössä esille tarpeen varmistaa korkeatasoisen ydinvoimaosaamisen säilyminen Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriön asiasta tekemässä selvityksessäKansallisen ydinenergia-alan osaamistyöryhmän raportti; Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto 2/2012 tuodaan esille joukko kehittämisehdotuksia, joiden eteenpäinviemistä valiokunta pitää tärkeänä.

Yhteenvetona talousvaliokunta toteaa, ettei valiokunnan käsittelyssä ole tullut esille seikkoja, jotka osoittaisivat, ettei hakemuksen mukaista ydinvoimalaitosta voida toteuttaa ydinenergialain edellyttämällä tavalla turvallisesti. Sen sijaan on tullut esille, että hanke tukee monella tapaa kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa asetettuja tavoitteita. Laitos korvaa poistuvaa perusvoimaa, alentaa sähkön hinnan nousupaineita, tuo kilpailua markkinoille, edistää ilmastovelvoitteidemme täyttämistä ja turvaa sähköntuotantoa myös pohjoisessa Suomessa. Suurena markkinaehtoisena investointina hankkeella on lisäksi merkittävä kansantaloudellinen ja alueellinen vaikutus niin työllisyyteen kuin talouteen laajemminkin.

Edellä olevaan viitaten ja kokonaisuutena periaatepäätöstä arvioiden talousvaliokunta katsoo, että valtioneuvoston 18.9.2014 antama periaatepäätös, joka täydentää valtioneuvoston 6.5.2010 antamaa periaatepäätöstä, on yhteiskunnan kokonaisedun mukainen.