Perustelut
Tarkastusvaliokunta on lausunnossaan valtiovarainvaliokunnalle
hallituksen esityksestä valtion talousarvioksi vuodelle
2012 käsitellyt EU:n vakausjärjestelyjä ja
Suomen taloudellisia vastuita (TrVL 5/2011 vp — HE 59/2011 vp). Lausunnon
mukaan eduskunnalla on perustuslain takaama oikeus saada oikea ja
riittävä kuva valtion taloudellisesta asemasta,
tuloista ja menoista, talousarvion toteutumisesta, omaisuudesta
ja sitoumuksista sekä hallituksen ja hallinnon toiminnan
tuloksista. Tämä koskee sekä eduskunnan
ennakollista valtiontaloudellista päätöksentekoa
että jälkikäteistä raportointia
ja eduskunnan perustuslain mukaan suorittamaa valtiontalouden valvontaa.
Parlamentaarisessa hallitustavassa hallituksen tehtävänä on
antaa eduskunnalle luotettavat ja kattavat tiedot päätöksentekoa
varten. Eduskunnan hyväksyttäväksi tulevien
valtion kansainvälisten sitoumusten sekä suostumusten
valtiontakausten antamiseen eduskunta saa tiedot päätöksentekoaan
varten hallituksen esityksen perusteluissa. Valiokunnan mielestä olennaista on,
että eduskunta saa päätöksenteon
perustana olevasta valtiopäiväasiakirjasta oikean
ja riittävän kuvan päätettävän
asian kokonaisuudesta ja päätöksentekoon
vaikuttavista seikoista.
Valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle
valtion vuoden 2011 tilinpäätöskertomuksen
tarkastuksesta, joka on annettu eduskunnalle 22. toukokuuta 2012,
sisältää finanssipolitiikan tarkastukseen
perustuvan raportoinnin Suomen vastuusitoumuksia koskevista tiedoista
ja euroalueen rahoitusvakausjärjestelyistä. Tarkastuskohteena
on ollut erityisesti se, saako eduskunta valtiopäiväasiakirjoista oikeat
ja riittävät tiedot euroalueen rahoitusvakausjärjestelyiden
vaikutuksista ja riskeistä päätöksentekoa
varten (K 14/2012 vp).
Euroopan ja euroalueen kriisimaiden vakausjärjestelyistä johtuvat
sitoumukset ovat lisänneet olennaisesti Suomen valtion
taloudellisia vastuita ja riskejä. Valtion vuoden 2011
tilinpäätöskertomuksen mukaan valtion
takaukset ja takuut olivat vuoden 2011 lopussa yhteensä 10,9 miljardia
euroa. Suurin osa tästä eli 5,7 miljardia euroa
johtui EU:n ja euroalueen vakausjärjestelyihin liittyvistä sitoumuksista
ja vastuista. Tässä arviossa ovat mukana ERVV:n
varainhankinnan lisäksi myös Suomen laskennalliset osuudet
IMF:n ja ERVM:n sitoumuksista sekä IMF:n ja EU:n maksutaseavusta.
Suomen valtion vastuiden kannalta Kreikan lainan ohella keskeiset
riskit liittyvät ERVV:n varainhankinnalle annettuihin sitoumuksiin.
Velkakriisin pitkittyminen ja syveneminen on lisännyt paineita ottaa
käyttöön uusia tukimekanismeja. Esimerkiksi
Euroopan vakausmekanismin EVM:n aloittaessa toimintansa heinäkuussa
2012 Suomen valtion velka kasvaa pääomaosuuden
maksun seurauksena 1,44 miljardia euroa. Valiokunnan mielestä tukimekanismi
on monimutkainen ja eduskunnan on virallisasiakirjojen perusteella
ollut vaikeaa hahmottaa tätä kokonaisuutta ja etenkin
siihen sisältyviä riskejä (esim. ERVM, ERVV,
EVM, Suomen Pankki, EKP ja IMF).
Finanssi- ja velkakriisin syveneminen on näkynyt rahoitusmarkkinoilla
suurena epävarmuutena ja luottamuksen puutteena. Valiokunnan mielestä Kreikan
tilanteen ohella vakavaa huomiota on tarpeen kiinnittää esimerkiksi
Espanjan pankki- ja rahoitussektorin tilanteen sekä kansantalouden
heikon kilpailukyvyn, suurtyöttömyyden ja kasvunäkymien
aiheuttamaan epävarmuuteen markkinoilla. Asiantuntija-arvioiden
mukaan EVM-sopimuksen mukainen tämänhetkinen EVM:n
ja ERVV:n jäljellä oleva rahoituskapasiteetti
ei riittäisi kattamaan mahdollisia suurten euromaiden (esim.
Espanja, Italia) velkakriisin kärjistymisestä aiheutuvia
riskejä ja vakavia häiriötilanteita.
