Ehdotus

Biopolttoainestrategian tarkoituksena on edistää biomassatoimintasuunnitelman liikenteen biopolttoaineita koskevia osia. EU:ssa liikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä, jotka aiheuttavat ilmaston lämpenemistä, on noin 21 prosenttia ja tämä luku on koko ajan kasvussa. Liikenteen päästöt ovatkin ensisijaisessa asemassa yritettäessä saavuttaa Kioton ilmastosopimuksen mukaiset kasvihuonekaasujen päästövähennykset. Lisäksi lähes kaikki liikenteessä käytetty energia on peräisin tuontiöljystä, jonka saatavuus on rajallista.

Strategialla pyritään edistämään biopolttoaineiden käyttöä EU:ssa ja kehitysmaissa varmistaen, että niiden tuotanto ja käyttö on kokonaisuudessaan ympäristön kannalta myönteistä unohtamatta kilpailukykyyn liittyviä näkökohtia. Biopolttoaineiden kustannuskilpailukykyä pyritään parantamaan raaka-aineeksi soveltuvien kasvien mahdollisimman tehokkaan viljelyn avulla, panostamalla toisen sukupolven biopolttoaineiden tutkimukseen ja tukemalla niiden markkinoille pääsyä laajentamalla demonstrointihankkeita ja poistamalla ei-teknisiä esteitä. Lisäksi pyritään selvittämään, minkälaisia mahdollisuuksia kehitysmailla on tuottaa biopolttoaineiden raaka-aineita ja biopolttoaineita ja mikä rooli EU:lla voisi olla kestävän biopolttoainetuotannon kehittämisen tukijana.

Strategiassa linjataan toimenpiteitä seitsemän tavoitteen saavuttamiseksi. Nämä ovat biopolttoaineiden kysynnän edistäminen, ympäristöhyötyjen varmistaminen, biopolttoaineiden tuotannon ja jakelun kehittäminen, raaka-aineiden tarjonnan monipuolistaminen, kaupankäyntimahdollisuuksien parantaminen, kehitysmaiden sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen tukeminen.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti komission liikenteen biopolttoaineita koskevaan strategiaesitykseen. Biopolttoaineiden tuotannon ja käytön edistämisellä on keskeinen merkitys EU:n yleisten energiapoliittisten tavoitteiden (huoltovarmuus, kilpailukyky, kestävä kehitys) ja uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamisessa. Biopolttoaineiden tuotannon ja käytön edistämisellä voi olla myös merkittäviä työllisyysvaikutuksia erityisesti maaseutualueilla.

Eri maiden lähtökohdat biopolttoaineiden ja muun uusiutuvan energian käytön edistämisessä ovat erilaisia. Uusiutuvan energian käyttöä on lisättävä valtiontalouden ja yritystalouden kannalta mahdollisimman kustannustehokkaasti, mikä voi merkitä eri jäsenmaissa hyvinkin erilaisia toimia.

Uusia edistämistoimia suunniteltaessa tulee ottaa huomioon ja analysoida myös kasvihuonekaasujen päästökaupan vaikutukset uusiutuvan energian käyttöön.

Valtioneuvosto kannattaa komission esittämiä toimenpiteitä liikenteen biopolttoaineiden tuotannon ja käytön edistämiseksi, mutta eräät kysymykset vaativat vielä tarkennuksia. Sitovien jäsenmaakohtaisten tavoitteiden asettaminen liikenteen biopolttoaineiden käytön edistämiseksi ei ole kokonaisuuden kannalta paras ratkaisu. Kullakin jäsenvaltiolla on oltava oikeus valita ympäristön kannalta myönteisin ja toisaalta myös kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

Uusia toimenpiteitä valmisteltaessa tulee ottaa huomioon edistämistoimenpiteistä eri maissa saadut kokemukset. Myös liikenteen biopolttoaineiden vaikutuksia ilman laatuun tulee tarkastella.

Biopolttoaineiden käytön nopean lisäämisen kannalta tärkeä toimenpide on nykyisten polttoaineiden laatuvaatimusten kehittäminen siihen suuntaan, että biopolttoaineosuuksia seospolttoaineissa voidaan nostaa. Tällöin tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei vaatimusten muuttaminen aiheuta polttoaineiden teknisten tai ympäristöominaisuuksien heikkenemistä missään olosuhteissa, kuten esimerkiksi Suomen erittäin kylmissä oloissa.

Valtioneuvosto kannattaa ja on mukana komission meneillään olevassa metsätoimintaohjelman valmistelutyössä ja pitää hyvänä sitä, että siinä otetaan kantaa myös puun energiakäyttöön. Suomi pitää tärkeänä sitä, että komissio arvioi puun energiakäytön vaikutuksia metsäteollisuuteen. Erityisesti on huolehdittava siitä, että puun energiakäyttö ei vaaranna metsäteollisuuden raaka-aineen saatavuutta.

Valtioneuvoston mielestä ei ainoastaan biomassan ja biopolttoaineisiin tarvittavien raaka-aineiden tuotanto, vaan myös niiden prosessointi ja käyttö tarjoavat uusia mahdollisuuksia maaseutualueille. Valtioneuvosto kannattaa ehdotusta ad hoc -työryhmän perustamisesta pohtimaan biomassan ja biopolttoaineiden tuotannon tarjoamien mahdollisuuksien sisällyttämiseksi kansallisiin maaseudun kehittämisohjelmiin.

Jätelainsäädännön soveltamisen yhteydessä on pidettävä huolta siitä, että biomassan ja bioperäisten energialähteiden käyttöä polttoaineena ei tarpeettomasti haitata.

Valtioneuvosto pitää erityisen tärkeänä tutkimusta ja tuotekehitystä, joka liittyy biomassan koko hankinta- ja käyttöketjuun, biomassan käytön optimointiin, toisen sukupolven biopolttonesteisiin sekä biojalostamokonseptiin, jossa pyritään löytämään hyödyllistä käyttöä kasvien kaikille osille. Tärkeätä on myös varmistaa tutkimustulosten käyttöönotto ja kaupallistaminen.