Arvoisa puhemies! Eduskunnan kirjaston merkitys on tietenkin erittäin tärkeä eduskunnan toiminnan ja ennen kaikkea kansanvallan edistäjänä. Kirjaston toiminnan perustana on laki Eduskunnan kirjastosta. Lain mukaan kirjaston tehtävänä on palvella eduskuntaa toimialaansa kuuluvin tavoin ja toimia eduskunnan keskusarkistona. Kirjasto toimii myös julkisena oikeudellista tietoa, yhteiskuntatietoa ja eduskuntatietoa välittävänä keskuskirjastona. 

Sivistysvaliokunta toteaakin mietinnössään, että kirjasto kaikkine tietopalveluineen on eduskunnan toiminnalle välttämätön, mutta kirjastolla on myös tärkeä rooli Suomen kirjastojen kokonaisuudessa. Kirjaston tehtävänä on lisätä kansalaisten aktiivisuutta. Valiokunta korostaa mietinnössään, että työllään Eduskunnan kirjasto tuo eduskuntatyötä ja lainsäädäntöä koskevan tiedon lähemmäksi kansalaisia ja tukee tällä tapaa omalta osaltaan de-mokratian toteutumista. Valiokunta pitää tärkeänä, että kirjasto jatkaa ja kehittää yhteistyötä muiden kirjastojen kanssa toiminnan vaikuttavuuden ja asiakkaiden saavuttamisen takaamiseksi. 

Kertomusvuonna 2015 kirjasto on toteuttanut kaksi toimintaan ja organisaatioon liittyvää merkittävää kehittämispäätöstä: Aukiolotunteja on supistettu 9,5 viikkotunnilla arki-illoista. Muutos on tehty kirjaston hallituksen päätöksellä, ja se on perustunut pitkäaikaiseen kävijämäärän seurantaan sekä perusteelliseen harkintaan muutoksen vaikutuksista. Lauantain aukiolo on säilynyt kuitenkin ennallaan, mikä turvaa erityisesti työssäkäyvien ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla asuvien mahdollisuudet hyödyntää kirjaston ainutlaatuisia aineistoja ja palveluita. Toinen merkittävä muutos on ollut eduskunnan hallinnollisten kirjaamotoimintojen siirtäminen arkiston yhteyteen. Tämän organisaatiouudistuksen myötä eduskunnan kanslian asiakirjahallinnon ja arkistoinnin prosessit lähenevät toisiaan, mistä on hyötyä siirryttäessä sähköiseen asiankäsittelyyn. 

Yhteenvetona voidaan sanoa, että toimintavuosi 2015 oli kirjastolle monilta osin menestyksekäs. Kirjaston uusien asiakkaiden ja aktiivisten asiakkaiden sekä lainojen ja kuvalainojen määrät nousivat. Samoin kirjaston verkkosivujen kävijämäärät sekä koulutusosallistujien ja kirjaston tietopalvelun toimeksiantojen määrät kasvoivat edellisvuoteen verrattuna. Valiokunta arvioikin mietinnössään, että kirjastoa on vuonna 2015 hoidettu hyvin. 

Arvoisa rouva puhemies! Kiitos sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumalalle ja sivistysvaliokunnalle mietinnöstä, jonka olette antaneet Eduskunnan kirjaston kertomuksesta vuodelta 2015. Niin kuin edustaja Puumala totesi, mietintö päättyy sangen kiittävästi: "Valiokunta arvioi, että kirjastoa on vuonna 2015 hoidettu hyvin." 

Tässä yhteydessä mielelläni haluaisin nostaa esille muutaman asian, joka tämän vuoden aikana on tullut mediassa näkyville. 

