Verotuksen keskeinen tehtävä on hyvinvointivaltion
tehtävien hoitamisen kannalta riittävien verotulojen
kerääminen. Yleisesti myös edellytetään,
että verojärjestelmän tulisi olla tehokas
ja oikeudenmukainen sekä perustua veronmaksukykyyn.
Tällä vaalikaudella oikeistohallituksen veropolitiikka
ja sen tulokset eivät toteuta hyvältä verojärjestelmältä edellytettäviä ominaisuuksia.
Tulo-
ja terveyserot ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi
viime vuosina. Tuloerojen kasvua on tapahtunut kaikissa läntisissä teollisuusmaissa,
mutta Suomessa tilanne on muuttunut kuitenkin kaikkein selvimmin
huonompaan suuntaan viime vuosina. Tuloerot eivät ole kasvaneet
vain kaikkein rikkaimpien ja köyhimpien välillä,
vaan erot ovat lisääntyneet myös rikkaimpien
ja keskiluokan välillä.
Vuoden 1993 verouudistuksen ongelma on ollut se, että ansiotuloja
on voitu siirtää kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi.
Tämä on saanut jatkua, mikä on mahdollistanut
tuloerojen kasvun. Suurituloiset ovat pystyneet muuntamaan aiemmin
korkealla rajaveroasteella verotetut ansiotulonsa lievemmin verotetuiksi
pääomatuloiksi. Lisäksi hyvin varakkailla
pörssin ulkopuolisten osakeyhtiöiden omistajilla
on ollut mahdollisuus vaikuttaa tulojensa koostumukseen siten, että tuloja
on siirretty yhä laajemmin pääomatuloverotuksen
piiriin. Näin verotuksen progressiivisuus ja sen tulonjakoa
tasoittava vaikutus on heikentynyt.
Viime vuosina erityisesti ylimpien tuloluokkien reaalisesti
käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet
nopeasti. Ylimmän suurituloisen kymmenyksen tulot ovat
kasvaneet keskimäärin vuodessa moninkertaisesti
pienituloiseen kymmenykseen verrattuna. Ylimmän yhden prosentin
reaalitulojen kasvu on ollut kaikkein huiminta. Tulojen kasvusta
huolimatta keskimääräiset veroasteet
ovat laskeneet ylimmissä tuloluokissa. Keskeinen selitys
tuloerojen kasvuun on ollut ylimpien tuloluokkien tulojen koostumuksen muutos.
Ansiotuloja on muutettu keveämmin verotetuiksi pääomatuloiksi,
ja suuri osa osinkotuloista on saatu verottomina. Nykyistä eriytettyä ansio-
ja pääomatuloverotusta on pidetty hyvänä,
koska pääomatuloverot ovat kasvaneet niin voimakkaasti.
Pääomaverotulojen kasvun yksi osatekijä on
ollut se tosiasia, että ansiotuloja on alettu muuntaa pääomatuloiksi.
Hallituksen talouspolitiikka on osaltaan heikentänyt
valtiontalouden tilannetta. Velkaantuminen on kasvanut voimakkaasti
ja valtiontalous kääntynyt alijäämäiseksi.
Verotusta on kevennetty hyvintointiyhteiskunnan kestävän
rahoituksen kannalta liian paljon, ja kevennykset ovat suosineet
hyvätuloisia. Talouspolitiikan epäonnistumisen
seurauksena verotusta on kiristetty vaalikauden lopulla tavalla,
joka on heikentänyt erityisesti pienituloisten taloudellista
asemaa. Suomi on siirtynyt tämän hallituksen aikana
vauhdilla kohti tasaverojärjestelmää,
jossa tuloista riippumatta maksetaan sama veroprosentti.
Harjoitettu veropolitiikka on johtanut siihen, että tuloihin
sidottu progressiivinen verotus on keventynyt. Samaan aikaan kunnallis-
ja energiaverot ovat kiristyneet. Samalla hyvinvointiyhteiskunnan
tuottamien palveluiden hinnat ovat nousseet tuntuvasti. Lisäksi
hallitus on kiristänyt kulutuksen arvonlisäveroa,
josta pienituloiset joutuvat maksamaan suhteessa tuloihin nähden enemmän
kuin suurituloiset. Työnantajien Kela-maksun poiston seurauksena
energiaveroja nostettiin tämän vuoden alusta niin
rajusti, että erityisesti sosiaaliturvan etuuksilla elävien
ja lapsiperheiden sekä muiden palkansaajien ja eläketuloa
saavien kotitalouksien toimeentulon edellytykset heikkenevät
selvästi.