Kriisinhallintamekanismien valmistelussa on edetty nopealla
tempolla, ja kriisitilanteiden kärjistyessä päätöksiin
sisältyvää todellista liikkumavaraa on
ollut vain vähän. Euroopan unionin velka- ja finanssikriisin
hoitoa onkin leimannut jatkuva kiire ja toistuvat kriisipäätökset
ja -kokoukset. Tämä on asettanut kansallisen valmistelun
ja eduskunnan osallistumisen hyvin vaikeaan asemaan. Valiokunnan
käsityksen mukaan unionissa on omaksuttu toimintatapoja,
jotka eivät aina turvaa asioiden hyvää valmistelua ja
jotka samalla heikentävät unionin perussopimusten
mukaisten kansanvallan, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon
periaatteiden toteutumista. Tarkastusvaliokunta on vakausjärjestelyjen
kohdalla pyrkinyt erityisesti arvioimaan sitä,
onko valtion taloudellisista vastuista ja sitoumuksista sekä niiden
riskeistä annettu eduskunnalle oikea ja riittävä kuva.
Valiokunnan havaintona on aiemmissa vaiheissa ollut, että vastuut
ja sitoumukset ovat kasvaneet merkittävästi ja
erityisesti niihin sisältyvistä riskeistä ja
taloudellisista vaikutuksista tulisi antaa eduskunnalle nykyistä selkeämpi
kuva (TrVM 1/2011 vp, TrVL 5/2011 vp).
Eduskunnan päätöksenteon kannalta on
nykytilanteessa yhä tärkeämpää
arvioida kriisinhallinnassa harjoitetun toimintapolitiikan vaihtoehtoja
ja tuloksellisuutta suhteessa Suomen kantokykyyn erilaisissa talouden
tilanteissa. Tämä edellyttää hallituksen
esityksiltä luotettavia arvioita ja analyysejä myös
vaihtoehtoisista toimintatavoista.
Nyt on käsitteillä hallituksen esitys Euroopan vakausmekanismin
(EVM) perustamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja
laiksi sen lainsäädännön alaan
kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta HE 34/2012
vp, joka on annettu eduskunnalle 26.4.2012. Valiokunta
pitää hyvänä saavutuksena, että esityksessä tarkastellaan
myös kriisinhallintavälineiden riskejä.
Taloudellisten vaikutusten arviointi sisältää arvion kokonaisriskien
mittaluokasta Suomen kannalta sekä arvion talouskriisin
vaikutuksista Suomen valtion kyvylle vastata velvoitteistaan.
Valiokunnan mielestä riskejä on tarpeen luokitella
eri riskityyppeihin ja tehdä sekä määrällisiä että laadullisia
arviointeja sekä selventää myös
sitä, millaisia riskejä ylipäätään
otetaan ja miten niitä pyritään hallitsemaan
(riskienhallintapolitiikka). Valiokunnan mielestä Suomen luottoluokitusaseman
kehitys ja sen vaikutukset Suomen varainhankinnan kustannuksille
tulisi ottaa esille EVM-sopimuksen riskien käsittelyn yhteydessä (luottoluokitusriskit).
Suomen valtiolla on tällä hetkellä paras
mahdollinen luokitus kolmelta luokittajalta, joista kuitenkin yksi on
asettanut Suomen luottoluokituksen tarkkailuun siten, että luokitus
saattaa laskea lähitulevaisuudessa. Myös koko
euroalueen luottoluokitukset on asetettu tarkkailtavaksi alaspäin
muun muassa euroalueen velkakriisin vuoksi. Valiokunta pitää tärkeänä hallituksen
asettamaa tavoitetta, jonka mukaan Suomen valtio tulee jatkossakin
säilyttämään parhaimman mahdollisen luottoluokituksen.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitettiin näkemys,
että esimerkiksi ERVV:n varainhankinta on ollut halpaa,
vaikka luottoluokitus on pudonnut. Luokituksen laskulla ei siten
näyttäisi olevan pelättyä korkovaikutusta
ainakaan lyhyellä aikavälillä. Valiokunnan
mielestä hallituksen tulee selventää näkemyksensä tässä asiassa,
jotta eduskunta voisi arvioida mahdollisen luottoluokituksen muuttumisen
merkitystä.
Eduskunnan käsiteltävänä ovat
myös E-kirjeet koskien EVM-sopimuksen ohjesääntöä (E 47/2012 vp)
sekä sijoitus-, riskienhallinta- ja osingonjakopolitiikkaa
(E 49/2012 vp). Valiokunta
painottaa EVM:n riskienhallintapolitiikan keskeistä merkitystä sekä riskien
jatkuvaa arviointia ja pitää tarpeellisena
erityisen riskilautakunnan asettamista. Valiokunnan käsityksen mukaan
riskienhallintapolitiikan periaatteet ja linjaukset ovat kaikille
jäsenmaille tärkeitä asioita,
joiden tulee kuulua EVM:n hallintoneuvoston poliittiseen päätösvaltaan,
eikä niitä saa jättää EVM:n
toimitusjohtajan tai johtokunnan päätettäviksi.
