Ehdotamme adoptiolasten vanhempien perhevapaiden pidentämistä biologisten
vanhempien perhevapaiden pituisiksi. Tällä hetkellä adoptioperheet
ovat vanhempain- ja hoitovapaan suhteen eriarvoisessa asemassa biologisiin
vanhempiin verrattuna, vaikka adoptiolapsi tarvitsee erityisesti
tukea ja aikaa luodakseen hyvän kiintymyssuhteen vanhempiinsa.
Adoptiolapsella on useita riskitekijöitä.
Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että ulkomailta
adoptoitu lapsi kärsii muita useammin mielenterveyshäiriöistä ja
hänellä on moninkertainen riski itsetuhoiseen
käyttäytymiseen sekä ennenaikaiseen kuolemaan.
Suomessa on samankaltaisia tutkimustietoja sijoitetuista lapsista.
Adoptiolapsi on aina kokenut menetyksiä, ensin biologisesta äidistään
tai perheestään ja mahdollisesti vielä lastenkotinsa
hoitajista tai sijaisperheestään. Useimmat adoptiolapset
ovat eläneet yhdessä tai useammassa lastenkodissa,
minkä takia he tarvitsevat aikaa erityisesti perhe-elämän
opetteluun. Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää saada
kiinnittyä uuteen perheeseen, ennen kuin lapsen elämään
tulee jälleen uusia hoitajia. Ensimmäisen kotonaolovuoden
tärkein tehtävä kehityksen kannalta on
kiintymyssuhteen muodostaminen. Vasta tämän jälkeen
lapsella on resursseja alkaa luoda suhteita muihin ihmisiin ja samalla
luottaa perheen pysyvyyteen.
Adoptoidun lapsen iästä riippumatta ainakin toisen
vanhemman päivittäinen ja ympärivuorokautinen
läsnäolo on suotavaa adoption ensimmäisen
vuoden aikana. Turvallisen kiintymyssuhteen luomista voi vaikeuttaa
lapsen joutuminen päivähoitoon tai kouluun liian
varhain, mahdollisesti vieraskielisenä ja uuteen kulttuuriin
sopeutumattomana. Päivähoitopaikkaa tulee yleensä hakea
neljä kuukautta ennen hoidon aloitusta eli usein lapsen
oltua kotona vasta kolme kuukautta, koska adoptiovanhempien vanhempainrahakausi
kestää yleensä noin seitsemän
kuukautta. Tuossa vaiheessa kiintymysprosessi on vasta aluillaan
ja vanhempien on aika vaikea arvioida lapsensa valmiutta päivähoitoon.
Kolme vuotta täyttäneen adoptiolapsen vanhemmalla
ei ole lain suomaa mahdollisuutta jäädä kotiin
hoitamaan lastaan hoitovapaan turvin.
Vanhempainrahakauden pidennys biologisten vanhempien tasolle
Nykyisin vanhempainrahaa maksetaan ottovanhemmalle jokaiselta
arkipäivältä siihen saakka, kunnes lapsen
syntymäpäivää seuraavasta arkipäivästä on
kulunut 234 arkipäivää. Tätä maksimiaikaa
ei kuitenkaan käytännössä voi
hyödyntää, koska Suomessa syntynyt lapsi
muuttaa adoptioperheeseen yleensä vasta biologisen äidin kahdeksan
viikon harkinta-ajan jälkeen. Myös kansainvälisessä adoptiossa
nuorimmat lapset ovat jo muutaman kuukauden ikäisiä hoitoonoton
yhteydessä. Ottovanhempien vanhempainrahakausi kestää näin
ollen 180 arkipäivää eli noin seitsemän
kalenterikuukautta, joka on vanhempainrahakauden vähimmäismaksuaika.
Olisi tärkeää, että adoptiovanhempien
vanhempainrahakausi laajennettaisiin biologisten vanhempien äitiys-
ja vanhempainrahakauden (yhteensä 263 arkipäivää)
pituiseksi. Ruotsissa on jo pitkään ollut voimassa
tämäntyyppinen lainsäädäntö.
