Arvoisa... [Hälinää — Puhemies koputtaa] Arvoisa rouva puhemies! Tämä esitys on kannatettava. Sen tavoitteena on mahdollistaa lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden ehtona vaadittavan ammatillisen harjoittelun suorittaminen Suomessa silloin, kun henkilö on suorittanut perustutkinnon toisessa EU- tai Eta-maassa. Tämän tavoitteena on se, että mahdollistetaan näille ulkomailla lääketiedettä opiskeleville suomalaisille mahdollisuus integroitua suomalaiseen terveydenhuoltoon. Toisaalta toinen käytännön vaikutus sillä on se, että varsinkin ruotsinkielisten potilaiden mahdollisuus saada omalla äidinkielellään lääkärin palveluja parantuu. Nimittäin ihan viimeisimpien tilastojen mukaan ammatillista harjoittelua vaativissa [Hälinää — Puhemies koputtaa] EU- tai Eta-valtioissa opiskeli lääketiedettä yhteensä 250 suomalaista, joista Ruotsissa peräti 205, eli valtaosa heistä opiskelee Ruotsissa ja ruotsin kielellä, ja kun he sitten palaavat Suomeen harjoittelemaan, niin toki silloin myös Suomessa asuvien ruotsinkielisten mahdollisuus saada lääkärin palveluja paranee — huomattava osa muuten opiskelee myös Puolassa, kolmisenkymmentä, ja Tanskassa viisitoista, eli nämä ovat ne ensisijaiset maat. 

Tämä on todellakin kannatettava järjestelmä, mutta yksi huoli tähän liittyy, ja se on mahdollisuus saada riittävät ohjaajavoimavarat — toisaalta myös se, että Suomessa opiskelevien [Puhemies koputtaa] lääkäreiden jatkokoulutus- ja työnsaantimahdollisuudet kilpailutilanteessa kiristyvät. 

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä, ja me mietinnössä toteamme hyvin taustaa esitykselle: "Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voisi myöntää hakemuksesta rajoitetun oikeuden harjoittaa Suomessa lääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä henkilölle, joka on suorittanut lääkärin perustutkinnon sellaisessa EU- tai Eta-valtiossa, jossa lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden edellytyksenä on tutkinnon jälkeisen ammatillisen harjoittelun suorittaminen. Edellä tarkoitettu ammatinharjoittamisoikeus edellyttää lisäksi, että rajoitetun oikeuden saanut toimii kirjallisesti nimetyn laillistetun lääkärin johdon ja valvonnan alaisena." 

Tämä lakimuutos parantaa tilannetta muun muassa Ahvenanmaalla, missä on lääkäreiden saannissa ollut ongelmia. Kielitaitokysymys on toki myös se — ja se on tärkeää — että myös ruotsinkielisiä lääkäreitä on meillä Suomessa saatavana. Valiokunta korostaa tässä mietinnössään myös sitä työnantajan velvollisuutta sitten jatkossa varmistua harjoittelua suorittavan lääkärin osaamisesta ja riittävästä kotimaisten kielten taidosta. Tämä on toki tärkeää myös hoitoalan henkilöstöä palkatessa, että siellä on kielitaitovaatimukset kohdallaan. 

Lähetekeskustelussa täällä salissa nousi esiin kysymys siitä, että yhä useampi suomalainen opiskelija lähtee ulkomaille opiskelemaan lääkärin tutkintoa. On tietysti harmi, että meillä ei ole riittävästi täällä Suomessa opiskelupaikkoja tuleville ja alalle pyrkiville ja toivoville opiskelijoille. Ehkä tämä on semmoinen ikuisuuskysymyskin, millä tavalla me voisimme turvata, että myös täällä kotimaassa opiskelijat voisivat opiskella tätä erittäin tärkeää ja merkittävää alaa — lääkäreistä on pulaa jatkuvasti. 

Värderade fru talman! Jag vill tacka social- och hälsovårdsutskottet för att man har gjort en snabb behandling av ärendet och jag kan förena mig med utskottets betänkande. Jag tycker också att det är viktigt, precis som utskottet betonar i betänkandet, att myndigheterna i Finland och Sverige skulle arbeta tillsammans för att se hur man ytterligare kan utveckla saken, och utreda möjligheten att godkänna praktik också i andra delar av Finland där det råder brist på svenskspråkiga läkare.  