Miksi meillä on Eduskunnan kirjasto? Sen arvopohja ja toiminta vahvistavat demokratiaa, sananvapautta, luotettavan tiedon saavutettavuutta, vapaata lehdistöä sekä rakentavaa kansalaiskeskustelua ja vaikuttamista. Suomalaiset valtamediat ja niiden päätoimittajat ottivat maaliskuussa tänä vuonna kantaa hyvin näkyvästi luotettavan median puolesta. Kannanotossaan päätoimittajat kiinnittävät erityistä huomiota suomalaisen keskustelutavan nopeaan muuttumiseen: "Eritoten sosiaalisessa mediassa solvaaminen, halventaminen, mustamaalaaminen ja suoranainen valehtelu ovat arkipäiväistyneet. Moniarvoinen viestintä ja sananvapaus sallivat erilaiset mielipiteet. Se ei tarkoita, että kuka tahansa voi levittää mitä tahansa kenenkään siihen puuttumatta." Näin siis päätoimittajat.  

Eduskunnan kirjasto ja kirjaston hallitus tukevat sitä arvomaailmaa, sitä ajatusta, mitä päätoimittajat maaliskuussa toivat esille. Moniarvoinen viestintä, oikeisiin tietoihin perustuva journalismi ja vastuullinen sananvapauden käyttäminen ovat niitä asioita, joita kirjasto edustaa — ja joita suomalainen media edustaa. Muuttuvassa mediaympäristössä on syytä kiinnittää huomiota kirjastojen merkitykseen luotettavan tiedon välittäjinä, mediaosaamisen kouluttajina ja kansalaistoiminnan keskuksina. 

Eduskunnan kirjasto on sangen poikkeuksellinen instituutio maailmanlaajuisesti, kun katsotaan parlamentteja. Se tekee arvokasta työtä oikeudellisen tiedon, yhteiskuntatiedon ja eduskuntatiedon saralla. Ensi vuosi on Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi, ja se myös osaltaan asettaa kirjastolle ja kirjaston hallitukselle ja työntekijöille odotuksia ja vaatimuksia, joihin pyritään vastaamaan niillä resursseilla, sillä henkilökunnalla ja osaamisella, mitkä ovat käytössä. — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnan kirjaston puheenjohtajalle edustaja Kiurulle kiitos hyvästä työstä. Itse sain kirjaston hallituksessa ensimmäisen vaalikauteni olla, ja se oli mielenkiintoinen paikka. Kirjastot ovat varmasti kaikille suomalaisille tuttuja, ja niillä on erityinen tehtävä, ja on tärkeää, että ne pystytään tulevaisuudessakin turvaamaan lähipalveluina. 

Mutta Eduskunnan kirjastolla on myös aivan erityisiä tehtäviä. Itse asiassa tänä vuonna Eduskunnan kirjasto sai 400. veteraanikansanedustajan haastattelun tehtyä, kun 36 vuotta kansanedustajana toiminut vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilä haastateltiin. Haastattelu oli pitkä ja perusteellinen. Itse asiassa kaiken kaikkiaan tällä hetkellä haastatteluja on kertynyt 62 000 sivua ja yli 2 400 tuntia. Se tarkoittaa, että sodan jälkeen kansanedustajiksi tulleista 1 402 kansanedustajasta yli neljäsosa on nyt pystytty haastattelemaan, ja on hienoa, että näin on pystytty toimimaan. Vuosittain näitä haastatteluja on tehty tuo 12—15. 

Minun yksi sellainen huolenaiheeni on ollut se — toki toivon, että edustaja Kanerva jatkaa täällä edelleen — että tämä järjestelmä toimii niin, että haastatteluja ei tehdä kuin täältä luopuneista kansanedustajista. Kun edustaja Salolainen oli hetken pois, niin hänet haastateltiin, mutta edustaja Kanervaa — kun kansa on halunnut, hän on ollut täällä nyt 41 vuotta — ei ole haastateltu. Olen tätä nostanut esille, että Eduskunnan kirjasto voisi haastatella myös tällaisia konkareita: Ilkka Kanerva 41 vuotta kansanedustajana, Ben Zyskowicz 37 vuotta, Sirkka-Liisa Anttila, erittäin pitkä kansanedustajakausi. Myös varapuhemies on tehnyt pitkän uran kansanedustajana. Kysyisin nyt kirjaston puheenjohtaja, edustaja Kiurulta: koska Pekkarinen, Kanerva, Zyskowicz, Anttila (Puhemies koputtaa) ja kumppanit voitaisiin haastatella, kun kerran kansa (Puhemies koputtaa) haluaa, että he jatkavat vielä kansanedustajina? 