Oikeus vanhempainrahaan alkaisi lapsen saapuessa perheeseen tai
vaihtoehtoisesti jo lähdettäessä noutamaan
lasta. Vanhemmilta menee lapsen syntymämaasta riippuen
kahdesta kuuteen viikkoa lapsen hakemiseen kotiin.
Hoitovapaamahdollisuus myös yli 3-vuotiaiden adoptiolasten
vanhemmille
Työsopimuslain (55/2001)
mukaan hoitovapaa on mahdollista alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmille.
Adoptiovanhemmilla ei ole mahdollisuutta jatkaa perhevapaata vanhempainrahakauden
päätyttyä,
mikäli lapsi on täyttänyt kolme vuotta. Hoitovapaamahdollisuutta
noin seitsemän kalenterikuukautta kestävän
vanhempainrahakauden päätyttyä ei ole
esimerkiksi perheellä, johon lapsi on adoptoitu 2,5-vuotiaana.
Ei-vastasyntyneenä adoptoidulla lapsella saattaa olla
raskaita kokemuksia. Lapsen elämänvaiheet huomioiden
olisi tärkeää, että adoptiovanhemmilla
olisi mahdollisuus hoitovapaaseen siihen asti, kun lapsi on ollut
perheessä kolme vuotta tai kun tämän
oppivelvollisuus alkaa. Näin lapsi saisi rauhassa kiintyä ottovanhempiinsa.
Vanhempainrahan ikärajaehdon korottaminen 15 ikävuoteen
Olisi myös tärkeää, että vanhempainrahan
saamisen ehtona oleva adoptiolasten seitsemän vuoden ikäraja
nostettaisiin viiteentoista. Seitsemän vuotta täyttäneen
lapsen vanhempi joutuu tällä hetkellä käytännön
syistä pitämään palkatonta vapaata
adoption alussa. Alkuvaiheessa vanhemmilla on paljon hoidettavia
asioita sosiaalityöntekijän seurantakäynneistä adoptiovahvistukseen ja
kansalaisuusilmoitukseen. Lapselle tehdään myös
erilaisia terveystutkimuksia. Ulkomailta adoptoitu seitsemän
vuotta täyttänyt lapsi tai nuori ei voi aloittaa
koulunkäyntiään välittömästi.
Hänelle kartoitetaan sopivaa luokka-astetta turhien luokanvaihtojen
välttämiseksi. Uuden kielen opettelu asettaa myös
omat rajoituksensa.
Palkattoman vapaan pitäminen on vanhemmille merkittävä taloudellinen
rasite. Tämä koskee erityisesti yksin adoptiota
hakevia, joita on vanhempien adoptiolasten kohdalla suhteessa enemmän.
On tärkeää, että myös
yli seitsemänvuotiaana adoptoitavan lapsen vanhemmille
taataan vanhempainrahakausi.
Viime vuonna Suomeen tulleista 246 lapsesta 12 oli täyttänyt
seitsemän vuotta. Vanhempainrahakauden laajentaminen koskemaan
myös alle 15-vuotiaiden adoptiolasten vanhempia ei näin ollen
koske kovin suurta ryhmää. Heidän kohdallaan
tämä muutos olisi sitäkin tarpeellisempi, koska
tällaisten lasten vanhemmat tippuvat tyystin perhevapaajärjestelmän
ulkopuolelle.
Edellä luetelluilla kolmella muutosehdotuksella parannettaisiin
lasten ja vanhempien mahdollisuutta kiintyä toisiinsa adoptiosuhteen
tärkeinä ensimmäisinä kuukausina.
Adoptio- ja biologisten vanhempien asemaa yhdenmukaistamalla perheitä kannustettaisiin
tarjoamaan koti rakastavia vanhempia tarvitseville lapsille.