Men i synnerhet är den här ändringen viktig för Åland, och den kommer i grevens tid. Nu gällande lagstiftning möjliggör nämligen inte för personer som påbörjat sina läkarstudier efter den 1 januari 2012 att göra yrkespraktik i Finland, vilket har medfört stora problem för Åland att säkerställa ett tillräckligt antal läkare redan från i sommar, som bara är några veckor bort. Den här lagändringen åtgärdar den saken. 

Jag vill därför än en gång tacka social- och hälsovårdsutskottet för en snabb behandling och minister Juha Rehula och social- och hälsovårdsministeriet för att man snabbt tagit de uppkomna problemen — för i synnerhet Åland — på allvar. 

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa asian nopeasta käsittelystä ja todeta, että yhdyn valiokunnan mietintöön. 

Voimassa oleva lainsäädäntö ei nimittäin mahdollista sitä, että henkilöt, jotka ovat aloittaneet opintonsa 1. tammikuuta 2012 jälkeen, voisivat suorittaa ammatillisen harjoittelun Suomessa. Tästä on seurannut, että Ahvenanmaalla on ollut suuria ongelmia varmistaa tarpeellinen määrä lääkäreitä jo tulevalle kesälle, joka on vain muutaman viikon päässä. Tämä lakimuutos korjaa tilanteen. 

Haluan siksi vielä uudestaan kiittää sosiaali- ja terveysvaliokuntaa nopeasta käsittelystä sekä ministeri Juha Rehulaa ja sosiaali- ja terveysministeriötä siitä, että on nopeasti ryhdytty toimiin etenkin Ahvenanmaalle syntyneiden ongelmien osalta. 

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta oli yksimielinen tämän esityksen kanssa, ja me pidämme tärkeänä, että nyt varmistuu ulkomailla lääketiedettä opiskelevien mahdollisuus tämä harjoittelu suorittaa. Meillähän opiskelijoita on koko ajan enenevässä määrin siirtynyt opiskelemaan ulkomaille lääketiedettä: heitä on jo yhden tiedekunnan verran, puhutaan siitä kuudennesta tiedekunnasta. 

Mutta se, mihin valiokunta myös mietinnössään kiinnittää huomiota, liittyy siihen, että meidän saamamme selvityksen mukaan Ruotsin viranomaiset hyväksyvät Suomessa tehtyä harjoittelua vain rajoitetusti tutkinnon jälkeiseksi harjoitteluksi. Tästä syystä pidämme tärkeänä, että viranomaiset nyt selvittävät yhdessä Ruotsin viranomaisten kanssa mahdollisuuksia lisätä Suomessa suoritettavan hyväksyttävän harjoittelun määrää, eli tämä jää tässä vielä jatkoselvityksiä varten. 

Arvoisa rouva puhemies! Tämä on oikein järkevä hallituksen esitys, ja hyvän mietinnön on myös valiokunta saanut aikaiseksi. Tilannehan on se, että ihmiset ja työvoima liikkuvat, maailmasta on tullut rajaton. Meillähän on monilla alueilla Suomessa tällä hetkellä pulaa osaavasta lääkärikunnasta, ei pelkästään näillä tietyillä erityisillä alueilla, joita nyt on mietinnössäkin mainittu. Tietysti on erittäin tärkeää, että me pystymme huolehtimaan siitä asiasta, että kaikilla lääkäreillä on riittävä kielitaito tai sitten siinä lähellä muita terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotka voivat auttaa työssä, koska se on iso potilasturvallisuuskysymys. 

Arvoisa puhemies! Toivon, että myös tämän lakiesityksen ja tämän lainsäädännön kautta me pystymme helpottamaan sitä lääkäripulaa, mitä meillä on varsinkin maakunnissa ja maaseudulla. Myös omassa maakunnassani Etelä-Pohjanmaalla on jatkuvasti eri puolilla maakuntaa pulaa lääkäreistä. Tässä kesälääkärikysymyksessä, jota täällä esimerkiksi edustaja Löfström kuvasi erittäin hyvin, myös omalla kotipaikkakunnallani Kauhavalla on se tilanne, että on vaikeuksia saada ensi kesäksi osaavia lääkäreitä sijaistamaan. Toivottavasti tämä osaltaan nyt ratkoo tätä lääkäripulaa, mikä kyllä uhkaa murentaa meidän terveydenhuoltomme uskottavuutta. 

