Perustelut

Hallituksen esityksellä pyydetään eduskunnan hyväksymistä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan väliselle kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevalle sopimukselle. Sopimus on jaetun toimivallan sopimus, joten eduskunnan hyväksyminen koskee niitä määräyksiä, jotka kuuluvat Suomen toimivaltaan. Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.

Sopimus on osa Euroopan unionin laajempaa pyrkimystä tukea Etelä-Afrikan demokratisoitumiskehitystä. Sopimuksen valmistelu unionissa alkoi kesällä 1995. Sopimuksen hyväksymiseen johtanut neuvotteluprosessi oli pitkä ja vaikea. Neuvottelujen ratkaisevat hetket ajoittuivat Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle vuoden 1999 loppupuolelle. Vaikeita neuvotteluja aiheuttivat erityisesti viinejä ja alkoholijuomia koskevat kysymykset. Näitä koskeva tätä sopimusta täydentävä erillinen sopimus, joka eräiden unionin jäsenvaltioiden osalta oli valiokunnan saaman selvityksen mukaan edellytyksenä nyt kyseessä olevan sopimuksen voimaantulolle, hyväksyttiin tammikuussa 2002.

Etelä-Afrikka hyväksyttiin vuonna 1997 osapuoleksi EU:n sekä Afrikan, Karibian ja Tyynen meren alueen sopimusjärjestelyihin. Etelä-Afrikka on myös mukana viimeisessä EU-AKT-sopimuksessa eli ns. Cotonoun sopimuksessa. Sen osallistuminen Cotonoun sopimukseen tapahtuu kuitenkin erityisin ehdoin; se ei esimerkiksi saa varoja Euroopan kehitysrahastosta. Valiokunta toteaa, että nämä Cotonoun sopimusta koskevat erityisjärjestelyt korostavat tämän vapaakauppasopimuksen merkitystä.

Sopimus on ensimmäinen vapaakauppasopimus, jonka Euroopan unioni (yhteisö ja sen jäsenvaltiot) tekee tietyillä kriteereillä kehitysmaaksi luokiteltavan maan kanssa. Se kattaa noin 90 prosenttia EU:n ja Etelä-Afrikan välisestä kaupasta. Tuonnin vapautuminen tapahtuu asteittain epäsymmetrisesti siten, että Etelä-Afrikasta Euroopan unionin alueelle suuntautuvasta tuonnista vapautuu 95 prosenttia 10 vuodessa ja vastaavasti Euroopan unionin viennistä Etelä-Afrikkaan vapautuu 86 prosenttia 12 vuodessa. Sopimuksen merkitystä vähentää kuitenkin valiokunnan mielestä merkittävästi se, että sen ulkopuolelle on EU:n vaatimuksesta jätetty noin 300 unionin yhteisen maatalouspolitiikan piiriin kuuluvaa maataloustuotetta.

Sopimuksen kauppapoliittisia määräyksiä on eri päätöksellä sovellettu väliaikaisesti vuoden 2000 alusta lukien. Uusi järjestely on vaikuttanut myönteisesti kauppavaihtoon sopimuspuolten välillä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi Etelä-Afrikan vienti EU:n alueelle on tänä aikana kasvanut noin 35 prosenttia.

Suomen kauppa Etelä-Afrikan kanssa on vahvasti ylijäämäistä. Etelä-Afrikkan vienti, josta yli puolet koostui puhelin- ja radiolaitteista, oli vuonna 2000 noin 330 miljoonaa euroa ja tuonti vastaavana aikana noin 38 miljoonaa euroa. Lähinnä Etelä-Afrikan valuutan randin voimakkaan devalvoitumisen takia viennin arvo laski valiokunnan saaman selvityksen mukaan vuonna 2001 jonkin verran vuoteen 2000 verrattuna. Afrikan maista Etelä-Afrikka on kuitenkin edelleen Suomen ylivoimaisesti merkittävin kauppakumppani. Valiokunnan arvion mukaan sopimus helpottaa suomalaisten yritysten sijoittautumista Etelä-Afrikan markkinoille, vaikka eräiden Suomen kannalta merkittävien vientituotteiden kauppaan vaikuttavat sopimuksen mukaiset pitkät siirtymäajat.

Valiokunta pitää Etelä-Afrikan kanssa tehtyä vapaakauppasopimusta, johon sisältyy poliittisen vuoropuhelun sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista koskevien sopimusmääräysten myötä merkittäviä poliittisia elementtejä, tärkeänä signaalina EU:n tuesta Etelä-Afrikan demokratiakehityksen jatkumiselle. Sen voidaan myös valiokunnan mielestä arvioida tukevan myönteisellä tavalla Etelä-Afrikan aktiivisia pyrkimyksiä edistää koko Afrikan suotuista poliittista, taloudellista ja inhimillistä kehitystä.