Perustelut
Johdanto
Uudistetun kertomusmenettelyn tavoite on, että kertomuksen
pohjalta eduskunnalla olisi valmius arvioida hallituksen toimintaa,
jotta perustuslain mukainen parlamentaarinen valvonta toteutuu.
Käsittelyssä oleva — neljään
osaan jaettu — kertomus ei valiokunnan mielestä tuo
valiokunnan kannalta merkittävää muutosta
aikaisempaan kertomusmenettelyyn, eikä se siten täysin vastaa
em. uudistustyön tavoitetta. Kertomusmenettelyä on
kehitettävä edelleen yhteistyössä eduskunnan
kanssa.
Kertomuksen sisällöstä
Valiokunnan ei ole mahdollista käydä läpi
kaikkia yksittäisiä kertomuksen osioita, mutta
valiokunta haluaa muutamalla esimerkillä kiinnittää huomiota
kertomuksen sisällön kehittämistarpeisiin.
Sisältö on edelleen pitkälti kuvailevaa
(Suomi osallistui…Suomi oli aktiivinen…). Koska kertomus
laaditaan eduskunnalle, tulisi siinä kiinnittää aiempaa
enemmän huomiota siihen, miten eduskunnan tahto ja kannanotot
on tosiasiallisesti otettu huomioon hallituksen toiminnassa.
Suomen yhden keskeisen ulkopoliittisen tavoitteen eli YK:n turvallisuusneuvoston
jäsenyyskampanjan epäonnistuminen (vuonna 2012 syksyllä)
on sivuutettu kertomuksessa viittaamalla siihen, että Suomi
on toiminut YK:n toiminnan ja reformin vahvistamiseksi. Tässä yhteydessä olisi
valiokunnan mielestä ollut syytä linjata, miten
Suomi on kehittänyt toimintaansa YK:ssa kampanjan epäonnistumisen
johdosta laadittujen arvioiden ja suositusten perusteella, ml. International
Peace Instituten raportti.
Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan
koskevasta osuudesta puuttuvat huomiot siitä, miten toimintaa
on kehitetty ulkoasiainvaliokunnan (ja puolustusvaliokunnan) peräänkuuluttaman
vaikuttavuuden arvioinnin vahvistamiseksi, asia johon myös
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) kiinnitti huomiota vuoden
2013 raportissaan.
Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa kuvataan kertomuksessa aktiiviseksi.
Vaikuttavuuden näkökulmasta olisi ollut perusteltua
kiinnittää huomiota myös siihen, miten
muuttuneessa toimintaympäristössä, jossa
kehittyvien maiden rooli vahvistuu ja länsimaiden arvot
ja ihmisoikeuksiin liittyvät tavoitteet asetetaan usein
kiistanalaiseksi, voidaan parhaiten edistää ihmisoikeuksien
toteutumista. Valiokunta on korostanut ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion
kunnioittamiseen liittyvän toiminnan tehostamista ja kumppanuuksien
kehittämistä aiemmissa kannanotoissaan (mm. UaVL
7/2013 vp, UaVL 6/2013 vp, UaVM
3/2012 vp).
Arviointimenetelmä
Valiokunta pitää erityisen tärkeänä,
että hallituksen toiminnan vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta
koskeva osuus (nykyiset osat I ja II) on sisällöltään
ja muodoltaan niin selkeä, että parlamentaarisen
valvonnan toteuttaminen on sen pohjalta mahdollista ilman laajaa
lisäselvitysten tai asiantuntijakuulemisten järjestämistä.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeviin osioihin tulisi pyrkiä sisällyttämään
arvio siitä, miten esimerkiksi Suomen valinnalla johonkin toimikuntaan / järjestön
johtoelimiin tai osallistumisella johonkin toimintaan on käytännössä voitu
tehokkaammin toteuttaa hallituksen ao. sektorille asettamia poliittisia
tavoitteita. Pelkkä valinta tai osallistuminen ei välttämättä kerro,
mitä on saatu aikaan tavoitteiden suhteen.
Kertomuksen arvioinneissa ja käytetyissä menetelmissä tulisi
pyrkiä yhdenmukaisuuteen ja riippumattomuuteen. Esimerkiksi
puolustusministeriön osioissa on toiminnallisten tavoitteiden
toteutumista koskeva taulukko, mutta vastaavanlaista menetelmää ei
ole ulkoministeriön jaksossa, vaikka esimerkiksi kriisinhallinnan osalta
toiminta on horisontaalista. Kertomukseen voitaisiinkin ehkä sisällyttää erilliset
hallituksen horisontaalista toimintaa koskevat osiot, jotta toiminnan
kokonaisvaikutuksia voitaisiin arvioida paremmin. Arvioinnin yhdistämisellä voitaisiin
vaikuttaa myönteisesti / kannustaa myös
yhteistoiminnan vahvistamiseen eri ministeriöiden välillä.