Arvoisa puhemies! Tämä tilanne akutisoitui sen vuoksi, että Ruotsissa, Puolassa, Tanskassa opiskelevat ruotsin kielen taitoiset lääkärit ovat olleet kesätyössä tyypillisesti Ahvenanmaalla ruotsinkielisellä alueella, nimenomaan ne, jotka opiskelevat skandinaavisissa maissa, ja yhtäkkiä Valvira havaitsi, että valmistuttuaan, suoritettuaan lääketieteen lisensiaatin tutkinnon, kaksoislaillistamisen maissa kyseiset lääkärit eivät enää voineet työskennellä kesäsijaisina tai muina sijaisina Ahvenanmaalla tai muualla Suomessa. Tästä syystä sosiaali- ja terveysministeriö valmisteli nopeasti lainsäädännön, joka mahdollistaa tämän työskentelyn, ja sitä nimenomaan tämä koskee. Kolmen vuoden määräajalle Valvira voi myöntää muualla valmistuneelle lääkärille, missä on kaksoislaillistus, harjoittelupaikan pätevän ammattihenkilön ohjauksessa, ja myös hän voi väliaikaisesti työskennellä sijaisena. Tämä helpottaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden saamista Suomessa väliaikaisesti, mutta kyllä tulee kiinnittää huomiota myös lääkäreiden aloituspaikkojen riittävään määrään Suomessa, jotta suhteellisesti Suomessa oleva lääkäripula saadaan hoidettua.  

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä on puhuttu lääkäripulasta, niin haluan sen puolen nostaa esiin, että viime vuosina on voimakkaasti nostettu näitä lääkärikoulutuksen aloituspaikkamääriä, mikä on käytännössä myös johtanut varsin suuriin opetusryhmiin ja koulutustason heikentymiseen, eli näiden opetusresurssien olisi tullut lisääntyä samassa tahdissa kuin näitä koulutusmääriä on kasvatettu. Lääkäripula onkin monin paikoin vähentynyt, ja meillä on paikkoja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jolla on jo lääkäreistä, koulutetuista lääkäreistä, pikemminkin ylitarjontaa eli tarjonta ylittää jo kysynnän, ja on selvää, että kallista lääkärikoulutusta ei kannata resursoida niin, että meille tulisi lääkärityöttömyyttä. On hyvä, että tähän ongelmaan ulkomailla koulutettujen lääkärien, suomalaisten lääkärien, paremmasta mahdollisuudesta tulla työskentelemään Suomeen on nyt reagoitu tällä lakiesityksellä, mutta kiinnitän huomiota siihen, että yliopistojen edustaja ilmaisi lausuntonaan huolensa nimenomaan Suomessa opiskelleiden lääkäreiden jatkokoulutus- ja työnsaantimahdollisuuksien kiristymisestä ja vaikeutumisesta tässä kilpailutilanteessa ja sitten toisaalta kiinnitettiin huomiota nimenomaan näiden ohjaajavoimavarojen riittävyyteen.  

Arvoisa rouva puhemies! Lääkärikoulutus on tärkeä osa terveydenhuollon toimivaa kokonaisuutta, ja on huolehdittava siitä, että meillä on osaavat ammattilaiset toiminnassa. Yksi iso keskeinen alue lääkärikoulutuksessa liittyy erikoislääkärikoulutukseen. Erilaisten selvitysten mukaan meillä on aivan nurkan takana odottamassa erikoislääkäripula monilla aloilla siitä syystä, että terveydenhuollossa väki ikääntyy ja niin myös lääkäreitä poistuu eläkkeelle ja erityisesti erikoislääkäreiden tarve saattaa ykskaks olla yllättävä. Tästä syystä erikoislääkärikoulutukseen valtakunnassa tarvitaan paremmin toimiva koordinaatio ja sen varmistaminen, että meillä ammattilaisten tarve tulee turvatuksi kaikkialla ja koko maassa. Tästä syystä on tärkeää, että meillä on lääketieteellisiä tiedekuntia maan kattavasti ja näin voidaan myös turvata joka puolella Suomea lääkäreiden tarve, koska olemme nähneet sen, että kun lääkäreitä koulutetaan esimerkiksi pohjoisessa, Oulussa, niin sille alueelle sitten saadaan paremmin varmistetuksi myös lääkäreitä töihin, pienemmillekin paikkakunnille. 