Arvoisa rouva puhemies! Kuten se tuli esiin edellisessä keskustelussa, kun lähetekeskustelua kävimme, ihan hyvä idea. Mielestäni sitä voi kannattaa. 

Haluan tässä yhteydessä, yleisesti kun puhumme kirjastosta, jälleen kerran toistaa sen, että kirjastolaitos on meidän kulttuurimme kruununjalokivi ja on hyvin tärkeää, että meillä on kattava kirjastoverkko ympäri Suomea. Suomalaiset rakastavat omia kirjastojaan, ne ovat meille aivan sydäntä lähellä. Mutta siihen liittyy yksi huoli. Ja se huoli on nyt se, että muistan, kun tämä hallitus aloitti nämä norminpurkutalkoot ja se ilmoitti, että eräs idea tässä olisi se, että säädettäisiin laki tyyliin, että joitakin lakeja kunnissa ei tarvitse noudattaa, että säädetään laki, että ei tarvitse vaikkapa noudattaa kirjastolakia, tai säädetään laki, että ei tarvitse noudattaa vapaan sivistystyön tai nuoriso- tai kulttuuritoimijoiden lakia, mikä tietenkin antoi pelon ilmaan siitä, tarkoittaako tämä nyt sitä, että annetaan ikään kuin luvalla signaalia sitten kuntiin päin, että säästäkää kirjastoista tai laskekaa tasoja tai muuta. Minä haluan tämän huolen tuoda julki. Meillä on tulossa, kuten sanottu, itsenäisyyden juhlavuosi, ja siihen kuuluu ilman muuta se, että kirjastoista pidetään hyvää huolta. 

SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitämme — sen lisäksi, että esitämme monta muuta hyvää asiaa — myös esimerkiksi korjausrahaa kirjastoille. Tämä olisi mielestäni ihan järkevä investointi tässä vaiheessa myös valtiolta. 

Samoin sitten haluan kyllä kiittää koko eduskuntaa, tätä hallitusta ja viime kauden yhteistyökumppaneita siitä, että tämä lainauskorvausasia on nyt vihdoin saatettu sitten säälliselle tasolle. Se on arvokas asia, se on hyvin tärkeä, ja se on ollut vuosia eduskunnan vaateena. Viime kaudellahan saimme 4 miljoonan määrärahatason tuplattua 8 miljoonaan, ja nyt se viedään maaliin. Parlamentaarinen työryhmä teki tässä viime kaudella (Puhemies koputtaa) työtä, ja kaikki ryhmät sitoutuivat siihen, että tämä viedään maaliin. Minusta se on hieno asia, ja myös Sanastolle kiitos yhteistyöstä. 

Arvoisa rouva puhemies! Timo Heinonen esitti näkemyksiä ja hieman kysymyksiäkin näistä veteraanikansanedustajien haastatteluista. Muistaakseni ensi vuonna on tarkoitus tehdä 12 haastattelua. Ne ovat hyvin aikaa vieviä, perusteellisia ja tietysti kuluja aiheuttavia, ja tavoite siitä, että kaikki päästäisiin haastattelemaan, on kova. Kun oli huoli siitä, tulisivatko istuvat kansanedustajat, jotka ovat tehneet merkittävän ja pitkän parlamentaarisen uran ja jatkavat edelleen, haastatelluiksi, niin en voi sitä luvata, mutta sen voin luvata, että asiaa voidaan ensi viikolla kirjaston hallituksessa käsitellä. Kirjaston hallitus on kuitenkin positiivisesti suhtautunut siihen, että esimerkiksi edellinen pääsihteeri Seppo Tiitinen haastateltaisiin, koska hän on niin merkittävässä asemassa ollut, näköalapaikalla, ja sitä kautta arvokas tieto saataisiin talteen. 