Tuloerojen kasvua on tapahtunut maan sisällä,
kun työttömyysaste on korkeampi maan itä-
ja pohjoisosissa. Työttömyyden myötä myös
köyhyys on kasvanut viime vuosina. Tuloerojen kasvuun liittyy
suhteellisen köyhyyden lisääntyminen,
syventyminen ja pitkittyminen sekä terveyserojen kasvaminen.
Köyhyysrajan alapuolella olevien lapsiperheiden määrä on
tällä hallituskaudella kasvanut selvästi
ja eläkeköyhyys lisääntynyt,
eikä toimeentulotuen tasoa ole nostettu. EU-kriteereiden
mukaan maassamme on 900 000 köyhää tai
syrjäytymisvaarassa olevaa ihmistä. Köyhyydestä uhkaa
tulla pysyvä ilmiö, ja sen periytyvyys uhkaa kasvaa,
ellei siihen puututa nopeasti riittävän tehokkain
toimin.
Kansan kahtiajaon ehkäisemiseksi tarvitaan sekä vero-
että sosiaalipoliittisia toimia. Pääomaveron
korottaminen ja pääomaverojen oikeudenmukaisempi
periminen tasaisi tulonjakoa. Kasvavia pääomaverotuloja
voitaisiin käyttää esimerkiksi perusturvan
parantamiseen ja/tai kunnallisverotuksen perusvähennyksen
merkittävään korottamiseen. Nämä olisivat
tehokkaita toimia köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi.
Vuonna 1993 pääomaveroksi päätettiin
25 prosenttia. Lipposen ensimmäinen hallitus nosti pääomaveron
28 prosenttiin vuoden 1996 alusta, ja Lipposen toinen hallitus nosti
sen 29 prosenttiin vuoden 2000 alusta. Vanhasen ensimmäinen hallitus
korjasi pääomaverotusta vuoden 2005 alusta. Pääoma-
ja yhteisövero eriytettiin toisistaan. Pääomatulojen,
kuten mm. korkojen, osinkojen, myyntivoittojen ja vuokrien, verokanta alennettiin
samassa yhteydessä 28 prosenttiin ja yhteisövero-
eli yritysverokanta 26 prosenttiin.
Pääomatulojen verotuksen tiukentaminen vahvistaisi
verojärjestelmän progressiota ja on siten perusteltua
oikeudenmukaisuussyistä. Veronmaksukyky on suurin erityisesti
suuria pääomatuloja saavilla. Pääomatulot
ovat keskittyneet voimakkaasti suurituloisille, jolloin niiden korkeampi
verotus lisää verojärjestelmän
progressiota. Pienituloisilla ei pääomatuloja
juurikaan ole. Pääomatuloista maksetaan vain valtionveroa.
Henkilöt, joilla on vain pääomatuloja,
eivät siten joudu maksamaan kotikuntaansa lainkaan kunnallisveroja.
Pääomaveron jakamista kunnille yhteisöveron
tapaan pitäisi jatkossa harkita.
Huhtikuussa 2010 Taloudellisen yhteistyön järjestö OECD
varoitti eriarvoisuuden kasvusta Suomessa. Tuloerot ja eriarvoisuuden
kasvu nähtiin uhkana Suomen hyvinvointimallille ja vaadittiin
tarkistuksia eriytettyyn pääomatuloverotukseen.
Progressiivinen verotus, julkiset menot, sosiaaliturva,
tulopolitiikka ym. vaikuttavat tulonmuodostukseen ja muovaavat tulonjakoa.
Tuloerojen kasvu todennäköisesti jatkuu, ellei
verotuksen suuntaa muuteta. Tuloerojen kasvu uhkaa pohjoismaista
hyvinvointimallia, johon liitetään laaja sosiaaliturva,
kattavat julkiset palvelut ja pienet tuloerot.
Sekä pääministeri että valtiovarainministeri ovat
sanoneet kannattavansa pääomaveron kiristämistä,
mutta hallitus ei ole antanut esitystä pääomaveron
tiukentamisesta.