Toinen asia, jonka haluan tässä ottaa esille, liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen, sote-uudistukseen. Nyt se ongelma, mikä täällä on terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksen ja harjoittelupaikkojen osalta syntymässä, liittyy nimenomaan sairaanhoitajien harjoittelumahdollisuuksiin. Sote-lainsäädäntö on varmistamassa sen, että lääkäreiden ja hammaslääkäreiden harjoittelu pitää turvata näissä tulevissa yksityisissä sote-keskuksissa eli näiden yhtiöiden on järjestettävä lääkäreiden harjoittelu toisen ammattilaisen valvonnassa. Mutta sen sijaan siellä lainsäädännössä ei velvoiteta näitä tulevia yksityisiä yhtiöitä, sote-keskuksia, tarjoamaan harjoittelupaikkaa ammattikorkeakoulututkinnon suorittaville sairaanhoitajille tai ammatillisen koulutuksen suorittaville lähihoitajille. 

Tämä on kyllä nyt erittäin suuri ja vaarallinen puute, koska on aivan päätöntä, että jos ensin säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöuudistus, jossa yksityiset yhtiöt ottavat nämä keskeiset peruspalvelut tuottaakseen, niin nämä yhtiöt sitten eivät siinä heti alkumetreillä sovi sitä, että harjoitteluvelvollisuus on turvattava ammattikorkeakoulututkinnon suorittaville sairaanhoitajillekin. Jos sitten jälkikäteen aletaan neuvonpitoa pitämään siitä, millä tavalla ja millä hinnalla ja millä ehdoilla tämä koulutus sitten näissä yksityisissä yhtiöissä järjestetään, niin voitte olla varmoja siitä, että se keskustelu- ja neuvottelutilanne ei ole ihan tasapuolinen ainakaan rahoittajan näkökulmasta eli se tarjoaa mahdollisuuden vedättää sitten siinä hinnassa. Näin ollen tämä puute pitäisi olla erityisesti nyt huolehdittuna, eli kyllä meidän tulevien sairaanhoitajien ja lähihoitajien ja sosiaalityöntekijöiden pitää pystyä harjoittelemaan perustasolla ja erityistasolla ja erilaisissa palveluissa ja oppia ne käytännöt ja toiminnot siellä ihan ruohonjuuritasolla, arkityössä. Tästä syystä tämä tilanne on todella vakava, jos näin mennään eteenpäin, että harjoittelua ei enää siellä perustasolla olisikaan näissä yhtiöissä tarjolla. Tähän asiaan on Sairaanhoitajaliitto kiinnittänyt huomiota aivan oikeutetusti, ja toivon, että tätä asiaa pidetään myös hallituspuolueissa nyt mielessä, että emme romuta tällaisella yksityistämissysteemillä myös tätä koulutusta. 

Sinänsä en kannata ollenkaan tätä yhtiöittämismallia, sitä, että mennään tällaiseen, koska tämäkin on yksi esimerkki siitä, miten valtavasti tähän meidän hyvinvointiyhteiskuntaan liittyy erilaisia asioita, joita julkinen on hoitanut sillä tavalla, että siellä ei ole tarvinnut neuvonpitoa käydä siitä, mitä tämä mikäkin maksaa. Tietty resurssi on allokoitu julkiselle siitä, että siellä lääkäreiden ja hammaslääkäreiden koulutuksesta huolehditaan ja että sairaanhoitajat, lähihoitajat ja fysioterapeutit siellä työssä harjoittelevat. Julkinen järjestelmä on sitten myös huolehtinut siitä, että se ohjaus ja koulutus siellä työssä on hyvin organisoitua, siellä on vastuuhenkilöt kaikkeen tähän toimintaan määriteltynä, niiden työnkuvassa on osoitettu, ketkä vastaavat siitä, miten koulutus pyörii. Nyt kun mennään tämmöiseen ihan uuteen yksityiseen systeemiin peruspalveluiden osalta, niin tämä uhkaa kaikki tältä osin romuttua ja kadota. 