Arvoisa puhemies! Oikeastaan sen verran halusin vain jatkaa tuota äskeistä puheenvuoroani, kun huomasin äsken, että salissa on myös ministeri Grahn-Laasonen, ja ajattelin, olisiko ollut mahdollista, että olisimme kuulleet nyt tästä normienpurkutalkooajatuksesta, että mitä hallitus tässä itse asiassa ajaa takaa. Ja minusta on vähän harmi se, että täällä nyt on näin vähän edustajia keskustelemassa näinkin tärkeästä asiasta, ja toivoisin, että täällä eduskunnassa voitaisiin jossain vaiheessa käydä syvällinen keskustelu siitä, mitä nämä norminpurkutalkoot esimerkiksi tässä mielessä tarkoittavat. Siitä ei ole oikein selvyyttä tullut, että mistä on kysymys, ja niinpä tässä olisi tietenkin hyvä tilaisuus nyt kuulla sitten vastauksia. 

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat! Todella iloisia uutisia täällä lainauskorvausten puolella, eli kirjailijoiden lainauskorvaukset nostetaan vihdoin pohjoismaiselle tasolle. Kiitos kaikille tämän puolesta työtä tehneille, ja hallitus tämän päätti toteuttaa vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta, ja se on tietysti iso kulttuuriteko ja signaali myöskin sinne suuntaan, paitsi että myöskin tuo sitten konkreettisesti apua ja edistää suomalaista kirjallisuutta ja kirjailijoiden mahdollisuuksia tehdä arvokasta työtään. 

Samoin nyt tällä hetkellä valmistelussa on ollut uusi kirjastolaki. Se on ollut lausuntokierroksella, ja se on hyvin pitkällä ja tulossa eduskuntaan, ja se on myös erittäin hieno laki, vahva laki, joka tulee vahvistamaan edelleen suomalaista kirjastolaitosta. Ja jatkossakin on niin, että jokaisen kunnan tehtäviin kuuluu kirjastojen ylläpito ja kirjastotoiminta, koko se sivistystehtävä, mitä se kattaa. Ja kirjastot tuodaan tällä lailla uuteen aikaan, edistetään digitalisaatiota ja pyritään turvaamaan kirjastotoiminnan resurssit. 

Arvoisa puhemies! Kaiken synkkyyden keskellä nämähän ovat hyviä uutisia. Tarkoittaako tämä nyt myös sitä, että todella samalla voidaan luopua tästä lakiehdotuksesta, johon edustaja Viitanen viittasi ja jonka mukaan sitten tätä uutta kirjastolakia ei tarvitsisi noudattaa kuntien? Jos näin on, niin se on erinomainen uutinen, ja annan jo etukäteen siitä kiitokset, että hallitus on tässä tarkistanut kantaa. 

Arvoisa rouva puhemies! Se on toden totta ollut tarpeen ja hyvä, että tätä uutta kirjastolakia on lähdetty valmistelemaan, ja se on tarpeen ja tärkeää. Ja tietenkin nämä periaatteet, että siinä säilyy se kirjastojen maksuttomuus ja kaikki nämä, ovat hyvä asia, ja niin uskoisin tapahtuvan tässä. 

Mutta nyt kysymys kuuluu juuri tästä, että mikäli me teemme hienon uuden kirjastolain, niin onko se norminpurkutalkoo nyt sitten siinä muodossa edelleen kuin se oli silloin kun hallitusohjelmaan kirjattiin — että ei sitten sen jälkeen ilmoitetakin kunnille, että nyt kun tässä vähän saatte säästömahdollisuuksia ja normeja puretaan, niin sitten ei tarvitse tiettyjä lakeja noudattaa. Eli onko nyt se uutinen hyvä, että okei, hallitus ei näin tule toimimaan vaan kirjastolakia tulee noudattaa, vai onko tässä nyt tulossa joku tällainen operaatio sitten, että kunnille ilmoitetaan, että teemme lain mutta ei sitä noudattaa tarvitse? 