Johtokunnalle kuuluu riskienhallintapolitiikan operatiivinen valvonta
ja hallintoneuvoston hyväksymien periaatteiden ja tavoitteiden
toteuttaminen.
Valiokunta pitää ehdottoman tarpeellisena, että eduskunta
saa käsiteltäväkseen EVM:n vuosikertomuksen
sekä EVM:n tilintarkastuslautakunnan vuotuisen kertomuksen.
Nämä vuosikertomukset valtioneuvoston tulee saattaa
eduskunnalle E-kirjelminä. Tässä yhteydessä eduskunnalla
ja tarkastusvaliokunnalla on vuosittain mahdollisuus tarkastella
euroalueen vakauttamiseen ja rahoitusvakauteen liittyviä riskejä.
Euroopan vakausmekanismin ohjesäännössä annetaan
tarkemmat määräykset myös EVM-sopimuksen
28—30 artikloissa tarkoitetusta EVM:n sisäisestä ja
ulkoisesta valvonnasta. Hallituksen esityksen mukaan väliaikainen
rahoitusvakausväline ERVV jatkaa toimintaansa euroryhmän
tekemän periaatepäätöksen mukaisesti
rinnakkain EVM:n kanssa korkeintaan kesäkuun 2013 loppuun
ja tämän jälkeenkin ERVV jatkaa myöntämänsä ja
ottamansa rahoituksen hallinnointia velkakirjojen juoksuajan. ERVV:tä voidaan
käyttää rinnakkain EVM:n sijasta vain
siltä osin, kuin EVM:n kapasiteetti ei riitä tuen
antamiseen. Lisäksi, mikäli EVM:n kapasiteetti
ei riitä tuen antamiseen, voidaan ERVV:tä yksimielisellä päätöksellä rinnakkaisoloajan
(1.7.2012—30.6.2013) alkaa käyttää uudelleen.
Tästäkin syystä valiokunta pitää tarpeellisena
ERVV:n tilintarkastuksen avoimuuden parantamista. Yksi
vaihtoehto on, että EVM:n tilintarkastuslautakunnan toimivaltuudet
ulotetaan koskemaan myös ERVV:n toimintaa ja siitä raportoidaan
vuosittain eduskunnalle.
Pankkien kohdalla ensisijaisena lähtökohtana on
aina, että pankit itse vahvistavat pääomiaan
ja taseitaan ja että pankkien vakavaraisuutta seurataan,
sääntelyä parannetaan ja esimerkiksi
stressitestien käyttöä kehitetään.
Valiokunta painottaa vakausrahastoista mahdollisesti osittain rahoitettavan
pankkituen täyttä vastikkeellisuutta. Valiokunnan
mielestä pankkituen vastikkeena on oltava pankin aito ensisijainen
osakepääoma, jolloin vastikkeena ovat pankin osakkeet.
Valiokunta korostaa, että pankkituen vastikkeellisuus on
aina turvattava vakausrahastojen lainaohjelmien ehdoissa.
Jatkossa EVM tulee IMF:n tavoin nauttimaan ensisijaisen velkojan
asemaa. Tämä seikka tekee huolellisen velkakestävyysanalyysin
erityisen tärkeäksi. Rahoitustukea saavalla valtiolla on
oltava edellytykset hoitaa velkansa. Jos valtion velkatilanne ei
ole kestävä, velkakestävyys täytyy
palauttaa ennen ohjelman aloittamista. Velkojen uudelleen järjestely
on yksi tapa saavuttaa velkakestävyys. Valiokunta painottaa, että EVM
ei ole tukiautomaatti, vaan vastuu on aina jäsenmailla
itsellään, jotta moraalikato voidaan välttää.
Jos etuoikeutettua rahoitustukea myönnetään maalle,
jonka velkakestävyys on heikko, sillä on kielteisiä vaikutuksia
yksityisen rahoituksen saatavuuteen. Kun maan yksityinen, markkinaehtoinen
velka ohjelman edetessä hiljalleen korvautuu etuoikeutetulla
ohjelmarahoituksella, luottoriski kohdentuu yhä pienemmän
yksityisten velkojien joukon kannettavaksi. Tällaisessa tilanteessa
maan edellytykset palata markkinarahoituksen piiriin voivat heikentyä ratkaisevasti.
Jotta
tavoite yksityisen sektorin luottamuksen kohentamisesta ja maan
markkinoille palaamisesta toteutuisi, on tukirahoituksen perustana
oltava jäsenvaltion uskottava velkakestävyys.