Voi olla, että jos tällaisesta ei huolehdita, niin me pikkuhiljaa olemme viemässä tätä systeemiä kaiken kaikkiaan vain sellaiseen sairaalakeskeiseen ajatteluun: jos ammattihenkilöt opiskelevat ja harjoittelevat vain sairaaloissa, niin tarvitaan myös se käytännön ymmärrys siitä, mitä on terveyttä ja hyvinvointia edistävä työ, perusterveydenhuolto, sosiaalityö ja kaiken tämän yhteen nivominen, mitä se oikein tarkoittaa. Tästä syystä haluan tämän tässä yhteydessä nostaa esille, vaikka tämä ei tähän lainsäädäntöön suoranaisesti kuulu, mutta tässä nyt kuitenkin on kysymyksessä terveydenhuollon ammattilaisten koulutus, ja toivon, että tämäkin puheenvuoro kirjautuu tänne ja jää muistiin, että tämä asia olisi syytä huolehtia. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Jaan huoleni puheenjohtaja Tuula Haataisen kanssa nimenomaan sote-uudistuksen vaikutuksista koulutukseen ja kouluttautumisen mahdollisuuksiin. Lääkäreiden rekrytoinnissa on tullut viimeisen 20 vuoden aikana selkeä vinouma: työterveyshuollossa, yksityisissä lääkäripalveluissa rekrytointien määrässä on noin 40—50 prosenttia kasvua, erikoissairaanhoidossa 20 prosenttia, ja perusterveydenhuollossa uusia lääkärirekrytointeja ei ole tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana. Tämä on johtanut siihen, että erilaisia lieveilmiöitä, reppufirmoja ynnä muuta, on sitten perusterveydenhuollon lääkäripalveluihin tullut mukaan. 

Eduskunta hyväksyi syksyllä erikoislääkärikoulutuksen siirtämisen opetus- ja kulttuuriministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle ja toisin sanoen yliopistojen vastuulle. Tässä nimenomaan sote-uudistus tuo nyt uuden tilanteen, koska nyt syntyy pieniä erikoislääkäriyksiköitä ja toisaalta kouluttajat edellyttävät tiettyä laatuvaatimusta koulutusyksiköiltä. Tässä tulee ristiriita, ja näen, että meidän koulutuksen laatu tulee olemaan uhattuna sen ohella, että myös halukkuus koulutukseen, nimenomaan vaativaan ammattikoulutukseen, koulutukseen 50 erikoisalalle, vähenee ja meillä erikoislääkäripula tulee lisääntymään. Hyvään työympäristöön kuuluu koulutus, tutkimus ja sitten kliininen työ. Nämä ovat sen tukijalat, se koskee kaikkia ammattihenkilöitä, myös terveydenhuollon muita ryhmiä. 

Arvoisa rouva puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Haatainen ja edustaja Talja nostivat nyt erittäin tärkeät kysymykset ja näkökulmat esiin lääkärikoulutuksen tulevista tarpeista, ja olen täysin samaa mieltä siitä, että yksi meidän aivan keskeinen huolemme jatkossa on riittävän erikoislääkärimäärän turvaaminen ja myös heidän riittävän laadukkaan koulutuksensa turvaaminen. Mielestäni olisikin kiireesti kaiken kaikkiaan lääkärikoulutuksessa painopistettä siirrettävä nimenomaan tähän erikoislääkärikoulutukseen ja huolehdittava, että Suomen maine erinomaisena, korkean lääketieteen tason haltijana ei kärsisi nyt, kun sote-uudistusta ollaan tekemässä. Muistutan vielä siitä, että lääkäritiheys esimerkiksi pohjoismaisessa vertailussa on Suomessa sinänsä hyvä, mutta meillä on todellakin alueellisia ongelmia lääkärien saatavuuden kanssa ja jatkossa myös yhä pahenevasti nimenomaan erikoislääkärien osalta kasvava pula. Tähän vaaditaan todellakin jatkossa merkittäviä toimenpiteitä.  

Arvoisa rouva puhemies! On hieno kuulla asiaa tuntevien edustajien puheenvuoroja. Haluan kuitenkin painottaa näin maallikkona kantaani tähän näkemykseen, jos edustaja Räsänen on huolissaan siitä, että on jo ylitarjontaa lääkäreistä, kun me kuitenkin tiedostamme tällä hetkellä sote-uudistuksen tärkey-den jokaisessa puolueessa niin, että meillä on perusterveydenhuollossa lääkäripulaa ja meillä on syntynyt kulttuuri, jossa nämä keikkalääkärit ovat tavallaan vallanneet sen perusterveydenhuollon ensimmäisen portaan, jonka pitäisi olla julkisella puolella paremmassa kunnossa. Siinä mielessä en ole huolissani kyllä siitä, että meillä olisi ylikoulutusta yli resurssien, jos meillä edelleen on kuitenkin virkaa tekevistä lääkäreistä pulaa. 