Valiokunta huomauttaa, että esimerkiksi ulkoministeriön
kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön tuloksellisuutta
koskeva osuus on ministeriön taholta arvioitu asteikolla "hyvä -
erinomainen". Valiokunta on samaan aikaan kehityspolitiikkaa
koskevan selonteon käsittelyssä päätynyt
varsin erilaiseen tulokseen (UaVM 9/2014 vp)
ja edellyttänyt sen johdosta kehityspolitiikan vaikuttavuuden
ja tuloksellisuuden osalta riippumattomaan arvioon perustuvaa selvitystä vuoden
2015 alussa.
Yksi kertomuksen operatiivisuutta vahvistava kehittämisidea
voisi olla se, että kertomus sisältäisi
vain yleisluontoisesti ne kunkin ministeriön osuudet, joista
ei ole erikseen annettu eduskunnalle vastaavaa selvitystä tai
selontekoa. Näiltä osin kertomuksessa voitaisiin
yksityiskohtien osalta viitata vastaaviin asiakirjoihin. Vuosikertomuksen
I ja II osiossa voitaisiin tiivistää, miten eduskunnan
keskeiset lausumat on toteutettu toiminnan kehittämiseksi.
Nyt lausumat käsitellään erillisinä osassa
IV, eivätkä tekstiosuudet/arviot siten
välttämättä vastaa toisiaan.
Lausumat
Ulkoasiainvaliokunta on kiinnittänyt johdonmukaisesti
huomiota lausumamenettelyn kehittämistarpeeseen (viimeksi UaVL
9/2013 vp). Valiokunta on katsonut, että nykyinen
lausumamenettely ei ole tehokas väline hallituksen toiminnan
seurannassa. Valiokunta huomauttaa, että kertomuksiin liittyvistä lausumista
voidaan tehdä jopa virheellisiä johtopäätöksiä,
kun lausumiin vastaaminen valtioneuvoston taholta ei ole aina yhtenäistä eikä johdonmukaista.Valiokunta
on
todennut, että lausumamenettelyn lisäarvo on nykymuodossaan
vähäinen.
Perustuslaki takaa eduskunnalle laajan tietojensaantioikeuden,
ja tiedonsaannissa on tapahtunut huomattavia parannuksia sitten
lausumamenettelyn käyttöönoton (1970-luvulla).
Kertomuksesta ei kuitenkaan käy ilmi, mihin toimenpiteisiin
hallitus on ryhtynyt tehostaakseen ulkoasiainvaliokunnan oikea-aikaista
tiedonsaantia.
Valiokunta on osaltaan tehostanut vuoropuhelua valtioneuvoston
kanssa. Valiokunta on vakiinnuttanut kirjalliset UTP-selvitykset
keskeiseksi menettelyksi perustuslain 97 §:n mukaisen parlamentaarisen
valvonnan toteuttamiseksi. Nykyinen lausumamenettely ei pidä sisällään mm.
näiden selvitysten johdosta annettujen lausumien seurantaa
lainkaan.
Valiokunta kiirehtii lausumamenettelyn kehittämistä niin
sisällöllisesti kuin teknisesti osana kertomusmenettelyn
uudistamista. Osa parannusta voisi olla, kuten valiokunta on edellä esittänyt,
että hallituksen lausumien johdosta aloittamat keskeiset
toimenpiteet sisällytettäisiin kertomuksen I tai
II osioon eikä erilliseen lausumavastausosaan (IV). Tavoitteena
tulisi olla mahdollisimman operatiivinen työväline
eduskunnan ja hallituksen yhteistyölle.
Valiokunta toteaa käsittelyssä olevan kertomuksen
lausumista seuraavaa:
Hallitus on ryhtynyt seuraavien lausumien johdosta osin toimenpiteisiin,
mutta lausumat ovat edelleen tarpeellisia.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009 (VNS 1/2009
vp — EK 17/2009 vp) Eduskunta hyväksyi
seuraavan kannanoton:
5. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy
toimiin siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien kehittämiseksi
tasolle, joka mahdollistaa Suomen siviilikriisinhallintaosallistumisen
kestävän kohottamisen vähintään
siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian määrittämälle
vähimmäistasolle.