Arvoisa puhemies! Kyllä lakia täytyy noudattaa, ja kirjastotoiminta on jatkossakin jokaisen kunnan tehtäviä, ja osa kunnista järjestää ne palvelut itse ja osa kunnista järjestää yhteistyössä toisten kuntien kanssa. Tämä kirjastolaki tulee vahvistamaan sitä kuntien vahvaa sivistystehtävää huolehtia näistä sivistyksellisistä perusoikeuksia ja kirjastoista, jotka ovat meidän sivistysyhteiskunnan ihan kulmakiviä.  

Mutta samaan aikaan meillä on myöskin iso tehtävä siinä, että kirjastot uudistuvat ajassa, jotta ne tavoittavat uusia kohderyhmiä. Tämä digitaalisuus on yksi tärkeä suunta, ja kirjastoilla on ollut iso rooli esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamisessa semmoisena olohuoneena, kohtaamispaikkana. Kirjastot ovat yhä enemmän myöskin ihmisille paitsi tiedon hankinnan areenoita myöskin esimerkiksi työhuoneita tänä päivänä. Moni viettää mielellään aikaa siellä kirjojen ympäröimänä sivistyksen parissa, ja siellä lisäksi järjestetään hyvin monipuolisesti erilaisia tapahtumia ja ohjelmaa.  

Eli kirjastojen tehtäväkenttä monipuolistuu, mutta perustehtävät säilyvät, ja me pidämme (Puhemies koputtaa) hyvää huolta siitä, että suomalaiset kirjastot elävät ajassa. 

Arvoisa puhemies! Kiitoksia siitä, että ministeri täällä nyt toteaa, että periaatteena tulee olla se, että kirjastolakia tarvitsee noudattaa. Haluan vielä tässä puheenvuorossa nyt varmistaa, että toivottavasti tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että normienpurkutalkoot eivät tule koskemaan kirjastoja eikä kuntia millään tavalla kannusteta tällaiseen. Ja minä toden totta pidän tärkeänä sitä, että näin on, ja tämä on siihen nähden sitten kyllä uusi linjaus, koska muistan hyvin sen keskustelun, huolestuneen keskustelun, mikä alkoi silloin. Hämmästeltiin, miten tämä on mahdollista, että tietyissä kuntien vapaa-ajan toiminnoissa, kirjastoissa, liikuntatoimessa, nuorisotoimessa, ei tarvitsisi sitten noudattaa tiettyjä säädöksiä, jotta pääsemme normeja purkamaan. Mutta siihen "hei me puretaan normeja ja tehdään tässä suhteessa vahinkoa" ‑linjaan tämähän on merkittävä korjausliike. 

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on merkittävä uudistus, ja itse asiassa tämänsuuntaista olisi odottanut jo silloin, kun teillä oli ministerinsalkku. Kun meillä on ollut kirjastolaki, jossa velvoitetaan, että kirjasto pitää olla, mutta itse asiassa minkäänlaisia vaateita ei ole ollut siitä, mitä siellä kirjastossa on, niin jos teillä olisi ollut halu ministeriaikananne vahvistaa tätä, te olisitte voinut tehdä tiukemmat vaateet siihen, mitä kirjastossa pitää olla. Nyt on määritelty vain se, että kirjasto pitää olla. Äsken kuulimme, kuinka ministeri Grahn-Laasonen toi esille, että kirjastolaki uudistetaan niin, että se vahvistaa kirjaston roolia jokaisessa kunnassa, ja toi esille myös nämä uudet tavat, eli ei enää pelkästään perinteisiä kirjoja. Ja pidän tätä erittäin myönteisenä, että asiassa edetään nyt, kun kokoomuksella opetusministerin salkku on ja hallituksella on tällainen halu uudistaa ja vahvistaa. Eli ei riitä, että on ne pelkät seinät, mitä demarien aikana on ylläpidetty, vaan nyt pitää saada sinne hyvää, uutta sisältöä. 

