Perustelut
Valiokunta on lausunnossaan TyVL 6/2006 vp laillista
maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta (E
32/2006 vp) pitänyt nyt käsiteltävänä olevan
puitedirektiivin ja neljän siihen liittyvän sektoridirektiivin
säätämisen tarpeellisuutta kyseenalaisena.
Valiokunta piti ehdotettujen sektoridirektiivien soveltamisalojen
selkeää määrittelyä vaikeana
ja korosti, että työmarkkinoita jäykistävää säätelyä ei
pitäisi EU-tasolla laatia.
Ehdotettu puitedirektiivi olisi ns. minimidirektiivi, joka antaa
jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää suotuisammasta
kohtelusta. Sen tavoitteena on parantaa kolmansista maista tulevien
työntekijöiden asemaa, vähentää epäoikeudenmukaista
kilpailua ja suojata EU:n kansalaisia halpatyövoiman käytöltä ja
maahanmuuttajia hyväksikäytöltä.
Valiokunta pitää näitä tavoitteita
tärkeinä ja kannatettavina. Tavoitteisiin pyritään
turvaamalla ulkomaalaisille työntekijöille muun
muassa samat palkka- ja muut työehdot kuin omille kansalaisille
sekä yhdistymisvapaus ja oikeus liittyä ammattijärjestöihin.
Direktiiviehdotuksella pyritään myös
lupakäytäntöjen yksinkertaistamiseen
ja nopeuttamiseen ottamalla kaikissa jäsenmaissa käyttöön yhdistetty
oleskelu- ja työlupa. Tämä lupa myönnetään
keskitetyssä hakumenettelyssä, nk. yhden luukun
periaatteen mukaisesti. Valiokunta pitää lupakäytäntöjen
yksinkertaistamista ja nopeuttamista tärkeänä.
Ehdotettu menettely on kuitenkin Suomessa pääosin
jo käytössä ja käsittelyajatkin
ovat yleensä lyhyempiä kuin direktiiviehdotuksessa
asetettu tavoiteaika.
Ajatus yhdestä, kaikissa tilanteissa työntekoa varten
myönnettävästä oleskeluluvasta
on periaatteessa hyvä. Oikeus työntekoon liittyy
Suomessakin useaan erilaiseen lupaan, joten yhden luvan periaate
voisi tuoda järjestelmään selvyyttä ja
havainnollisuutta sekä yksinkertaistaa lupahallintoa. Direktiiviehdotuksessa
yhden luvan periaate ei kuitenkaan täysin toteudu. Direktiivin
soveltamisen ulkopuolelle on rajattu monia ulkomaalaisryhmiä,
kuten toisesta EU-maasta lähetetyt vuokratyöntekijät
ja muut lähetetyt työntekijät, GATS-sitoumusten
puitteissa työskentelevät sekä kausityöntekijät.
Erityisesti vuokra- ja muut lähetetyt työntekijät
sekä kausityöntekijät ovat merkittäviä ulkomaalaisten työntekijöiden
ryhmiä Suomen ja monen muun EU-maan työmarkkinoilla.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että järjestelmän selkiyttämistä ja
lupahallinnon yksinkertaistamista jatketaan.
Direktiiviehdotuksen perusteluissa viitataan siihen, että jäsenvaltioiden
tulee täyttää työvoimatarpeensa
siten, että samalla myötävaikutetaan
kaikkien maiden kestävään kehitykseen. Valiokunta
pitää tärkeänä, että Suomen
ja muiden EU:n jäsenmaiden työvoimatarpeiden täyttäminen
tehdään eettisiä sääntöjä kunnioittaen. Jos
jostakin maasta hankitaan Suomeen tai EU:n alueelle paljon koulutettuja
työntekijöitä, tulisi sopia työvoiman
lähtömaan kanssa tavasta, jolla Suomi tai EU osallistuu
heidän koulutuksestaan aiheutuneisiin kustannuksiin.
Direktiiviehdotuksen 12 artiklan mukaan kolmansista maista tulevia
työntekijöitä on kohdeltava tasavertaisesti
maan kansalaisten kanssa muun muassa työvoimatoimistojen
tarjoaman avun saamisessa. Tämä edellyttää muutoksia säännöksiin,
jotka koskevat ulkomaalaisten rekisteröintiä työnhakijoiksi.
Samalla se merkitsee heille tarjottavien palvelujen lisääntymistä ja sillä voi
olla vaikutuksia työvoimatoimistojen resurssien tarpeeseen.
Valiokunta on saanut selvitystä myös direktiiviehdotuksen
sosiaaliturvaa koskevien säännösten vaikutuksesta
Suomen tilanteeseen. Saadun selvityksen mukaan direktiiviehdotuksen
12 artiklan sosiaaliturvaa koskevia säännöksiä tulee vielä selventää,
jotta niistä yksiselitteisesti ilmenee, mitä oikeuksia
direktiiviehdotuksen kohderyhmälle on tarkoitettu antaa
ja suhteessa mihin henkilöryhmään heitä tulee
kohdella yhdenvertaisesti. Valiokunta suhtautuu varauksellisesti siihen,
että eri ulkomaalaisryhmille annetaan erisisältöisiä oikeuksia
saada yhteiskunnan palveluja tai sosiaaliturvaa. Tämä tekee
järjestelmästä monimutkaisen ja vaikeasti
hahmotettavan, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja
hankaloittaa tiedottamista ja viranomaisten kouluttamista. Valiokunnan
näkemyksen mukaan Suomessa tulee pyrkiä mahdollisimman
selkeään ja yksinkertaiseen järjestelmään,
jonka lähtökohtana on kaikkien Suomessa pysyvästi
oleskelevien oikeus yhtäläiseen turvaan
ja tukitoimiin.
Saadun selvityksen mukaan monien ulkomaalaisten on vaikea saada
oleskelulupia perheenjäsenilleen, koska toimeentuloedellytys
on lain tulkintakäytännössä asetettu
liian korkealle suhteessa maahanmuuttajien palkkatasoon. Valiokunta
pitää tärkeänä, että tähän
ongelmaan puututaan pikaisesti. Maahanmuuttajan mahdollisuudet kotoutua
Suomeen ovat merkittävästi heikommat, jos hän
ei voi elää täällä yhdessä perheensä kanssa.