Arvoisa puhemies! Haluan vielä täsmentää, että puhuin nimenomaan paikoittaisesta ylitarjonnasta. Meillä ei todellakaan ole valtakunnallista ylitarjontaa lääkäreistä, vaikka meidän lääkäritiheytemme on väestömäärään verrattuna ihan hyvää pohjoismaista tasoa, eli siinä suhteessa Suomessa ei olla tilanteessa, jossa lääkärien määrä olisi alhaisempi kaiken kaikkiaan kuin muissa Pohjoismaissa. Mutta esimerkiksi pääkaupunkiseudulla valmistuvien lääkäreiden on aika vaikea löytää harjoittelu- ja työpaikkoja tällä hetkellä, eli ongelmana on nimenomaan se, että meillä ei ole alueellisesti ikään kuin riittävän tasaista lääkäritarjontaa. Tähän tietenkin odotetaan myös tulevalta sote-ratkaisulta ratkaisun avaimia. 

Arvoisa puhemies! Minusta kollegat avasivat tässä aivan erinomaisen keskustelun siitä, että yksi niistä lukuisista nyt toteutettavan sote-uudistuksen tavoitteista on se, että me saisimme helpotettua tätä alueellisesti todella, todella pahaa lääkäripulaa ja me saisimme näitä lieveilmiöitä kitkettyä. Nyt pitää olla se tilanne, että kun tulee valinnanvapaus ja ihminen pääsee sillä setelillä niitä valintoja tekemään, niin siellä sitten pikkuhiljaa pitää tapahtua myös se ilmiö, että lääkärikuntaa tasaantuu sitten perusterveydenhuoltoon. Kyllähän täällä taustalla varmasti yksi tekijä, minkä takia ei nuoria lääkäreitä ole saatu varsinkaan pienemmille paikkakunnille töihin, on se, että moni nuori lääkäri haluaa toimia tiimissä osana erikoistunutta joukkuetta ja nykyisissä terveyskeskuksissa siihen ei pystytä. Itse toivon, että näissä tulevissa julkisissa ja myös yksityisten yritysten sote-keskuksissa saadaan niitä tiimejä luotua. 

Arvoisa puhemies! Edustaja Haataisen huoli sairaanhoitajien harjoittelupaikoista on todellinen. Sairaanhoitajan ammattiin opiskelu vaatii laaja-alaista harjoittelua ja opiskelupaikkoja, ja jos opiskelijoiden ohjaaminen jää vain julkiselle puolelle, niin laaja-alaiseen ammattiin opiskelu kyllä tulee vaikeutumaan. Kysymys on myöskin sitten siitä valmistuvien hoitajien sijoittumisesta. Meillähän on sairaanhoitajapulaa nyt ja tulevaisuudessakin, ja tämä harjoittelupaikkojen sijainti, missä harjoitellaan, ohjaa myöskin sitä, mihin sairaanhoitajat sitten haluavat jatkossa mennä töihin.  

Mutta, arvoisa puhemies, myös sairaanhoitajien jatkokoulutuksen ja erikoistumiskoulutuksen järjestämisessä on tällä hetkellä suuria puutteita. Lääkärien erikoistumiskoulutushan rahoitetaan valtion budjetista ja sitä myös ohjataan valtiovallan taholta, mutta sairaanhoitajien erikoistumiskoulutus on täysin auki, sitä ei ole millään tavalla suunniteltu. Valtio ei sitä millään tavalla rahoita tällä hetkellä, eikä valtiovallan taholta tule myöskään siihen minkäänlaista ohjeistusta. Tämmöisistä erityisammattilaisista, sairaanhoidon erityisosaajista, on valtava pula tuolla kentällä, muun muassa muistihoitajista, joita ei kukaan kouluta tällä hetkellä, ja tämä kouluttaminen on täysin ammattikorkeakoulujen mielenkiinnon varassa. Jos joku ammattikorkea haluaa ottaa tämmöisen koulutustehtävän itselleen, se on siinä, mutta mitään tämmöistä kokonaisvaltaista koordinointia tai rahoitusta ei ole koko valtakunnassa. Tämä asia on kyllä todella todella iso huolenaihe.