Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota pitkään vailla pysyvää ratkaisua vallinneeseen asiaintilaan ja katsoo, että asiassa tulisi viimein edetä pysyviin lainsäädäntötoimiin.

Ratkaisua vakuutusjärjestelmien täyskustannusvastuun pysyvään toteuttamistapaan on etsitty aina siitä alkaen, kun sosiaali- ja terveysministeriö asetti tapaturma- ja liikennevakuutuksen sekä kunnallisen terveydenhuollon välistä täyskustannusvastuuta selvittäneen toimikunnan vuonna 1991. Nykyjärjestelmä, joka luotiin toimikunnan mietinnön (Komiteanmietintö 1992:31) pohjalta, tarkoitettiin avoimesti väliaikaisratkaisuksi, kunnes asianmukaisiin selvityksiin pohjautuva oikea kustannusvastuumalli voitaisiin löytää. Väliaikaisen järjestelmän käyttöönottoa vauhditti myös valtiontalouden tuolloinen tila, joka edellytti tapaturma- ja liikennevakuutusjärjestelmiltä suurempaa osallisuutta potilaiden hoitokustannuksista julkisessa terveydenhuollossa.

Tapaturma- ja liikennevakuutuslaitoksilta perittävää maksua koskeva lakiesitys on annettu sittemmin vuosittain aina vuodeksi kerrallaan. Käsiteltävänä oleva esitys on siis jo kymmenes lajissaan, vaikka asiaa koskevia selvityksiä on saatu tänä aikana ja valtiontalouden tilassa on tapahtunut ratkaisevia muutoksia viime vuosikymmenen alkuun verrattuna. Valtiovarainvaliokunta onkin kiirehtinyt useaan otteeseen asian valmistelua, mutta joutuu toteamaan, ettei pysyvään ratkaisuun ole vieläkään päästy.

Täyskustannusvastuun toteutusta laskutusmenettelyä käyttäen on selvitelty erillisessä työryhmässä jo vuonna 1995. Työryhmä esitti muistiossaan (Liikenne- ja tapaturmapotilaiden kustannusten kohdentamistyöryhmän muistio 1995:22) kaksi mallia täyskustannusvastuun toteuttamiseksi. Toinen malli perustui välilliseen laskennalliseen korvaukseen, jossa vakuutusyhtiöiltä valtiolle kerättävä maksu kohdennettaisiin laskennallisin perustein julkiselle terveydenhuollolle. Toinen oli suoran laskutuksen malli. Siinä vakuutusyhtiöt suorittaisivat työtapaturma- ja liikennevahingoista aiheutuvat kustannukset suoraan julkiselle terveydenhuollolle.

Myös kuluvan vuoden aikana on valmistunut sosiaali- ja terveysministeriön asettaman selvitysmiehen muistio (Liikenne- ja työtapaturmapotilaiden sairaanhoitokustannusten täyskustannusvastaavuus, työryhmämuistio 2001:13), jossa on tarkasteltu puolestaan niitä lainsäädäntömuutoksia, joita siirtyminen täyskustannusvastuumalliin edellyttäisi. Muistiossa on esitetty myös säännösehdotukset, jotka antaisivat vakuutusyhtiöille hoidon korvaajina mahdollisuuden valvoa laskutettavien kustannusten perusteita.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan selvitystyö täyskustannusvastuun pysyvästä toteuttamistavasta on edelleenkin kesken. Sosiaali- ja terveysministeriö on parhaillaan asettamassa vielä uuden työryhmän, jonka tehtäväksi tulee valmistella asiasta luonnos hallituksen esitykseksi kevään 2002 aikana.

Vakuutusjärjestelmien täyskustannusvastuu koskettaa kuntien ja vakuutuslaitosten keskinäisten suhteiden lisäksi monella tavoin myös potilaiden oikeusturvaa. Vaikka oikeudenmukaisen ja toimivan ratkaisun löytäminen voi olla vaikeaa, valiokunta viitaten aikaisempiin kannanottoihinsa pitää kuitenkin tärkeänä, että asiassa päästään pian pysyvään ratkaisuun.

Täyskustannusvastuun toteuttava pysyvä ratkaisu on tärkeä paitsi kustannusten jaon, myös kustannusten oikean määrän selvittämiseksi. Hallituksen esitykseen sisältyvä korvausmäärä 51 600 000 euroa (307 Mmk) perustuu viime vuosikymmenen alun kustannustasoon ja vahinkojen määrään ilman, että siinä on otettu huomioon myöhempää kehitystä. Valiokunnan kirjallisesti kuulema Kuntaliitto onkin huomauttanut, että valtio menettää tämän johdosta tuloja. Kuntaliiton mukaan pelkästään kunnallisen terveydenhuollon työvoimakustannukset ovat nousseet vuosina 1992—2000 23,3 prosenttia. Myös asiakkailta perittäviä maksuja on nostettu, viimeksi tämän vuoden alussa, ja niitä on tarkoitus nostaa myös ensi vuonna 6 prosenttia. Valiokunta katsookin, että jos nyt vireillä olevat hankkeet eivät johda lainsäädäntötoimiin, vakuutuslaitoksilta perittävän maksun määrästä ja perusteista olisi tehtävä joka tapauksessa uusi selvitys ensi vuoden aikana.