Arvoisa rouva puhemies! Ehkä edustaja Timo Heinonen ei tiedä sitä tai tunne ehkä tätä lähihistoriaa, (Timo Heinonen: Laki menee näin!) nimittäin minun aikanani, nimenomaan silloin, me käynnistimme, edellisen hyvän hallituksen toimesta, tämän kirjastolain valmistelun. Työryhmä perustettiin, ja ministerin vahva tahto silloin oli se, että tähän työryhmän toimeksiantoon kirjoitetaan, että kirjastolaitoksen on tulevaisuudessakin säilyttävä maksuttomana, ja tähän toimeksiantoon kirjoitettiin juuri näitä tärkeitä asioita, joita työryhmä lähti selvittämään ja lakia valmistelemaan. Eli tämä valmistelutyö pistettiin silloin käyntiin, ja se oli erittäin, erittäin tärkeää. Ja nyt on hyvä, että se saatetaan maaliin. Pelko on ollut se, että tämä hallitus normienpurun nimissä päästää kirjastolaitoksen rapautumaan, ja oli hyvä kuulla, että näin ei sitten ole tarkoitus tehdä. 

Arvoisa puhemies! Tässähän hyvät uutiset nyt sitten jatkuvat. Minusta tavallisen kirjastonkäyttäjän kannalta tässä on nyt varmaan turha lähteä kinastelemaan siitä, kuka niin sanotusti korjaa pisteet. Jos tämä uusi kirjastolaki tulee, se on selvä, että se laitettiin edellisen hallituksen aikana eteenpäin, ja me toivomme (Pia Viitanen: Annamme kaiken tuen sille!) — annamme kaiken tuen sille — että tämä hallitus vie sen maaliin. Se on selvä asia. 

Mutta sitten olen kyllä huomaavinani, että tässä hallitus on tekemässä nyt vähän suunnanmuutosta. Jos ymmärsin oikein edustaja Heinosen puheenvuorot, niin nyt hallitus on lisäämässä normiohjausta kirjastojen sisään. Hän totesi, että aikaisemmin säädettiin vain, että pitää olla kirjasto, ja nyt hallitus tuo normeja siihen, mitä sieltä kirjastosta pitää löytyä. Kun ottaa huomioon, että Sanni Grahn-Laasonen oli aikoinaan käynnistämässä näitä normitalkoita, niin näyttää siltä, että hallitus on tarkistamassa linjaa, ja en nyt tiedä, katsotaan laki, onko se hyvä vai huono. Mutta minusta (Puhemies koputtaa) se ajatus, että normit eivät ole aina paha tai aina hyvä — se, että hallitus tässä tarkistaa linjan — on tervetullutta. 

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on erilaisia uhkia maalailtu. Asia on tärkeä, ja se pitää ottaa vakavasti. Kirjastolaitos on suomalaisen sivistyksen yksi perusjalka, siitä olemme varmaan kaikki samaa mieltä. (Pia Viitanen: Kyllä!) Haluan kuitenkin tuoda ihan näin muistutuksena hallituksen merkittävän päätöksen, joka varmasti oppositiolle kelpaa, meille kaikille kelpaa, eli aivan tähän lähelle, Töölönlahden rannalle, nousee Helsingin uusi keskustakirjasto, joka palvelee kaikkia suomalaisia. Se ei ole mikä tahansa pikkuhanke, se on 100 miljoonaa euroa, josta valtiontukea tulee noin 30 miljoonaa euroa. Se ei tietenkään koko kuntakenttää ratkaise, mutta se on merkittävä signaali, ja siitä asiasta varmasti kaikki voimme olla iloisia.