Valiokunta totesi mietinnössään UaVM 5/2014
vp, että hallitus on ryhtynyt lausuman johdosta
toimenpiteisiin. Lausuma on käynyt tarpeettomaksi siltä osin
kuin esitettyihin selvityspyyntöihin vastataan valiokunnan
mietinnön UaVM 1/2013 vp mukaisesti,
ja se voidaan poistaa, paitsi kohta 5. Vuosikertomuksessa 2013 lausuma
5 on kuitenkin poistettu, valiokunta pitää lausumaa
edelleen ajankohtaisena.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 (EK 6/2013
vp — VNS 6/2012 vp)
Eduskunta hyväksyi 8.5.2013 seuraavat ulkoasiainvaliokunnan
mietinnönmukaiset kannanotot:
1. Eduskunta edellyttää, että selonteosta
kehitetään kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia, joka
ohjaa tasapainoisesti kaikkia turvallisuuden alalla toimivia hallinnonaloja
ja niiden voimavarojen kehittämistä, ml. kyberturvallisuus, huoltovarmuus
ja energiaturvallisuus,
2. Eduskunta edellyttää, että turvallisuus-
ja puolustuspoliittista selontekomenettelyä kehitetään
niin, että linjausten toteutuminen ja ohjausvaikutus yli
hallituskausien vahvistuu ja että valtioneuvosto ryhtyy
yhteistyössä eduskunnan kanssa toimenpiteisiin
menettelyn kehittämiseksi.
3. Eduskunta edellyttää, että selkeään
toimeksiantoon perustuva laajapohjainen parlamentaarinen seurantaryhmä asetetaan
tukemaan selonteon valmistelua alusta saakka.
4. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa
eduskunnalle selvityksen pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön
etenemisestä.
5. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto antaa
eduskunnalle selvityksen kyberstrategian toimeenpanon etenemisestä vuoden
2014 alussa.
6. Eduskunta edellyttää, että sotilaallisen
kriisinhallinnan järjestelyjen kehittämisessä tavoitteeksi
tulee asettaa kansallisen kriisinhallintaveteraaniohjelman laadinta.
7. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy
toimenpiteisiin, jotta seuraavan vaalikauden alussa eduskunnalla
on käytössään selvitys puolustuksen
pitkän aikavälin haasteista ja niihin vastaamisesta,
jotta puolustusjärjestelmän toimivuus varmistetaan
vuoden 2015 jälkeisellä kaudella. Tämä edellyttää,
että puolustusvoimille taataan edellytykset täyttää lakisääteiset
tehtävänsä myös 2020-luvulla,
josta lopulliset päätökset tekee seuraava
hallitus ja eduskunta.
Jalkaväkimiinat (HE 15/2011 vp — EV 47/2011
vp)
1. Eduskunta edellytti 25.11.2011, että valtioneuvosto
toteuttaa jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaamiseen
tarkoitetut ohjelmat puolustusmenojen leikkaamisesta huolimatta.
2. Eduskunta edellytti, että jalkaväkimiinojen korvausohjelman
toteuttamisesta annetaan vuosittain selvitys ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnille.
4. Eduskunta edellytti, että valtioneuvosto edistää Ottawan
sopimuksen kattavuuden ja tehokkuuden lisäämistä,
muun muassa Euroopan unionin kautta.
Ulkoasiain-, puolustus- ja sisäasiainministeriön
yhteisen vakautusrahaston perustamismahdollisuuden selvittäminen
(K 5/2010 vp — EK 56/2010 vp)
Eduskunta edellytti 10.3.2011 käsitelleessään
hallituksen toimenpidekertomusta vuodelta 2009:
4. että valtioneuvosto selvittää seuraavan
vaalikauden alussa ulkoasiain-, puolustus- ja sisäasiainministeriön
yhteisen vakautusrahaston perustamismahdollisuuden.
Afganistanin tilanne (Afganistan, sotilaallinen kriisinhallinta
VNS 2/2011 vp — EK 4/2012 vp)
Eduskunta edellytti 30.3.2012 valtioneuvoston ryhtyvän
seuraaviin toimenpiteisiin:
1. Valtioneuvosto valmistelee vastaisuudessa eduskunnalle annettavat
kriisinhallintatilanteita koskevat selvitykset tai selonteot kokonaisvaltaisesti
mukaan lukien Suomen osallistumisen kaikki osa-alueet kattaen diplomatian,
kehityksen, rauhanvälityksen, siviilikriisinhallinnan ja sotilaallisen
kriisinhallinnan sekä toiminnan vaikuttavuusarvion.
2. Valtioneuvosto antaa eduskunnalle säännönmukaisesti
selvityksen Afganistanin kehityksestä ja Suomen kokonaispanoksen
toimeenpanosta ja vaikuttavuudesta mukaan lukien kriisinhallintaoperaation
kehitys.
3. Valtioneuvosto antaa eduskunnalle hyvissä ajoin
laaja-alaisen selvityksen suunnitelmista Suomen mahdollisiksi osallistumismuodoiksi
ISAF-seuraajaoperaatioon
vuoden 2014 jälkeen.